Tänään pääsin eroon hetkeksi ainakin huonosta olotilasta johtuen tuohon asuntola elämään.
Mutta siis tänään menimme vanhempieni ja Sissin kanssa sairaalaan katsomaan meidän mummia. Tuli siinä samalla sitten ilahdutetuksi muutamia muitakin iäkkäämpiä ihmisiä sekä useampia hoitajia. Sissi aluksi vähän pelkäsi, mutta rentoutui siitä sitten pikkuhiljaa. Hienostihan tuo neiti käveli itse sairaalan liukkaalla lattialla ja meni hissiin. Hississä tosin tämä vilkuili äitiäni, että eikö hän ottaisi syliin kun hän tahtoo katsoa peilistä että onko kaikki karvat ojennuksessa. Hauska tuo koira. :D Hoitajat olivat iloisia siitä, että Sissi kävi siellä piristämässä heitä. Ajattelin, että menisin ensiviikonloppunakin ehkä Sissin kanssa siellä käymään. On mukavaa kun saa olla jollekin avuksi. Siis sillä tavalla että saa ilahdutettua toisia ihmisiä, jotka eivät enää välttämättä pääse sieltä koskaan enää pois...
Kotiin tultuani sitten sairaalasta minä vaihdoin nopsaan vaatteet ratsastuskamoihin ja sitten suuntasinkin jo tallille päin. Matkalla sinne vastaani ajoi moooooonta poliisi autoa ja moottoripyörää. Mutta menomatka sinne sujui hyvin.
Tallilla sitten, hain Muiston tarhasta ja tämän omistaja otti Allu-varsan (tai no varsa.. onhan se jo kolmevuotias) siinä sitten sain ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa hevoselle naruriimun. Hetken minun piti miettiä että miten päin ja miten kiinnitän, mutta se olikin tosi helppoa! Annoin sitten tuon hevosien omistajan mennä edeltä, sillä hän laittoi Allun sitten koppiinsa pihattoon, sillä tämä on mestari tulemaan tarhasta ulos. Minä tulin perässä ja laitoin Muiston kiinni ja aloitin aivan ensimmäiseksi sen otsa harjan puhdistuksen. Se oli aivan täynnä takiaisia, mutta sain ne tosi hyvin pois eikä sinne jäänyt niitä lainkaan. Harjailin ja puunasin Muistoa ja kaviot puhdistin. Tämä tamma on niin ihana ja kiltti hoitaa, että.. <3
Satuloituani talutin Muiston pihalle jossa sitten vielä kiristin satulavyön omistajan avustuksella ja sitten pomppasin selkään.
Käveltiin aluksi ihan ripeää käyntiä ja hetken kuluttua sitten nostinkin ravin ja ravasimme tosi pienen matkan, sillä pienen matkan päässä olikin jo autotie. (hiekkatie, ei sellainen että autoja kaahailisi siinä ihan tolkuttomasti) Ripeässä käynnissä käveltiin hetken siinä tien viertä kunnes tein u-käännöksen ja palasimme samaa tietä ravissa. Muisto hieman pelästyi yhdessä kohtaa kun metsässä suhisi tuuli. Mutta sitten käännyttiin sellaiselle pikkutielle jossa ravasimme ekaksi ihan rauhassa, kunnes näkyvyys oli tarpeeksi hyvä laukkaamiselle. Se oli tosi ihanaa! Tosin Muisto vähän innostui liikaakin ja kiihdytti laukka-askeleitaan ja siinä meinasin heilahtaa selästä pois, mutta onneksi sain itseni nopeasti tasapainoon. Teimme siinäkin u-käännöksen ja laukattiin takaisin päin. Koti tietä kulkiessamme minulla olikin se suurin työ saada Muisto kävelemään eikä ravaamaan. Tämä kun olisi halunnut vain juosta. :D Mutta kyllä hän on ihana polle.
Tallilla sitten purkasin varusteet pois ja harjasin. Taputtelin palkkioksi tammaa, sillä tälläkertaa ei ollut herkkuja. Sillä aikaa omistaja puki tammalle loimen, sillä Muistolle oli tullut hieman lämmin ja oli hieman hiestä märkä. Tosin, niin olin minäkin! Lopuksi sitten vein Muiston takaisin tarhaan ja jäimme katsomaan kun Muisto ja tämän Allu varsa jäivät siihen möllöttämään. Allu alkoi heti hinkata itseään puita vasten ja sitten piti hieman sitä äitiäkin kiusata.
Päivä oli siis tosi mukava! Joku kerta saatte vielä kuviakin, sillä en ole ensimmäisillä kerroilla viitsinyt pyytää ketään kuvaamaan, sillä ensin tahdon tutustua rauhassa tähän hevoseen. Mutta päivä oli hauska! Tälläisiä päiviä kun vain olisi lisää! <3
Huomenna taas paluu arkeen ja sen tuomiin kurjiin asioihin.. Ja nyt minun tarvitsisi vielä mennä Sissin kanssa pyörälenkille kun sillä on liikaa energiaa..
Eilenkin oli muuten kiva päivä! Sain nähdä pitkästä aikaa Heidin. Kävimme keskustassa ja sitten menimme vähän muualle sekoilemaan. Ja voipojat sitä Sissin lapsen energiaa.. Se sai meidät nauramaan todella paljon! Mitä elämä olisikaan ilman tuollaista ihanaa karvaista ilahduttajaa! Ihmettelen kun tuon rotumääritelmässä sanotaan että rotu on haukkuherkkä, mutta mielestäni Sissi ei kyllä ole sellainen. Vaikka se onkin hieman herkkä ja pelkää kovia ääniä, mutta ei se kovinkaan paljoa hauku. Innostuessaan se tietenkin komentaa, mutta sehän on ihan normaalia tuollaiselle kakaralle <3
Eihän me sekoilla! ;) <3. Ja tää ulkoasu on niin hieno!! <3
VastaaPoistaEi, eihän me koskaan! :D <3 Mut just siks sä oot se maailman parhain ystävä! <3 Ja ulkoasu.. Se on munkin mielestä ihana! :D Sellainen syksyinen. :)
Poista