22. syyskuuta 2013

My day

Tänään pääsin eroon hetkeksi ainakin huonosta olotilasta johtuen tuohon asuntola elämään.

Mutta siis tänään menimme vanhempieni ja Sissin kanssa sairaalaan katsomaan meidän mummia. Tuli siinä samalla sitten ilahdutetuksi muutamia muitakin iäkkäämpiä ihmisiä sekä useampia hoitajia. Sissi aluksi vähän pelkäsi, mutta rentoutui siitä sitten pikkuhiljaa. Hienostihan tuo neiti käveli itse sairaalan liukkaalla lattialla ja meni hissiin. Hississä tosin tämä vilkuili äitiäni, että eikö hän ottaisi syliin kun hän tahtoo katsoa peilistä että onko kaikki karvat ojennuksessa. Hauska tuo koira. :D Hoitajat olivat iloisia siitä, että Sissi kävi siellä piristämässä heitä. Ajattelin, että menisin ensiviikonloppunakin ehkä Sissin kanssa siellä käymään. On mukavaa kun saa olla jollekin avuksi. Siis sillä tavalla että saa ilahdutettua toisia ihmisiä, jotka eivät enää välttämättä pääse sieltä koskaan enää pois...

Kotiin tultuani sitten sairaalasta minä vaihdoin nopsaan vaatteet ratsastuskamoihin ja sitten suuntasinkin jo tallille päin. Matkalla sinne vastaani ajoi moooooonta poliisi autoa ja moottoripyörää. Mutta menomatka sinne sujui hyvin.

Tallilla sitten, hain Muiston tarhasta ja tämän omistaja otti Allu-varsan (tai no varsa.. onhan se jo kolmevuotias) siinä sitten sain ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa hevoselle naruriimun. Hetken minun piti miettiä että miten päin ja miten kiinnitän, mutta se olikin tosi helppoa! Annoin sitten tuon hevosien omistajan mennä edeltä, sillä hän laittoi Allun sitten koppiinsa pihattoon, sillä tämä on mestari tulemaan tarhasta ulos. Minä tulin perässä ja laitoin Muiston kiinni ja aloitin aivan ensimmäiseksi sen otsa harjan puhdistuksen. Se oli aivan täynnä takiaisia, mutta sain ne tosi hyvin pois eikä sinne jäänyt niitä lainkaan. Harjailin ja puunasin Muistoa ja kaviot puhdistin. Tämä tamma on niin ihana ja kiltti hoitaa, että.. <3
Satuloituani talutin Muiston pihalle jossa sitten vielä kiristin satulavyön omistajan avustuksella ja sitten pomppasin selkään.

Käveltiin aluksi ihan ripeää käyntiä ja hetken kuluttua sitten nostinkin ravin ja ravasimme tosi pienen matkan, sillä pienen matkan päässä olikin jo autotie. (hiekkatie, ei sellainen että autoja kaahailisi siinä ihan tolkuttomasti) Ripeässä käynnissä käveltiin hetken siinä tien viertä kunnes tein u-käännöksen ja palasimme samaa tietä ravissa. Muisto hieman pelästyi yhdessä kohtaa kun metsässä suhisi tuuli. Mutta sitten käännyttiin sellaiselle pikkutielle jossa ravasimme ekaksi ihan rauhassa, kunnes näkyvyys oli tarpeeksi hyvä laukkaamiselle. Se oli tosi ihanaa! Tosin Muisto vähän innostui liikaakin ja kiihdytti laukka-askeleitaan ja siinä meinasin heilahtaa selästä pois, mutta onneksi sain itseni nopeasti tasapainoon. Teimme siinäkin u-käännöksen ja laukattiin takaisin päin. Koti tietä kulkiessamme minulla olikin se suurin työ saada Muisto kävelemään eikä ravaamaan. Tämä kun olisi halunnut vain juosta. :D Mutta kyllä hän on ihana polle.

Tallilla sitten purkasin varusteet pois ja harjasin. Taputtelin palkkioksi tammaa, sillä tälläkertaa ei ollut herkkuja. Sillä aikaa omistaja puki tammalle loimen, sillä Muistolle oli tullut hieman lämmin ja oli hieman hiestä märkä. Tosin, niin olin minäkin! Lopuksi sitten vein Muiston takaisin tarhaan ja jäimme katsomaan kun Muisto ja tämän Allu varsa jäivät siihen möllöttämään. Allu alkoi heti hinkata itseään puita vasten ja sitten piti hieman sitä äitiäkin kiusata.

