6. kesäkuuta 2013

Kinnitus Camp ja väljakutseid, mida ta kujutab

Elikkä riparilla ollaan, kuten otsikossa lukee Eestiksi. Ja suomennettunahan tuo otsikko on: "Rippileiri ja sen tuomat haasteet".

Kuten moni riparilainen ja jopa lapset pitävät isosia hyvin usein niinä coolimpina ihmisinä, mutta sitä se ei välttämättä ole lainkaan esim rippileirillä. Ja usein kuvitellaan, että isosena työskentely on ihan helppoa, että ei tarvitse kuin tehdä muutamat leikit päivään ja hieman katsoa leiriläisten perään.
Mutta voin kertoa ettei se ole ihan paikkaansa pitävä. Nimittäin isosen tehtäviin kuuluu monenlaista; kivaa ja vähän vähemmän kivaa pakollista tekemistä. Mm. Isosenkin tarvitsee siivota ja pitää sitä sovittua kuria mikä on opetettu isoiskoulutuksessa. Riparilaisethan ei siitä pidä yhtään!

Isosten tarvitsee kestää paljon kaikkea mitä nuoret tekee tai sanoo. Se käy hieman raskaaksi, vaikka isonen olisikin terve. Nimittäin leiriläiset voi heittää kaiken maailman syytöksi meidän niskaan ja meidän täytyy vain ottaa se vastaan eikä ruveta käyttäytymään samalla tavalla. Ja lisäksi leiriläiset hyvin usein keksii jotakin heidän mielestään erittäin hauskaa ja jännittävää jekkua isosille sekä vetäjille. Ja joskus ne on jopa hieman vaarallisiakin.
Mutta kaikesta huolimatta isosen tehtävä on mielestäni mukavaa. Sillä joutuuhan itsekin sopeutumaan siihen, että ollaan viikko leirillä tuntemattomien ihmisien kanssa ja vetää leikkejä heille sekä Raamattu piirejä. Ei se ihan jokaisellekaan ihmiselle sovi. Lisäksi joutuu itse työstämään itseään, että käyttää hyvää puhetyyliä ja käytöstavat ovat hyvät. Eli siis isonen ei saa kirjoilla tai käyttää voima keinoja hillitäkseen leiriläisiä. Me olemme niitä "mallinukkeja" jotka näyttävät esimerkkiä...

Tässä leiristä muutamia kuvia


Minä innokkaana tekemässä taulukkoa



Leiriläisten taideteoksia. :)



Mielestäni hauska puu! :D



1. kesäkuuta 2013

Ei enää ikinä

Vaikka aina sanotaan, että ei saisi sanoa "ei enään koskaan" niin minä uhmaan nyt sitä! Ai miksi?
Noh.. Jouduin jälleen M1 lähetteellä osastolle.. Ja se päivähän oli 21.5. Siellä ollessani päätin, että tämä tosiaan on minun viimeinen kerta kun joudun sinne. Paikassahan ei ole mitään, eikä omahoitajissakaan, mutta ei se ole kivaa siellä olla. Toisaalta eihän sairaalassa kuulukaan olla kivaa, vaan pääasia on että paranee. Onnekseni en joutunut siellä kauaa olemaan ja pääsinkin sieltä jo pois 31.5. Mutta silti se tuntui ikuisuudelta!
Onneksi ystäväni Heidi kävi katsomassa siellä ulkona ( siis silloin kun sain vapaa kävelyn) ja Anna. Muuten olinkin siellä aikalailla yksin. Tutustuin muutamiin potilaisiin ja he olivat ihan mukavia.

Ja nyt maanantaina minulla alkaakin rippileiri, en ole itse siis leiriläisenä vaan menen isoseksi sinne. Siitä tulee todella hauskaa, koska ystäväni Heidikin tulee isoseksi sinne. Ja heti riparin jälkeen tuleekin lastenleiri! Vietän mielelläni aikaa leireillä, sillä siellä on kivaa ja ei kerkeä pohtimaan mitään muuta kuin leiriläisille toimintaa, ruokaa ja hiljaisuutta! :D Mutta leiristä varmaankin tulen postailemaan lisää viikolla. :)

Tänään pesin grillin, vaikka ulkona satoikin, mutta en keksinyt muutakaan tekemistä ja se oli oikeastaan ihan kivaa. Ja Sissikin sai totutella sille ostamaani juoksuvaijeria. Tämä kun on NIIN hurjan pelottavaa! Olin myös tänään Heidin kanssa kävelemässä ja heittelemässä Sissille palloa kentällä. Mutta eihän tuolla hiostavassa ilmassa pystynyt juuri mitään tekemään kun oli niin tuskastuttavan kuuma!
Mutta nyt tuo soma 9kk vanha pentu nukkuu sikeästi tuossa lattialla. Ja näkee jotakin unta - sitä on ihana katsella. Koirani ja kanini saavat minut tuntemaan itseni todella onnelliseksi! Ne ovat iso osa minun elämääni! <3

25. toukokuuta 2013

Tauko

Heipsan lukijat!

