Vaikka aina sanotaan, että ei saisi sanoa "ei enään koskaan" niin minä uhmaan nyt sitä! Ai miksi?
Noh.. Jouduin jälleen M1 lähetteellä osastolle.. Ja se päivähän oli 21.5. Siellä ollessani päätin, että tämä tosiaan on minun viimeinen kerta kun joudun sinne. Paikassahan ei ole mitään, eikä omahoitajissakaan, mutta ei se ole kivaa siellä olla. Toisaalta eihän sairaalassa kuulukaan olla kivaa, vaan pääasia on että paranee. Onnekseni en joutunut siellä kauaa olemaan ja pääsinkin sieltä jo pois 31.5. Mutta silti se tuntui ikuisuudelta!
Onneksi ystäväni Heidi kävi katsomassa siellä ulkona ( siis silloin kun sain vapaa kävelyn) ja Anna. Muuten olinkin siellä aikalailla yksin. Tutustuin muutamiin potilaisiin ja he olivat ihan mukavia.
Ja nyt maanantaina minulla alkaakin rippileiri, en ole itse siis leiriläisenä vaan menen isoseksi sinne. Siitä tulee todella hauskaa, koska ystäväni Heidikin tulee isoseksi sinne. Ja heti riparin jälkeen tuleekin lastenleiri! Vietän mielelläni aikaa leireillä, sillä siellä on kivaa ja ei kerkeä pohtimaan mitään muuta kuin leiriläisille toimintaa, ruokaa ja hiljaisuutta! :D Mutta leiristä varmaankin tulen postailemaan lisää viikolla. :)
Tänään pesin grillin, vaikka ulkona satoikin, mutta en keksinyt muutakaan tekemistä ja se oli oikeastaan ihan kivaa. Ja Sissikin sai totutella sille ostamaani juoksuvaijeria. Tämä kun on NIIN hurjan pelottavaa! Olin myös tänään Heidin kanssa kävelemässä ja heittelemässä Sissille palloa kentällä. Mutta eihän tuolla hiostavassa ilmassa pystynyt juuri mitään tekemään kun oli niin tuskastuttavan kuuma!
Mutta nyt tuo soma 9kk vanha pentu nukkuu sikeästi tuossa lattialla. Ja näkee jotakin unta - sitä on ihana katsella. Koirani ja kanini saavat minut tuntemaan itseni todella onnelliseksi! Ne ovat iso osa minun elämääni! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidättehän huolta, että kommenttikenttä ei täyty herjaavista ja loukkaavista sanoista. Palautetta saa antaa, mutta asiallisesti.