30. joulukuuta 2014

Don't give up

Selailin tässä näitä minun vanhoja postauksiani, ja luin eräästä postauksesta erään erittäin mukavan ja hauskan ihmisen kommentin. Ja se mitä siinä luki, sai minut miettimään taas jälleen asioita. Ei välttämättä niitä maailman iloisempia asioita, mutta ei välttämättä niitä niin kamalan ikäviäkin. Se kaikki on mulle oikeastaan jokapäiväistä elämistä.
Se miksi en linkkaa tähän mitä postausta tarkoitan, on syynä se, että ei pidä kaikkea aina paljastaa. Mutta siinä kehotettiin muistamaan..

1. Muista olet täällä syystä

Tottahan se on, mutta miksi? Miksi tuntuu useasti, että aivan kaikki kaatuu niskaani. Joka ikinen kerta kaikki ikävät asiat tapahtuu kerralla.. Ja niitä tulee useastikin kohdallani. Sitten mietin, että onko tässä yhtään mitään järkeä? Miksi juuri mun pitää elää, miksi en voinut kuolla, kun joku läheisistäni kuoli? Sanotaan, että ei Luoja anna kenellekään enempää kuin pystyy kantamaan, mutta minun kohdallani se ei ole toteutunut.. Olen ollut monta kertaa pohjalla, joutunut tahtomattani sairaalaan. 
Onko se jokin syy, että minun täytyy olla täällä maailmassa, jotta voin ottaa kaiken vastaan - yleensä kaiken ei niin mukavan? Joskus hyvin, hyvin harvoin tulee niitä positiivisiakin asioita.
Eräs kaverini sanoi kerran minulle, että; " Sua tarvitaan täällä maailmassa, koska ilman sun kaikkea kokemaasi et pystyisi auttamaan ketään joka joutuu kokemaan kaiken saman kuin sinä."
Niin, onhan sekin totta, mutta miten pystyn auttamaan toisia, kun itse en pysty käsittelemään kaikkia asioita tai hyväksymään itseäni? 
Myönnän, että olen auttanut, rakasta ystävääni, vaikka hänestä se ei tuntunutkaan kivalta. Mutta se tuli luonnostaan, en vain olisi kestänyt sitä jos hänkin olisi joutunut osastolle. 
Mutta tuo täällä olemisen syytä mietin useasti..





2. Joku tarvitsee sinua

Tämäkin aihe tavallaan jo tulikin tuossa ylempänä. Mutta useasti tästäkin aiheesta tulee miettineeksi, että miten kukaan ikimaailmassa voisi tarvita minua? Koska en osaa mitään, kaikki pitää vääntää rautalangasta, ihminen joka on useasti pelkkää ilmaa, ihminen joka pelkää ja jännittää kaikkea ja saattaa saada jostain ihan pikkuasiasta paniikkikohtauksen?
Niinpä, tuskin kukaan. 
Mutta olen silti sairaan tyytyväinen ja iloinen (jos se on se oikea sana kuvaamaan täysin), siitä että olen päässyt touhuamaan ihanien hevosten kanssa.





















3. Pysy lujana

Mitä tarkoittaa pysyä lujana? Sitäkö, että pakottaa joka ikinen aamu nousemaan sängystä ja ottaa vastaan lisää iskuja? 
Kun itkettää niin nauraa,
kun naurattaa niin itkee?
Joinakin päivinä saan oikeasti tuntea sen, että ei mikään pysty mua enään nujertamaan. Kuitenkin toisena päivänä taas olo on aivan eri.

Kuulemma, joskus se vahvinkin perustus
kaatuu.



 4. Pidä pääsi pystyssä

Toki - mutta vain sillä tavalla kuin toiset ihmiset näkevät, mutta kaikki muu on sisälläni. Olen oppinut elämään, että itkeminen ei auta mitään - etenkään jos joku näkee että itkee. Eikä sekään auta, että vastaat jollekin joka kysyy; "Mitä sinulle kuuluu?"
Ja siihen vastaat, että eipä kehuttavaa..
Eli kyllä, taidan pystyä pitämään pääni pystyssä, vaikka en taatusti kyllä nosta katsetta jos edessäni on joku tuntematon ihminen tai silloin jos haluan peitellä kasvoni jostain syystä.

Kuvasta kiitos Isto

5. Sinulla on koko elämä edessäsi

Kyllä, se varmaan pitääkin paikkaansa. Mutta voitteko kuvitella, että sekin lause saa minut välillä todellisen raivon partaalle? Koska itse en sitä juurikaan näe. Ja toisena asiana on se, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu - jääkö auton alle tms.



6. Asiat muuttuvat paremmaksi

Se toivottavasti tapahtuukin joskus, koska ei ne huonommiksikaan voi muuttua. (itseni kannalta)



Taas vaihteeksi avautumis postaus, mutta onko silläkään niinkään väliä?

28. joulukuuta 2014

Every noble horse will once stumble and every well-read man will once make a mistake.

Oon tässä taas ollut vähän liian väsynyt. Menetin rakkaan ystäväni, lopullisesti ja rauha ja rakkaus hänen sielulleen.

