19. kesäkuuta 2017

Sometimes life is as hell

Joskus elämä tuntuu niin turhalta ja tyhmältä, epäreilulta, masentavalta ja ennen kaikkea helvetilliseltä!
Olo ei ole ollut pitkään aikaan hyvä, miltä edes tuntuu kun on hyvä olla? Onhan aina niitä pieniä hetkiä kun on hyvä olla, esim. kun olen tallilla ja etenkin Nellan kanssa hääräämässä kaikkea. Mutta kaikki on itselleni niin stressaavaa. Jos liikun jossain kaupungilla, niin toivon etten näkisi ketään tuttua, kun en halua selitellä kun kysytään `mitä kuuluu´ ja selitellä että joo ihan hyväähän tässä. Vaikka mieluummin sanon kun tuota kysytään että ihan hyvää, juurikin sen takia että en joutuisi selittelemään mitään.
Toisaalta stressaan jopa sitä, kun en ole viettänyt aikaa ystävän kanssa, mutta toisaalta se on oikeasti aivan omaa syytä. Kun teen paljon töitä ja käyn tallilla.
Toisaalta, jos pysähdyn ja en tee mitään.. Siitä ei seuraisi yhtään mitään hyvää.
Miten sitä ihminen niin jännittää kaikkea? Ja ajattelee omassa päässään niin paljon kaikkea, vähemmälläkin ehkä pärjäisi. Mutta kovasti tulee ajateltua mitä kaikkea en ole tehnyt vaikka pitäisi tai mitä EHKÄ pitäisi tehdä.
Kämppääkin tarvitsisi siivota, koiria ulkoiluttaa ja viettää niiden kanssa aikaa, töissä käydä..
Ja ome terveyskään ei ole ollut kovin hyvä, kun on kovasti kaikkia niveliä särkenyt.. Mutta kaipa niihinkin joku syy löytyy miksi kipuilee. Vai kuvittelenko kivun omassa päässänikin jo?
Mielialat menee yhtä vuoristorataa, minuutin välein lähes vaihtuu - ja se alkaa jo itseäni harmittamaan. Ja miten voikaan ihmistä väsyttää NIIN paljon koko ajan, jos joskus oikeasti viettäisi vain yöpukupäivää peiton alla ja vain välillä käydä koirien kanssa ulkona.

Mutta ehkä tämä tästä..

Mä kompuroin ja huojun mut en suostu kaatumaan
Mun kone huutaa vaan vaihdetta isompaa
Nyt laitan kaiken likoon
Mä hengästyn ja hikoon
Luovuttaa en eessä saa

Vaikka joskus väsyttää ja olo on niin pieni
En tiedä tiedä mikä odottaa ja mihi vie mun tieni
Sillon mietin tätä matkaa, en vaihtas päivääkää
Pakko tähtää kohti pilvii
Mä en tyydy vähempään

Sit mennään

Eeoo ee ee oo

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Tuun toimeen pienelläkin jos vaan niin vaaditaan
Kaiken ylimääräsen mä pistän kiertoon hymyillen
Päämäärät selkeänä pidän pään kylmänä
Ja pelimerkit panostan taas siirtoon seuraavaan

Teen pätkätöitä alkuun sen verran et löytyy pinkkaa
Toteuttaa mun unelma ja tehä mitä diggaan
Nyt itseni maestro on ollu sen verran pitkä
Kuhan eteenpäin mennään ei oo kiire mihinkään

Eeoo ee ee oo

Aina mä pärjään

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Kohti ääretöntä ja sen yli kun mä meen
Epäonnistumisia en pelkää
Nousen tuhkasta voittoon niin kuin feenikslintu
Sinivalkoiset siivet sain selkään
Kohti ääretöntä ja sen yli kun mä meen
Epäonnistumisia en pelkää
Nousen tuhkasta voittoon niin kuin feenikslintu
Tää on maailman reuna ja kiitoradan pää

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa
Tää on kiitoradan pää
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa
Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Eeoo ee ee oo.

Tai ainakin toivon että pärjään.. Vaikka hyvin usein olen siellä kuilun reunalla ja vielä useammin olen kuilun pohjalla, josta en pääse kovinkaan nopeasti nousemaan. Pudotus tapahtuu hyvin nopeaan. Tuleeko joskus tasaista menoa? Koska mä olen niin väsynyt. Väsynyt kaikkeen, ja ennen kaikkea väsynyt itseeni.
Voiko omat ajatukset ja tunteet tukahduttaa? Entä pelot? Tai ahdistuksen?

8. kesäkuuta 2017

Blogissani on nyt ollut pitkään hiljaista, koska jälleen on ollut omat voimani vähissä. Suoraan sanottuna vointini ei ole ollut millään tavalla hyvä. Mutta onneksi minulla on todella tärkeitä ihmisiä lähelläni tai tavoitettavissa, joiden avulla olen nyt taas tässä kirjoittamassa.. Haluaisin kyllä kertoa nyt paljon asioista, mutta on sellaisia asioita joita en voi sanoa.

Mutta taas tulee laulun sanoja jotka on koskettanut minua nyt viimeaikoina, joten haluan ne nyt tähän kirjoittaa. Mutta jos et pidä hengellisistä asioista niin voit suoraan skipata tämän postauksen.

SUPERMIES

Yö taas pääni painaa, rukouskin alkaa
Parannuksen aika.

Taas on pelko sama: pelastuksen tila
Ei ollenkaan varmaa, et voisin näin kelvata

Vie mut taivaaseen, laita siihen varmuus!
Anna heikkouteen voima kantaa vastuu
Kestä pää vuodesta vain toiseen
Tää on kai mun tie, jonka valmistanut oot

Harmaa kivisydän kylmä on ja kova
Sortaa murtaa osaa se jälleen syytöntä näin
Auta, että Herra kanssas oisin aina
valmis lähtöön, vaikka


LA FINLANDE DE MON COEUR

Kaikki on muuttunut, hetkessä saastunut
Suomi on sairas sen huomaa
Siltoja poltetaan, ihmiset poljetaan
Halveksitaan Herran luomaa
Mikä on minusta tullutkaan?
Tahtoisin rakkauden minusta loistavan
Kantaa jo lämpöä Pohjolan maahan
ja nähdä sen Jeesusta juhlivan!

Ei oo ihmisen paikka tää maailma:
Sodat ja nälkä on rajamme takana
Kuitenkin Jumala sanoo, ettei Hän hylkää

Ohjaa kansas valkeuteen, tulkoon rakkautesi
Kanna Suomi taivaaseen kallis Jeesukseni

Korpimaan katkerat kannot on juuristaan
hyvinkin lujasti kiinni
Samoin on ihmisen vallasta syntien
Hankalaa rimpuilla irti
Voimallaan Hän nostaa vaivaisen ihmisen
Kantaen yli ajan vaikean
Kauttansa elämän saa, hän vain siunaa ja
osoittaa myös suunnan oikean

Kantoi kaikki Hän ihmisen puolesta: 
Kipujen mies sekä sairauden tuttava