24. huhtikuuta 2023

Psykoottinen masennus

 "Psykoottisen masennuksen oireet vastaavat muuten vaikea masennusta, mutta masennuksen lisäksi esiintyy joko harhaluuloja, aistiharhoja, psykomotorista  hidastumista tai kiihtymistä sekä jopa täydellinen pysähtyminen eli sulkutila"   - Terveysportti



Elämä ei ole helppoa vakavan masennuksen kanssa, saatika kun siihen on luokiteltu lisäksi psykoottisia oireita. Itsellä lähinnä masennus näkyy vain voimattomuutena tehdä mitään, edes arkisia asioita. Lähtien ihan omasta puhtaudesta (jonka kyllä suoritan, mutta toisinaan se vaatii lähes kaikki voimanrippeet mitä jäljellä on.) Vaikka olisin juuri herännyt, minulla ei silti ole lainkaan levännyt olo! Näen paljon painajaisia jotka toisinaan valvottavat monta yötä peräkkäin. Itse näytän kaikille ulkopuolisille, jopa sukulaisilleni että jaksan ja voin hyvin, vaikka tosiasiassa olisinkin aivan rikki. Ainoa joka tietää todellisen minäni ja ymmärtää minua oman sisäisen helvettini kanssa on maailman paras ystäväni - kaimani.




Se miten psykoottiset oireet värittävät omaa oloani onkin oma juttunsa, jota edes minä en ymmärrä saatika tiedosta aina. Mutta aina olen tähän asti ne hetket pystynyt piilottamaan muilta. Sillä minä näen monia eri asioita, joita muut eivät näe. Saatan yhtäkkiä esimerkiksi nähsä ikkunani takana verisen, alastoman hahmon joka vilkuttaa minulle, tai seuraa huoneesta toiseen. Tai saatan yhtäkkiä nähdä siskoni, joka on siis kesällä parivuotta sitten kuollut. Kuulen myöskin asioita joita muut eivät kuule. Usein ne äänet vain moittivat ja satuttavat henkisesti minua. Tilanteet ovat minulle itsessään hyvin ahdistavia ja pelottavia (esimerkiksi äänet voivat käskeä minua tekemään hassuja/typeriä asioita), mutta haluan piilottaa kaiken. 

Miksi?

Ehkäpä siksi, koska "tavallinen"  ihminen ei voi ymmärtää niitä joita minä koen. Ja mainitsenpa nyt tähän sen, että myös kokemukset ovat eri ihmisillä erilaisia! Piilotan ne myös sen takia, sillä en kaipaa sääliä tai kysymyksiä "miksi" ja "miten", koska en osaisi vastata niihin kysymyksiin. Ja aihe on minulle hyvinkin kipeä! Sillä noh.. Kukapa haluaisi olla sairas?! Tuskin kukaan.  Masennusta olen sairastanut jo  hyvin monta vuotta - peruskoulu ajoilta - mutta vasta siskon kuoleman myötä minulla todettiin vakava masennus psykoottisilla oireilla. Minulle olisi kyllä riittänyt jo tuo pelkkä vakava masennuskin, joka aina välillä muuttaa muotoaan lievemmäksi ja välillä vakavammaksi.



Tällähetkellä minulta kysytään usein, että miten oikein jaksan kaiken tämän keskellä. No enhän minä tiedä, hyvin kai. Ei minulla ole vaihtoehtoja kuin vain pärjätä. Poikani on suurin ilon aiheeni! Ja tietysti hevosista en luovu (vaikka ei olekaan omia)


21. huhtikuuta 2023

Kuulumiset

 Plogini on ollut todella kauan hiljaisellolla - jopa liian kauan..


Mutta lyhykäisyydessään mitä on vuosien aikana tapahtunut:

Olen valmistunut sekä puutarhuriksi (kuten varmaan tiesittekin), mutta olen myöskin valmistunut lähihoitajaksi, kuntouttavan puolelta.

Olen saanut erittäin ihanan ja minulle maailman rakkaimman asian. Pojan, joka on minulle se syy miksi yritän nousta joka päivä ja katsoa mitä uutta lokaa naamalle lentää, mutta myöskin mitä ihmeellisiä asioita maailmassa on lapsen kannalta. Ja voi sitä riemua kun lapsi onnistuu jossain! 

Keuhkoveritulppa lapsen syntymän jälkeen. Jota seurasi reilut 2 viikkoa sairaalassa oloa. 90% keuhoista oli jo tuolloin pinteessä, jouduin monenäiköisiin laitteisiin kiinni ja happikoneeseen. Viikko meni lähes tiedottomassa, mutta hyvin kivuliaassa tilassa ja toivoin kuolevani sillä se oli todella kamalaa ja pelottavaa!

Mutta elämääni on sattunut myös ihan suunnattoman ikävä muutos.. Rakkaan siskoni kuolema, joka tuli monelle yllätyksenä. Muistan ikuisesti sen päivän kulun kun näin ja kuulin siskoni kuolleen. Vielä jopa kun hän makasi arkussa, minun oli pakko päästä katsomaan vain todetakseni "Ei hitto, tuossa rakkain siskoni makaa KUOLLEENA, kenelle minä nyt kerron joka päivä mitä poikani on tehnyt ja mitä kommelluksia olen itse tehnyt. Kenen kanssa voin nauraa asioille.." Tästä aiheesta tulee vielä myöhemmin oma postaus.

Ero pitkäaikaisesta suhteesta, joka ei ollut kovin helppo alun alkujaankaan. 

Mutta myöskin siskoni kuolman jälkeen oma vointini romahti suuresti.. Jouduin psykiatriselle osastolle. Kuulin ääniä ja näin kaikenlaista silmissäni.. Minulla todettiin vakava masennus psykoottisilla oireilla. Toki minulla on ollut monen monta vuotta vaikea masennus - välillä parempana ja välillä taas huonompana..

Lisäksi olen ollut operaatiossa, jossa minulta poistettiin vasemmasta jalasta reilun peukalonkokoinen luu - joka oli siis ylimääräinen! Kuulun siihen harvinaiseen ihmisryhmään, jolla kasvaa ylimääräisiä luita. Minulla on samanlainen ylimääräinen luu myöskin oikeassa jalassa. Yhdessä viisauden hampaan paikassa minulla oli 2-3 viisauden hammasta - siis samassa paikassa.

Hevostelut ovat yhä jatkuneet ja se onkin minun oma pyhättöni - siellä ei kukaan riitele ja komenna ja hauku ketään.


Nuorin koirani Tassukankareen Hiluliilna
Poikani ihan pienenä



Sisu (ragdoll) ja Mörri

Poikani on pieniestä asti ollut eläinrakas


Rakas siskoni kerkesi onneksi tapaamaan 
poikani..

Äidin höpsöläinen
pokani  ja tallikoira Vani



Poikani ja minulle erittäin rakas,
 mutta nyt jo edesmennyt suomenhevonen Toteamus 



Tallipoika

töissä oli vietettiin myös korona-aikana
vappua, joten työtoverini koristelivat..