Nyt tulee oikeasti, vähän pidempi tauko, tähän postailuun, sillä en pääse tänne kirjoittelemaan - ollessani os:lla

19. toukokuuta 2013

Winter Türgi

Tänään ajattelin, että saisin nukkua pitkään, kun vanhemmat olivat mökillä, mutta ei se ihan mennytkään niin.. Nimittäin Sissi herättää minut kahdeksan maissa aamu pissille, mutta todellisuudessa tämä ei tehnyt asioitaan ulos.. Joten kömmin takaisin säkyyn ja nukuin vielä muutaman tunnin..

Ja sitten illemmalla päätettiin Heidin kanssa lähteä kävelemään - Sissi tietenkin mukana. Käveltiin meren rannalla, kunnes aattelimme kävellä Hiun uimarannalle. Noh. Meidän ei pitänyt kuin vain kahlata sinne, että Sissi saisi uida, mutta.. Kummasti me kastuimme myös kun pelasimme hieman vesisotaa! :D Noh.. Sitten sinne tuli ihmisiä niin päätimme kävellä Santtion uimarannalle. Siellä me sitten mentiin kokonaan veteen! Ja jopa minä pystyin heittämään talviturkkini pois! Outoa! Koska yleensä olen pystynyt heittämään talviturkin pois vasta joskus kesäkuun lopussa ja nyt on vasta toukokuu! Noo, mutta nyt ei ole sitten leireillä mitään väliä siitä jos toiset ruiskii uimaan mennessä kun olen jo heittänyt tuon turkin pois! :D Tästä illasta vielä muutamia kuvia..











18. toukokuuta 2013

Turinoita tärinöitä

Otsikoita minun on vaikea aina keksiä ja sen vuoksi ne onkin aika tyhmiä! :D Mutta väliäkös sillä..

Tänään vietin mukanvan päivän - yllättävää, että jälleen Heidin kanssa! :D Menimme yhden tosi kivan lenkin ja sitten me vähän leikittiin Sissin kanssa. Käytiin myös R-kiskalta hakemassa juotavat ja jätskit, jonka jälkeen menimmekin rauhanpuistoon istumaan varjoon ja nauttimaan jäätelöstä. Siinä olikin ihan lämmin istua. Ja olin myöskin märkä, kun tuon lenkin aikana Sissi kävi vähän pulahtamassa jälleen! :D Sitten lopuksi mentiin santtionrantaan jossa sitten me Heidin kanssa kahlattiin kylmässä merivedessä ja Sissi pääsi oikein kunnolla uimaan. Ja sitten pyörimään hiekkaan... Nice..

Noh, kotiin päästyäni sitten yritin pestä tuota koiraa.. Vaikka kuinka hinkkasin ja käytin koiran shamppoota, niin valkoiset karvat jäi siltikin hiekan värisiksi! No, onneksi ei olla nyt menossa minnekään näyttelyihin! :D Mutta nyt on koira ainakin väsynyt ja rento eikä hypi pisin seiniä - sillä kun välillä tuntuu tuota energiaa olevan aivan liikaa!

Sitten tässä väsäilin musta ja Heidistä tälläsen kuvan:


Ja eilen oli toisaalta erittäin ärsyttävä päivä.. Mutta toisaalta ihan hyvä.
Nimittäin tuo minun calibrani jätti minut sitten tien päälle.. Ei siitä ollutkaan kuin reilut 50km kotiin.. Noh, onneksi vanhempani eivät vielä olleet lähteneet mökille, joten he pääsivät hinaamaan autoni.. Kestihän tuo normaalisti tunnin kestävä ajomatka kotiin niin tuplasti sen verran..
Jeps jeps. Mut sitten kun kotikaupunkiini päästyäni pääsin, niin meninkin seurakunnalle, vaikka kello oli jo vähän yli seitsemän. Mutta Sinne tuli minun eräs ystäväni - tällä kertaa se ei ollut Heidi, vaan Anna. Siellä me sitten juteltiin ja tehtiin yksi kiva juttu, mutta en kerro siitä tässä kenellekään. Ja tuo juttuhetki teki mun sisällä pienen muutoksen, minulla ei ole niin kovaa sisäistä kipua nyt kun juttelin hänen kanssaan.. Vähän rennompi fiilis. Siitä SUUURI kiitos Annalle! <3