Päivä oli siis tosi mukava! Joku kerta saatte vielä kuviakin, sillä en ole ensimmäisillä kerroilla viitsinyt pyytää ketään kuvaamaan, sillä ensin tahdon tutustua rauhassa tähän hevoseen. Mutta päivä oli hauska! Tälläisiä päiviä kun vain olisi lisää! <3

Huomenna taas paluu arkeen ja sen tuomiin kurjiin asioihin.. Ja nyt minun tarvitsisi vielä mennä Sissin kanssa pyörälenkille kun sillä on liikaa energiaa..

Eilenkin oli muuten kiva päivä! Sain nähdä pitkästä aikaa Heidin. Kävimme keskustassa ja sitten menimme vähän muualle sekoilemaan. Ja voipojat sitä Sissin lapsen energiaa.. Se sai meidät nauramaan todella paljon! Mitä elämä olisikaan ilman tuollaista ihanaa karvaista ilahduttajaa! Ihmettelen kun tuon rotumääritelmässä sanotaan että rotu on haukkuherkkä, mutta mielestäni Sissi ei kyllä ole sellainen. Vaikka se onkin hieman herkkä ja pelkää kovia ääniä, mutta ei se kovinkaan paljoa hauku. Innostuessaan se tietenkin komentaa, mutta sehän on ihan normaalia tuollaiselle kakaralle <3

15. syyskuuta 2013

Ihanuus

Tänään siis olin ratsastamassa!
Ja voi pojat, kun se tamma on ihana - siis sen ihanampaa suomenhevosta ei varmaan ole olemassakaan! Muisto- niminen hevonen. Tämä on siis niin kiltti kuin vain voi olla! Sellainen ihanan rento, mutta ratsastaessa sitä ei tarvitse potkia liikkelle, kun sitä vauhtia löytyy muutenkin! :)

Tämä kerta olikin vain sellainen tutustumiskerta, että en viitsinyt tamman kanssa paiskia heti ensitöiksi kauheasti töitä, joten mentiin maastoilemaan. Tai no, lähinnä Muisto tutustutti minut siihen paikkaan kun käveltiin ristiin ja rastiin siinä hiekkapohjaisella tiellä. Vähän ravattiinkin, mutta en paljoa uskaltanut siinä tiellä antaa mennä kovempaa, kun ei nähnyt että tuleeko takaa tai edestä autoja, vaikka se tien pätkä oli aika hiljainen. Useasti kuuluu valitettavan, että kun hevosta ei saa millään liikkeelle, niin minä voin tälläkertaa sanoa, että siinä ei ole mitään ongelmaa, vaan enneminkin siinä, että saat sen hevosen pysähtymään! Siinä oli meikäläisellä hetken tekemistä, että Muisto pysähtyi. Mutta sain kuin sainkin sen pyssäämään.
Muiston 3-vuotias varsa oli aika komea näky (tai pitäisikö sanoa kaunis näky, sillä sehän on myöskin tamma. :)) Mutta kyllä tuo Muistokin on ihan älyttömän suloinen.

Satulaan pääsy oli taas vähän hakusessa, mutta kiipesin sinne, enkä edes tullut samantien takamuksilleni. :D Mutta joo.. Ajattelin meneväni uudelleenkin tämän kanssa ratsastamaan, sillä se oli todella mukava suokki. Viimeksi kun ratsastin suokilla, niin se oli jotain niin kamalaa, mutta eipäs tällä hevosella! <3 Oon aika ihastunut tuohon tammaan! <3 <3

Totuuksia

Tämä onkin 100:s postaus ja sen kunniaksi kerron totuuksia itsestäni, mm. Ratsastajana, lemmikin omistajana sekä mitä kaikkea olen kokenut (Tosin IHAN kaikkea en kirjoita tänne.)