Mutta olen iloinenkin ollut, nimittäin olen päässyt talleilemaan. Talli vuorot ti ja to. Torstaina kyllä tuntui, että ei tuu mitään - en jaksa lähteä tallille, en millään. Mutta pienen taistelun jälkeen lähdin kuitenkin. Ja se kannatti! Ihan todella. Olin tosi iloinen kun Apri ja Snille möllöttivät tarhassa ja Snillen kanssa taas käveltiin ympäri tarhaa ja tämä seurasi minua kuin koira.
Kaveria odotellessa halailin ja rapsuttelin hepoja ja siivosin jopa katostarhan. Kun kaveri tuli tallille, niin otimme riimut kätösiimme ja lähdimme kävelemään pikkuisen lenkin. Siinä sai oikein olan takaa sitä hyvän olon tunnetta.
Ensinnäkin, oli aivan upea ilma, maisema oli ihana. Mutta vielä parempaa oli kun kädessäni oli Aprin riimunnaru ja vierelläni käveli itse Apri ja takanani kaverini ja Snille.
Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen todella rakastunut kahteen erittäin upeaan hevoseen. Ne on vain ihania, ei mitään tuntipolleja jotka tekee montamonta kertaa samat asiat tunneilla, tai jääräpäinen vuokrahepo joka hyppii.
Apri ja Snille on vain niin aitoja ja ihanan hupsuja.

Apri


Snille




























Eli tiivistettynä, hevoset kyllä auttavat mielenterveys hommissa ihan vain pelkästään olemalla. Se ei esitä mitään muuta kuin on, on aito, kaunis ja kaikkea muuta ihanaa maan ja taivaan väliltä.
Uskallan väittää noin, sillä mulla on ollut todella paha olla ja mikään ei ole kiinnostanut tai en ole jaksanut tehdä mitään, mutta kun vihdoin saan revittyä itseni autoon ja tallille, niin humps! Ja mulla on maailman onnellisin olo.
Uskallan itsekin olla se mikä olen, kun hevonen on siinä vierellä. Munkaan ei tarvitse silloin esittää mitään muuta, ei tarvitse esittää olla vahva. Koska kaikki - ihan KAIKKI muu katoaa mun mielestä kun vain saan olla Aprin ja Snillen lähellä.
Nautin kun saan lapata lantaa ja tehdä kaikkia tallihommia. En oikeastaan odota mitään muuta. Pääasia on minulle, että saan vain olla ja touhuta hevosten kanssa. Se tekee minusta onnellisen, ei välttämättä koko viikoksi, mutta se päiväkin riittää kun saa olla onnellinen - tallilla.
On aika rentouttavaa saada kävellä hevosen vierellä jonkun pienen lenkin, rapsutella ja halailla..

Jotkut väittävät että tallihommat on ihan tyhmiä ja että pääasia on ratsastus. Se on minusta pötyä! Se kaikki mikä tallilla odottaa, on ihanaa - ei ole tyhmiä hommia tallilla. Ei minusta, mutta onhan meitä moneen eri junaan.

Tykkäsinhän mä Rinkelistä, Nallesta, ratsastuskoulun hevosista, mutta ne oli aivan erilaisia! Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin vasta sitten, kun löytää sen oikean ja kivan paikan!




























"Ei riitä, että osaat ratsastaa - sinun täytyy myös tietää, miten tipahdetaan." - Meksikolainen sananlasku.

"Maailmassa on ymmärrystä hevosista tälläkin hetkellä yhtä paljon, kuin sitä on aina ollut - mutta hevosilla on siitä suurin osa." - Tuntematon ajattelija.

"Hevonen on kaikkia maailman rikkauksia suurempi aarre." - Espanjalainen sananlasku.

"Todellinen hevosmies ei tunne pelkoa, eikä vihaa." - James Rarey.

"Jos haluat itsellesi luotettavan ystävän, hanki hevonen." - Tuntematon ajattelija.

19. lokakuuta 2014

Tahdon tutustua sinuun!

Hei!

Nyt minäkin uskallan tulla jo esittäytymään, olen jo hetken pohtinut sitä, mutta en ole uskaltanut. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Äippä vähän auttaa mua tässä ja tukee minua.

Olen siis Helmi ja olen 9 viikkoa vanha, tai no aivan pian jo 10vk. Mamma sanoo, että minusta on tullut jo paljon rohkeampi mitä olin. Ja rakastan ylikaiken leikkimisestä ja äitini kiusaamisesta, sillä minä pääsin äidin mukana uuteen kotiin ja olen viihtynyt siellä.

Olen tutustunut todella moniin kaksijalkaisiin kavereihin, joitakin kyllä vieläkin pelkään ja joskus jopa haukun ja murisen. Mutta tässä talossa missä asumme on tosi kiva kaveri, kani. Tosin mamma on ihan tyhmä kun se ei ymmärrä että haluan leikkiä sen kanssa. Mukama leikin liian rajusti kun otan vähän vain kanista kiinni. En minä sitä satuta. Mutta vielä kivempaa on kun mennään mamman vanhempien luokse ja sielläkin on tiedättekö mulla kaveri. Sekin on kani ja sen nimi on Helinä. Äiti on opettanut miten sitä voi vähän kiusata. Laitan tassuni kaltereiden välistä sisään, mutta en pidä siitä, että se puraisee tassustani, sillä se sattuu. Äippää se ei kyllä pure, miksi ei? Mutta siellä on paljon muutakin kivaa kuin tuo Helinä. Siellä on paaaaljon tilaa ja me juostaan ja remutaan äidin kanssa ja sitten päästään joskus pellollekin vetämään peltorallia, se vasta onkin mukavaa!

