23. elokuuta 2013

Kymysys

Haluan kysyä, että millaista postausta toivotte, että tekisin kun tulee 100 postausta täyteen? Kommentoikaa jotakin järkevää, niin saatankin toteuttaa sen! :D

Ja pieni info tähän nyt samalla. Meikäläinen pääsee ratsastamaan luultavasti ensiviikonloppuna, joten pisteet sille! Taitaa tulla paikat hieman kipeiksi.. Mutta kuulemma se hevonen on tosi kiltti. Eli heppa postauksia ainakin alkaa tulemaan taas pikkuhiljaa kun vain pääsen vuokraamisen alkuun! :)

21. elokuuta 2013

ja lisää koulutöitä

















Koulutöitä

Tässä on minun ja ryhmäni tekemiä töitä. Kuvat saa siis kertoa kaiken































15. elokuuta 2013

Sieluni huutaa tuskaa

Kukaan ei voi ymmärtää mun kyyneleitäni,
sitä miksi en voi hyvin.
Kukaan ei pysty lukemaan tai ymmärtämään,
sitä tuskaa joka on sisimmässäni.
Se Tuska vain kasvaa, kasvamistaan.
Tietä oikeaa en löydä pimeästä rotkosta pois,
pääsen monia askeleita eteenpäin kunnes löydän itseni taas pohjalta.
Elämä on yhtä taistelua.

Anteeksi nämä minun tyhmät/surulliset yms postaukset, mutta on ollut jo monta päivää kun olen voinut huonosti ja en vain kestä sitä.


7. elokuuta 2013

videoo

Tässä on näitä minun tekemiäni videoita.. Näitä teen joskus ihan vain huvikseni..





6. elokuuta 2013

Taistellen


Tälläsen joskus väsäsin. ei välttämättä mikään kovin upea, mutta, mun elämässä on tapahtunu paljon kaikkee

5. elokuuta 2013

Fiilis ku fiilis, ei se siitä miksikään muutu

Nyt on kyllä pakko sanoa, että on ollut jo muutamia päiviä ihan älyttömän surkea fiilis. Ei oikein kiinnostaisi mikään - siis ei yhtikäs mikään! Mutta huomenna on pakko nousta klo. 07. ja laittaa ittesä kuntoon ja mennä oppitunneille.

Viettäkää te lomailijat muuten vielä hauskaa loppu lomaa! :D

Mutta tää viikko varmaa menee suht koht nopeesti, jos vain tottuu taas tähän perus rytmiin.. Mutta ahdistuksestani en vain eroon pääse. Ja se on tosi kurjaa, kun se tekee mun fiiliksen tavallistakin huonommaksi..

3. elokuuta 2013

Pelkoa ja ahdistusta

Nyt mitä lähemmäksi koulujen alut käyvät sitä pelokkaammaksi ja ahdistuneeksi tunnen itseni. Joka-ikiset lihakset särkevät kun olen jännittänyt ja stressannut koko kehollani.

Vaikka olen ollut tuolla koulussa jo viimeiset kolme vuotta, niin nyt se on aika ahdistava juttu.. En tunne keitä on minun luokallani, tai no tiedän kaksi tyttöä, mutta silti. Ja minä kun olen tottunut siihen, että olen saanut nukkua aika pitkän aikaa asuntolassa yksin kahden hengen huoneessa, niin nyt siihen tulee joku tyttö jota en tunne. Se tietää, että menetän ainakin viikon yöunet koulussa.. Kaiken lisäksi alkaa kaikki kukka tentit joissa pitää osata kasvien nimet suomenkielellä sekä latinankielellä.. Ei helppoa

Sisälläni kuohuu tällähetkellä niin paljon kaikkia asioita, joita en edes itse pysty ymmärtämään! Tietäisinpä jonkin keinon millä hiljentää ne.
Yksi pelon aiheeni on, että kun kaverini lähtee Turkuun opiskelemaan, että meidän ystävyys hajoaa. Vaikka me ymmärretään toisiamme hyvin ja meillä on aina ollut hauskaa, niin se pelottaa. Koska tämä on minun parhain ystäväni ja oikeastaan ainoa jonka kanssa jutellaan enemmän kuin kerran kaksi kuukaudessa. Ehkä tämä ei pelottaisi niin paljon, jos silloin joskus kun minä lähdin opiskelemaan ja menetin muutamiin ihmisiin yhteyden.. Lisäksi joskus pidin kuorolaisistakin ja osa ei enää edes katso minua päin..
Siksi se pelottaa minua aivan suunnattomasti! Mutta tätä ystävyyttä en haluaisi menettää, koska me ymmärretään toisiamme jo pelkästä katkseesta eikä me tarvita sanoja. Meille  vain riittää, että istutaan tai kävellään ja vaan ollaan. Se jo pelkästään riittää. Minua jo lohduttaa se kun olen koulussa ja minulla on kamala olo niin voin vain laittaa hänelle viestiä, se jo helpottaa..
Tiedän, että tämä minun ystäväni lukee tämän jossakin vaiheessa, mutta älä käsitä rakas ystäväni väärin. Oon silti aina sun tukena ja turvana. Ja mun olkapää on sua varten. Ollaan kuin siskoksia.

Moni asia on mielestäni tässä maailmassa aivan liian pelottavaa, mutta mulla on ollut tukena muutamia hyviä ihmisiä. Takerrun ehkä kavereihini liikaa, mutta pelkään menettäväni senkin ilon mitä mulla on. Kun ratsastamaan en ole päässyt pitkään aikaan ja kuorossa laulamisenkin lopetin..