Mutta joo.. Toivottavasti pidätte tästä postauksesta

Minä Ratsastajana 
1. Pidän rauhallisista hevosista, jotka eivät pure tai potki. Tulen kyllä toimeen monenlaisien hevosien kanssa toimeen.
2. Olen kokeillut lännenratsastusta, englantilaista (koulu), muutamia pieniä esteitä olen myös hypännyt, ohjas-ajoa kärryjen kanssa.
3. Mitä ratsastuslajia suosittelen kokeiltavaksi? No ehdottomasti lännenratsastus. Se on hauskaa, sillä hevosta ei kannusteta liikkeelle pohkeilla eikä käytetä raippaa ja hevosta ei käännetä vetämällä jompaakumpaa ohjista. Hevosta ohjataan äänellä ja painolla.
4. Olen rauhallinen hevosten parissa ja olen tyystin ratsastuksessa kannuksia vahvasti vastaan, raipan hyväksyn, jos sillä ei lyö jatkuvasti hevosta.
5. Osaan kouluratsastuksessa Helppo C-A:n ja esteitä en ole juurikaan hypännyt, lähinnä ristikoita.
6. Olen käynyt ravitallilla hoitamassa hevosia ja päässyt varsan hoitoon myös mukaan.
7. Lempihevosrotu.. No minulla ei ole sitä tiettyä ja yhtä, vaan monta. Pidän mm. Suomenhevosista, puoliverisistä, Irlannin cob:ista, Issikoista, Norjanvuonohevosista, New Foresteista.
8. Pidän todella paljon tallitöistä, ne on vain jollakin tapaa rentouttavia. Ja tottakai ratsastuksesta!
9. Hevonen jonka muistan todella hyvin, on Waldermar eli ihan vain tutummin Valtsu. Se oli ex-ravuri joka siirtyi ratsastuskoulun käyttöön. Aluksi hieman niskoitteleva, mutta minulla ja sillä meni tosi hyvin mielestäni, vaikka minulla oli enimmäkseen ongelmia päästä siihen ravin tahtiin, sillä se on hieman erilainen kuin jollakin muulla koulupollella.
10. Vuokraanko tällähetkellä hevosta?
Periaatteessa kyllä, kunhan vain se suomenhevonen palaa takaisin kotikulmilleen.





Minä lemmikin omistajana
1. Omistan kaksi kania ja koiran.
2. Meillä on joskus ollut hamstereita ja gerpiileitä, rottakin on meillä käynyt, mutta olin allerginen sille.
3. Olen pelastanut tällähetkellä kaksi kania, tai no periaatteessa kolmekin huonoista oloista.
4. Olen kuria pitävä koiran omistaja, en siis anna Sissin tehdä aivan kaikkea, tällähetkellä yritän saada siltä puremista pois..
5. Kesäisin päästän vanhemman kanini meidän kotipihaan vapaana juoksemaan, sillä se seuraa minua. Muuten kesäisin molemmat kanit ovat ulkoaitauksissa päivät, yöksi otan aina sisään.
6. En hyväksy kaverikseni ihmistä, joka hakkaa tai muuten pahoinpitelee eläimiä. Yleensä silloin alan huutamaan täyttä kurkkua.
7. Olen pentutehtailua vastaan ihan tyystin, sekä sitä vastaan kun otetaan koira mutta ei pystykään pitämään sitä ja koira joutuu koiratarhaan tai muuttamaan jatkuvasti paikasta toiseen.
8. Tulen paljon paremmin eläinten kanssa toimeen, kuin ihmisien. Kerron useasti kaiken eläimilleni - ne varmaan osaisi kertoa koko elämäni jollekin paremmin kuin minä itse! Mutta onneksi ne ei osaa puhua.
9. Olen erittäin tarkka eläinten kodin puhtaudesta. Eli siis, en esim. päästä kanin pissalaatikoita homehtumaan, vaan pesen ne kerran viikossa. Kerran kuussa desinfioin ne.
10. Haluaisin toisen koiran, joko kultainennoutaja, shetlanninlammaskoira tai jokin sekarotuinen.





Kokemuksia
1. Olen ratsastanut suomenhevosella, vuoniksella ja monella muulla ihanalla rodulla.
2. Olen ollut 3 kertaa ambulanssissa.
3. Olen taluttanut koiraa, joka puraisi ohi juoksevaa ihmistä.
4. Olen saanut ajaa asuntoautoa sekä traktoria.
5. Koulukiusattu reilut 9-vuotta.
6. Olen menettänyt monta kaveria, mutta vain parhaat ovat pysyneet ystävinäni.
7. Olen menettänyt pysyvästi kaverin - hän kuoli.
8. Tiedän miltä tuntuu olla pohjalla, siis silloin kun voimat ei enää riitä.