Vielä olen siinä iässä, että nukun todella paljon ja en kylä pistä pahakseni ruoastakaan neljä kertaa päivässä. Mamma sanoo että äitini on kamalan nirso, mutta minäpä olen erilainen tyttö! Minä syön oman kipponi tyhjäksi ja sitten jos ei äippä ole syönyt omaa ruokaansa niin minä menen ja syön sen. Minulla kun on pohjaton maha. Herkuistakin pidän todella paljon, mutta otan kuulemma ne vähän liian rajusti. En minä pahalla tarkoita jos vähän maistelen sormiakin, mutta täytyyhän se herkku ottaa äkkiä omaan suuhun, ettei kukaan vaan vie minun omaa herkkuani. Vai mitä mieltä olette? Mamma vähän kokeili, että otetaanko me äitin kanssa raaka kananmuna suuhumme, ja mehän otettiin se. Äiti tajusi miten sen saa rikki vaikka aluksi kannettiin sitä tosi varovasti. Mutta se sisältö oli niin taivaallista!


Energiaakin minulta löytyy ja jaksan jo kävellä aika pitkälle. Mutta kaikista kivointa kaikessa on että saa leikkiä ja remuta! Välillä lenkillä pelästyn todella paljon ja sitten en suostu enään kävelemään vaan minut pitää ottaa syliin.








Terkuin Helmi.

19. syyskuuta 2014

Pohjoismaiden mestaruus kisat 23.8. osa 1. Monté kisat

Heippa! Olin eilen siis Turussa Metsämäen raviradalla Pohjosmaiden Mestaruus raveissa ja nyt tulevina päivinä tänne tulee niistä paljon kuvia ja voittajista oma mielipiteeni. :) Toivottavasti pidätte tälläisistäkin postauksista.
Eli nämä on lähinnä nyt vain kuva muotoisia, mutta joistakin saatan kirjoitella joitakin juttuja, esim. nimiä ja ikää ja sukupuolta hevosista.

Mutta tosiaan, tässä tulee Monté kisojen kuvat

 Näissä kuvissa on alku seremoniasta. Kuvissa komeilee siis 30-vuotias suomenhevonen joka on ravannut nuorempana paljon ja nyt onnellisesti eläkkeellä. Eli kyse on Pette-hevosesta.






Tässä sitten siihen itse kisaan. Aluksi oli esittely kierros ja sitten lämmiteltiin ja kisa alkoi. Lähtö jouduttiin muutamaan otteeseen uusimaankin..



 Amor Stjerna on 8-vuotias tamma Norjasta.



Koittakaapa itse mennä tuollatavalla! Se vaatii jo paljon
lihaskuntoa!



 Aki-Vei on 12-vuotias ruuna, Suomesta.









Tässä onkin sitten puolestaan Tejas. Norjasta tullut 9-vuotias ruuna. Ihanina pitkineen harjoineen! <3





Tähti-Viiva on 11-vuotias ori. Minun ihastukseni. :D





 Madrid on 10-vuotias tamma.





Järvsöeld tulee Ruotsista ja on 8-vuotias ruuna

















 Turnaus on 10-vuotias ori






 Tipan Jyske on 12-vuotias ori








Rojali on 9-vuotias ruuna






 TuulianToive on 12-vuotias ori. Tämä ori oli mielestäni aivan loistava - tai olihan kaikki, mutta tämä oli jotenkin vain mun mieleeni.




 Laaserin Kuva on 14-vuotias ruuna.





 Smedviktor on 6-vuotias ori, joka tuli Norjasta kilpailemaan. Ja tämä hevonen.. Rakastuin niin tähän hevoseen! Kaukaa katsottuna tämä näytti ihan friisiläiseltä pitkine harjoineen. Eipä sen puoleen, upeasti ravasi ja nosteli koipiaan. Tästä hevosesta voisin luetella pitkän listan, vaikka olenkin nähnyt tämän vain kerran.




 Pulun Pilke on 12-vuotias ruuna.


 Topper on 11-vuotias ruuna. Mielestäni jos kauneus/komeus pisteitä annettaisiin, niin ehdottomasti siellä 10 pisteen tuntumassa!



 Ara Faks on 11-vuotias ruuna Norjasta.





Tässä lyhykäisyydessään esittelyt. Tulen luultavasti tekemään videon toisesta osasta, sekä sitten ihan ravi osistakin, jotta ei tämä bloggeri nyt ihan täysin jumittuisi. :D

Mutta, kertokaahan mielipiteitä, että oliko tälläinen postaus kiva ja jos ei niin miksi?

- Heidi