29. kesäkuuta 2023

Aforismeja eräänlaisesta kivusta


Mun mielestä nämä Tommy Tabermannin aforismit vaan osuu ja uppoo lähes jokainen.
 

Usein on vaikea vain keskittyä yhteen hetkeen kerrallaan kun aina on: pyykit pitäisi pestä, tiskitkin lojuu jokapuolella, lattiatkin pitäisi pestä ja kaupassa käydä... 

Tällöin meidän tarvitsisi vain muistaa hengittää syvään, todeta "hoidan yhden asian kerrallaan". Jos on esimerkiksi voimavarat loppu, niin kannattaa tehdä viikkokalenteri johon merkitä että esim. Maanantaina siivoan keittiön, tiistaina käyn kaupassa, keskiviikkona siivoan olohuoneen.. ja sitä rataa. Mulle sekin on välillä ollut vaikea noudattaa mut hei, sitten vaan hengität oikein syvään ja annat itsellesi armoa. Koitetaan yhdessä mennä hetki kerrallaan






12. kesäkuuta 2023

Osasto

 Voi kuinka kivaa onkaan taas joutua osastolle.  Onneksi tällä kertaa paremmalle niistä kuin Halikko. Nimittäin Kupittaa on monessakin mielessä parempi. vaikka en minä tänne halunnut, etenkään kun poikani olisi ollut luonanini viime viikon



Tosin onhan tässä taas sattunut ja tapahtunut ihan kiitettävästi kaikkea ja kaikesta en voi sanoa että olisi ollut vahinkoja. Mutta ehkä suurin vahinko oli kun tulin soratiellä hevosen selästä alas. Pidin vielä oppien mukaan ohjista kiinni kun olin maassa vain todetakseni että tämä hevonen ei pysähdy.. joten päästin irti ja katsoin maassa vielä keräillen itseäni että selkeästi kotiin päin se laukkaa.. ja siellä hän se oli kun pääsin vihdoin köpsyteltyäni tallille syömässä ruohoa.

Hevoselle ei onneksi sattunut mitään mutta itseäni sattui senkin edestä. Housut aivan riepaleina ja jalka aivan verillä. Ensin aattelin että ääh, mikä hätä tässä nyt on, laitan vaan laastaria  ja se on siinä. Mut kun olin hepan purkanut varusteita ja tunsi edelleen jäätävää kipua katsoin polveeni. "Kas terve, en olekaan luutani vielä nähnyt tässä näkökulmasta"  joten päätin raahautua terveysasemalle.





Edelleenkään polvi ei ole ok. Tikit ei pitäneet ja nyt siinä onkalo - jota on muuten mielenkiintoista yrittää hoidatuttaa on näin osastolla..



Syy miksi osastolle jouduin... Niitä on monia. Liikaa painetta joka suunnasta JA siskoni kuolin päivä lähestyi joka on muuten tänään! 😭Lepää rauhassa rakkain. ❤️


13. toukokuuta 2023

Äitienpäivä

 Miltä äitienpäivä äitinä tuntuu? Noh, päivähän se on muiden joukossa, mutta minusta on ihanaa olla pienen pojan äiti, joka ei aina ole itsestään selvyys. Nimittäin en koskaan ajatellut saavani lasta, koska oma ajatus on etten kelpaa kenellekään. Mutta toisin kävi, 2019-vuonna sain tämän pienen ihanan poikani - Oskun


Osku oli melko helppo vauva, nukkumisen kanssa oli paljonkin ongelmia. Välillä ties kuka yritti nukuttaa lasta, mutta sinnikkäästi poika yritti pysyä hereillä. Lopulta kuitenkin useimmiten uni  voitti.



Yhteisenä harrastuksena meillä toimiikin hevostallilla käynti. Kaikkine kakka hommineen kaikkineen - unohtamatta Tytsy ponin kanssa joko ratsastamista tai kärryttelyä.



Mutta siis kaiken kaikkiaan äitienpäivä on oikeastaan ihan erilainen päivä. Yhdessä olemista, toisistamme nauttimista. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Teette mahtavaa hommaa!

24. huhtikuuta 2023

Psykoottinen masennus

 "Psykoottisen masennuksen oireet vastaavat muuten vaikea masennusta, mutta masennuksen lisäksi esiintyy joko harhaluuloja, aistiharhoja, psykomotorista  hidastumista tai kiihtymistä sekä jopa täydellinen pysähtyminen eli sulkutila"   - Terveysportti



Elämä ei ole helppoa vakavan masennuksen kanssa, saatika kun siihen on luokiteltu lisäksi psykoottisia oireita. Itsellä lähinnä masennus näkyy vain voimattomuutena tehdä mitään, edes arkisia asioita. Lähtien ihan omasta puhtaudesta (jonka kyllä suoritan, mutta toisinaan se vaatii lähes kaikki voimanrippeet mitä jäljellä on.) Vaikka olisin juuri herännyt, minulla ei silti ole lainkaan levännyt olo! Näen paljon painajaisia jotka toisinaan valvottavat monta yötä peräkkäin. Itse näytän kaikille ulkopuolisille, jopa sukulaisilleni että jaksan ja voin hyvin, vaikka tosiasiassa olisinkin aivan rikki. Ainoa joka tietää todellisen minäni ja ymmärtää minua oman sisäisen helvettini kanssa on maailman paras ystäväni - kaimani.