Enempää en enää keksi! :D Tämäkin taitaa olla aika mälsä postaus.. Mutta, niinhän nuo muutkin ollut. :D

1. syyskuuta 2013

Weekend

Viikonloppu oli ja meni, huomenna taas paluu koulurytmiin.
Isosiskoni lapset oli meillä perjantaista sunnuntaihin hoidossa. Ja niiden kanssa tuli leikittyä ja opetettu olemaan rauhallisemmin Sissin läheisyydessä.

Lauantaina menimmekin serkkuni mökille. Siellä sitten mentiinkin katsomaan lampaita! Ja Sissihän oli tietysti mukana. Raukkaparka kun pelkäsi itseään vähän isompia pässejä. Ne oli vielä nuoria yksilöitä. Sissi murisi ja yritti esittää isoakin koiraa, mutta antoi se yhden kivan pässin haistella itseään.
Lammaslaitumelta kun päästiin ulos niin meitä vastassa olikin sellainen Vili paimenkoira ja welsh corgi nimeltään Rosvo. Sissi juoksenteli aluksi Vilin kanssa ihan hulluna, mutta sitten tämä Vili hermostui ja näykkäsi Sissiä josta tämä neiti pelästyi pahanpäiväisesti eikä olisi halunnut mennä maahan enää millään. Mutta muuten tuo päivä menikin ihan kivasti. Jopa olin ylpeä Sissistä - monestakin syystä, mutta lähinnä sen vuoksi että kotimatkalla neiti nukkui sellaisen 5v. tytön sylissä Taivassalosta Uuteenkaupunkiin. Ja miksikö se on ylpeyden aihe? No ensinnäkin siksi kun tuo minun mitteli vähän pelkää lapsia kun niillä on niin nopeat liikkeet..

Tänään oltiinkin sitten Vakka-Suomen kaunein koira kilpailuissa. Se ei mennyt ihan niin hyvin, kuin aluksi tuntui. Sissi seisoi kehässä tosi kauniisti ja ravasikin hienosti, mutta sitten pöydällä... Se ei pitänyt lainkaan siitä tuomarista. Niin kauan oli hyvin, kun tuomari tutki Sissin eturuumista, mutta kun siirryttiin katsomaan häntää, niin siinä se sitten menikin.. Päästiin siniseen kehään.. Harmitti, koska tiesin että Sissi olisi pystynyt parempaan...
Mutta sinisessä kehässä meni ihan hyvin. Vaikkakin eräs koira tuli liian lähelle meitä Sissin taakse, eikä siitä seisomisesta sitten meinannut tulla yhtään mitään. Mutta siltikin olin ihan ihmeissäni. Olin ihan 100% varma, ettei me sijoituttaisi tällä kertaa. Mutta toisin kävi! Tuomari katsoi minua ja Sissiä tosi tiiviisti ja välillä vilkuili paperiaan ja taas meitä.
Ja sitten hän sanoi: "numero 45. Mittelspitz Sissi sijoittuu kolmanneksi, paljon onnea!"
Ja meikäläinen hetken ihan että mitä juuri tapahtui!? En oikeasti osannut odottaa tuota lainkaan! Mutta upea tunne se silti on! Vaikka eihän se palkintojen määrä vaikuta mihinkään, vaan se itse koira!
Palkinnoksi saimme Sissin kanssa keltaisen ruusukkeen, eläimen ensiapupakkauksen sekä ISON herkku pussin treenejä varten.. Tosin sanoin vanhemmillenikin, että Sissi mahtuisi vaikka itse sinne pussukkaan, kun se on vähän iso. Mutta jos sitten ensi vuonna mentäisiin punaiseen kehään ja ehkä vähän paremmassa karvassa. Nyt kun raukkaparka tiputti kesä ajaksi karvansa ja näyttää aika rääpäleeltä.
Tuomari sanoi siinä pöydän ääressä, että Sissillä on hyvin kaunis pää ja iloinen, vilkas ja ystävälliset silmät. Se oli ihanaa kuultavaa.
Nyt tässä sitten odotellaankin kasvattajan yhteyden ottoa, jotta mentäisiin ottamaan ne lonkka kuvat yms.

Kuvia minulla ei ole tästä viikonlopusta, sillä en voinut ottaa kameraani mukaan kun se sekosi ja isä yrittää palauttaa siihen ne kuvat takaisin jotka se poisti..

Koulussa on mennyt suhteellisen hyvin.. Vaikka parantamisen varaa onkin.. Mutta aina ei voi mennä kuten elokuvissa!