24. helmikuuta 2016

What is love?

Tänään tajusin, kuinka onnellinen olen, kun olen saanut tutustua erääseen erittäin ihanaan hevoseen ja tämän omistajaan. Mutta tuo hevonen on tavallaan kuin yksi iso osa minua. Siis TODELLA iso osa. Ja hevonen joka nyt tässä on kyseessä on Liptonella.

Tämä hevonen saa jotenkin aina minut hyvälle tuulelle, vaikka olisi ollut kuinka pohjamuta päivä. Kuten esimerkiksi tänään. Aamulla oli sellainen olo, että hitot maailmasta mä en enää jaksa yhtään mitään enkä ketään. Mutta kun kello lähestyi aamu yhdeksää ja pohdin vakavissani josko peruuttaisin tämän kerran, mutta löysin itseni kuitenkin tallilta. Ja aivan ensimmäisenä Aapo (Broby Solar Abu) seisoi karsinassaan ja kävelin siihen eteen tämä antoi rakkauttaan, josta jo tuli parempi olo. Ja kun sain talutettua niinkin korkean hevosen kuin Aapo tarhaan liukastumatta yms. olin iloinen jollakin tasolla.

Nellasta sitten puhumattakaan! Heti tämän karsinassa hän tulee korvat töttöröllä hamuamaan porkkanaa minulta, eikä minun edes tarvinnut odotella karsinassa hetkeäkään että se tulisi luokseni. Kun Nella oli käytävällä aloin harjaamaan tätä ja voi kun se nautti harjauksesta - no kukapa ei pidä siitä etenkin kun on karvanlähtö aika.
Ja vaikka minua joka ikinen kerta jännittää nousta selkään yms. Ja no nyt asiaa saattaa vaikuttaa myös pieni kömmähdyskin joka oli muutama kertaa sitten - josta ei sen enempää.. Tänään Nella teki minuun jonkin ihme taikatempun. Selässä ei minua enää jännittänytkään ja kun päästiin liikkeellee niin ihastuin siihen käyntiin. Rauhallinen, tasainen käynti - joskus se oli aivan päinvastoin. Tehtiin kaikenlaisia kiemuroita ja pysähdyksiä ja vaikka mitä. Ja tuon edellä mainitun kömmähdyksen jälkeen en ole ravannut kuin muutaman kerran, koska se jännittää ihan älyttömästi, mutta tänään se ravikin oli niin ihanaa ja rauhallista ja uskalsin jälleen ravata kaarteita ja kulmiakin, vaikka maneesin toista päätä hieman varonkin. Tehtiin jopa kolmikaarinen kiemuraura - mitään ongelmia ei ollut ja mulla oli sellainen pelottavan rauhallinen olo. Pelottava siksi, kun en ole juuri ennen sellaista kokenut. Ja luotin täysin allani olevaan heppaan ja mietin että nyt ei tapahdu mitään muuta kuin se jota pyydän.
Vielä loppu kävelyn aikana olin tosi tosi iloinen tästä kerrasta ja silloin tajusin, että Nella on minulle äärettömän tärkeä. Ja kävelin myöskin tamman vieressä ohjat kaulalla ja käteni rentoina sivuillani - en pitänyt kiinni ohjista ja vain kävelin ja niin käveli Nellakin vierelläni.
Ehkä Nella on senkin takia erityislaatuinen ja minulle jotenkin niin rakas, koska olemme molemmat omallatavallamme samanlaisia.

Mulla on usein kotona sellaisia hetkiä kun tuntuu, että halkean liitoksistani ja itku vain tulee ja silloin mietin Nellaa ja halaan sitä omassa mielessäni. Nella kulkee kaikkialle kanssani. Hevonen johon luotan. En osaa kuvailla edes mitä Nella on mulle. Sen tiedän, että minä rakastan sitä äärettömästi ja sille on kiva höpöttää ja puuhata kaikkea. Se toimii lähes ajatuksen voimalla.

Yksikään hevonen ei ole saanut minua tuntemaan niin paljon eri fiiliksiä. Tottahan se on että on aika tyhmää ehkä jännittää lähes joka kerta sinne selkään nousua ja kaikkea. Mutta en onneksi jännitä enää niin paljon kuin ensimmäisillä kerroilla! Oon nyt tämän koko illan miettinyt tätä tammaa ja sitä miten se vaikuttaa meikäläiseen. Välillä on tietty tosi vaikeeta miettiä Nellaa kun toisinaan pelkkä sana hevonen saa minut ahdistumaan, vaikka olen pitänyt hevosista vaikka kuinka kauan.

Mutta toisinaan kun ajattelen kaikkea päättymiseen siis lopulliseen päättymiseen, niin välillä tavallaan kuin Nella herättäisi mut siitä. On mahtavaa olla jonkun kanssa sellainen kuin on, esittämättä sitä toista persoonaani.
Toivottavasti Nella pyörii päässäni vielä maanantainakin kun kouluarki koittaa, joka tuntuu tällä hetkellä siltä kuin; "Mitä hittoa mä täällä teen? Onko tää muka oikeesti sitä mitä kuvittelin joskus tän olevan?"

Kirjoitan pian taas uudestaan aiheesta hevonen, sillä moni asia on minua jäänyt mietityttämäään kovasti..