Se miten psykoottiset oireet värittävät omaa oloani onkin oma juttunsa, jota edes minä en ymmärrä saatika tiedosta aina. Mutta aina olen tähän asti ne hetket pystynyt piilottamaan muilta. Sillä minä näen monia eri asioita, joita muut eivät näe. Saatan yhtäkkiä esimerkiksi nähsä ikkunani takana verisen, alastoman hahmon joka vilkuttaa minulle, tai seuraa huoneesta toiseen. Tai saatan yhtäkkiä nähdä siskoni, joka on siis kesällä parivuotta sitten kuollut. Kuulen myöskin asioita joita muut eivät kuule. Usein ne äänet vain moittivat ja satuttavat henkisesti minua. Tilanteet ovat minulle itsessään hyvin ahdistavia ja pelottavia (esimerkiksi äänet voivat käskeä minua tekemään hassuja/typeriä asioita), mutta haluan piilottaa kaiken. 

Miksi?

Ehkäpä siksi, koska "tavallinen"  ihminen ei voi ymmärtää niitä joita minä koen. Ja mainitsenpa nyt tähän sen, että myös kokemukset ovat eri ihmisillä erilaisia! Piilotan ne myös sen takia, sillä en kaipaa sääliä tai kysymyksiä "miksi" ja "miten", koska en osaisi vastata niihin kysymyksiin. Ja aihe on minulle hyvinkin kipeä! Sillä noh.. Kukapa haluaisi olla sairas?! Tuskin kukaan.  Masennusta olen sairastanut jo  hyvin monta vuotta - peruskoulu ajoilta - mutta vasta siskon kuoleman myötä minulla todettiin vakava masennus psykoottisilla oireilla. Minulle olisi kyllä riittänyt jo tuo pelkkä vakava masennuskin, joka aina välillä muuttaa muotoaan lievemmäksi ja välillä vakavammaksi.



Tällähetkellä minulta kysytään usein, että miten oikein jaksan kaiken tämän keskellä. No enhän minä tiedä, hyvin kai. Ei minulla ole vaihtoehtoja kuin vain pärjätä. Poikani on suurin ilon aiheeni! Ja tietysti hevosista en luovu (vaikka ei olekaan omia)


21. huhtikuuta 2023

Kuulumiset

 Plogini on ollut todella kauan hiljaisellolla - jopa liian kauan..


Mutta lyhykäisyydessään mitä on vuosien aikana tapahtunut:

Olen valmistunut sekä puutarhuriksi (kuten varmaan tiesittekin), mutta olen myöskin valmistunut lähihoitajaksi, kuntouttavan puolelta.

Olen saanut erittäin ihanan ja minulle maailman rakkaimman asian. Pojan, joka on minulle se syy miksi yritän nousta joka päivä ja katsoa mitä uutta lokaa naamalle lentää, mutta myöskin mitä ihmeellisiä asioita maailmassa on lapsen kannalta. Ja voi sitä riemua kun lapsi onnistuu jossain! 

Keuhkoveritulppa lapsen syntymän jälkeen. Jota seurasi reilut 2 viikkoa sairaalassa oloa. 90% keuhoista oli jo tuolloin pinteessä, jouduin monenäiköisiin laitteisiin kiinni ja happikoneeseen. Viikko meni lähes tiedottomassa, mutta hyvin kivuliaassa tilassa ja toivoin kuolevani sillä se oli todella kamalaa ja pelottavaa!

Mutta elämääni on sattunut myös ihan suunnattoman ikävä muutos.. Rakkaan siskoni kuolema, joka tuli monelle yllätyksenä. Muistan ikuisesti sen päivän kulun kun näin ja kuulin siskoni kuolleen. Vielä jopa kun hän makasi arkussa, minun oli pakko päästä katsomaan vain todetakseni "Ei hitto, tuossa rakkain siskoni makaa KUOLLEENA, kenelle minä nyt kerron joka päivä mitä poikani on tehnyt ja mitä kommelluksia olen itse tehnyt. Kenen kanssa voin nauraa asioille.." Tästä aiheesta tulee vielä myöhemmin oma postaus.

Ero pitkäaikaisesta suhteesta, joka ei ollut kovin helppo alun alkujaankaan. 

Mutta myöskin siskoni kuolman jälkeen oma vointini romahti suuresti.. Jouduin psykiatriselle osastolle. Kuulin ääniä ja näin kaikenlaista silmissäni.. Minulla todettiin vakava masennus psykoottisilla oireilla. Toki minulla on ollut monen monta vuotta vaikea masennus - välillä parempana ja välillä taas huonompana..

Lisäksi olen ollut operaatiossa, jossa minulta poistettiin vasemmasta jalasta reilun peukalonkokoinen luu - joka oli siis ylimääräinen! Kuulun siihen harvinaiseen ihmisryhmään, jolla kasvaa ylimääräisiä luita. Minulla on samanlainen ylimääräinen luu myöskin oikeassa jalassa. Yhdessä viisauden hampaan paikassa minulla oli 2-3 viisauden hammasta - siis samassa paikassa.

Hevostelut ovat yhä jatkuneet ja se onkin minun oma pyhättöni - siellä ei kukaan riitele ja komenna ja hauku ketään.


Nuorin koirani Tassukankareen Hiluliilna
Poikani ihan pienenä



Sisu (ragdoll) ja Mörri

Poikani on pieniestä asti ollut eläinrakas


Rakas siskoni kerkesi onneksi tapaamaan 
poikani..

Äidin höpsöläinen
pokani  ja tallikoira Vani



Poikani ja minulle erittäin rakas,
 mutta nyt jo edesmennyt suomenhevonen Toteamus 



Tallipoika

töissä oli vietettiin myös korona-aikana
vappua, joten työtoverini koristelivat..