26. toukokuuta 2012

Ulkoilua

Tänään olimmekin kanien kanssa ulkosalla ( toki olimme eilenkin yms.)  Tänään kaverini tuli meille kyläilemään sillä emme voineet liikkua minnekään koska minulta meni nivelsiteet..

Mutta kaikesta huolimatta päätimme ottaa kanit ulos. Eetu juoksenteli vapaana ja Laku valjaissa. Pojilla oli hauskaa! Ne kaiveskelivat pellolla - Eetu päätti kaipaa äidin perunatkin jo ylös, mutta onneksi kerkesin väliin. :D Helinä oleskeli vain ulkohäkissä sillä se ei suostunut ollenkaan yhteistyöhön kanssani. Mutta meillä oli hauskat 3 tuntia niiden kanssa pihalla. Täytin jopa vanhan kylpyammeeni vedellä ja uitimme hieman kaneja kuuman päivän päätteeksi. :D







16. toukokuuta 2012

Surujen päivä

Tänään sainkin kuulla erittäin surullisen asian.. Nimittäin sain kuulla että kaverini kuoli - luokkaretkellä pelatun pelin vuoksi.

joten omistan tämän kaverilleni:

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

13. toukokuuta 2012

Lisää omia tekeleitäni

Elikkäs.. Nyt pääsin omaan rauhaan ja kaikenlisäksi omalle koneelle, joten nyt kirjoittelen lisää. :D

Tässä on yksi aivan ihana runo, jonka sain isosiskoltani ( tämä siis EI ole minun tekemäni.)

Mihin kirmasi se punaposkinen palleroinen?
Mihin haihtui se pikkukummitus, jonka vain siskoni näki?
Miksi hymyssä siskoni on niin musta sävy?
Miksi maailma niin kovasti häntä heittelee?


Siskoni on juossut elämän pyöteisiin.
Hänen kummituksensa ovat nyt kaikkien silmissä.


Mistä saisin tähdistä kudotun viitan,
jonka suojassa siskoni saisi leikkiä nukeillaan?


Miten rakentaa voisin muurin, siskoni ja pahuuden väliin?


Sillä jos elämäni voisin heittää siskoni onnen tähden,
sen tekisin empimättä.


Tämän runon omistin eräälle rakkaalle kaverilleni, joka oli kuorossa joskus kauan sitten. :)

Ystävyys on kuin linnun lento,
niin kaunis ja hento.
Pian se ikkunaan törmää,
mutta ketään ei sitä hylkää.
Sen viereen saapuu toinen lintu,
sanoen 'Älä luovuta',
älä milloinkaan!
Vieri kyynel poskeltaan,
sillä lintu sai lahjan.
Lahjan erikoisen,
parhaan ystävän!


Ja tässä onkin pieni runon poikanen Siponkulman ratsutallilla olleista (olevista) hevosista ja poneista, jotka oli mulle tosi tärkeitä.

Elli on korkea koni,
Peppi taas pikku poni.
Assi-poni aika vanha on,
Pabi oli aivan voittamaton.
Alli on kaunis poni,
Saara EI OO mikään pikku koni.

12. toukokuuta 2012

Omia tekeleitäni

Elikkäs, lupasin kerran tehdä teille tännekin teille luettavaksi näitä omia tekeleitäni..

Ensimmäisenä on tälläinen joku ihme kirjotus kun ärsytti niin suunnattomasti ihmisten välinpitämättömyys ja ilkeys..

Ihminen on syntyjään apina, niin iloinen ja sympaattinen. Evoluution myötä apinasta kehittyi pikkuhiljaa ihminen. Apinan kaltainen - sillä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Ihminen kommunikoi samalla tavalla kuin apina, niillä on tunteita, jotka ne osoittavat raivoamalla, leikkimällä ja hellimällä kumppania. Samalla tavalla ihminenkin kommunikoi, mutta ihminen on pahempi kuin apina.
Ihmiset saastuttavat ja vahingoittavat luontoa ja monet lajit kuolevat sukupuuttoon sekä luonnosta häviää kaikkea upeaa - kaikki ihmisen syytä.


Ihminen on jostakin syvältä sisimmästään ystävällinen, mutta eivät paljasta sitä ulospäin aina.
Kaikki ihmiset näkevät aina toisissa vikaa;
"tuolla on rumat kasvot", "Tuo on lihava, tuo on ilkeä/huonotapainen" tai "Tuo on niin heikon näköinen, joten sitä saa kiusata." 
Olen sitä mieltä, että ihmisien pitää herätä. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat näöltään ja luonteeltaan erinlaisia.
Kuten ei puissakaan kaikki oksat ole samanlaisia tai kukkien lehdet, ei ne myöskään ole saman muotoisia. Joten miksi ihmisien pitää olla toisiemme kaltaisia? Maailmassa ei ole ainuttakaan "valmista" saatika täydellistä yksilöä.


Ihminen turvautuu liian usein väkivaltaan ja päihteisiin. Ei ole oikein, että toiset saavat kärsiä koulukiusaamisesta tai väkivallasta vain sen takia, että tuntuu kuin se olisi ainoa tapa käsitellä asioita. Ihminen on hyvä jos itse vain haluaa. Ihminen on siis keskeneräinen. "Jumalan käsikirjoitus on maailman valloitus." Muistakaa se.


Lisää kirjoitan kun pääsen omaan rauhaani. :)

11. toukokuuta 2012

Pesunkestävä heppatyttö

Tänään oli tosi kurja ilma, vettä satoi välillä tuli jopa ihan kuin ämpäristä kaatamalla. Mutta Heppatyttöhän ei pelkää sadetta, joten suuntasin tallille kaverini kanssa.
Tallilla oli muutama ihminen siivoamassa karsinoitaan ja muutama shettiksen omistaja ratsasteli pihalla. Kuten yleensä aloitin hommani karsinan siivouksella. Siinä olikin aikast iso homma, kun ruunan ketaleella on ripuli.. Sitten piti vielä hakea heinät ja kastella ne kunnolla, koska niissä on älyttömästi pölyä ja kaikki hevoset ei siedä sitä heinäpölyä. ( Kyllä itselläkin oli siinä kestämistä, kun hieman olen heinälle allerginen.)

Noh, sitten hainkin ruunan tarhasta. Aluksi Rinkeli vähän yritti leikkiä kanssani ja juosta karkuun, mutta olinkin astetta nopeampi ja se riimukin oli nopeasti sujautettuna päässä. Ja ihme kyllä, sain pitkästä aikaa talutettua ruunan talliin ilman mitään kommelluksia, koska heinäpaaleja ei enää ole pihalla.. Tallissakin kaikki sujui ihanan rauhallisesti. :D Olisin voinut harjailla sitä vain koko ajan, muttah kuitenkin laitoin satulan sen selkään ja suitset päähän.

Aluksi menin kentälle ja hieman tunnustelin millä päällä se oli ratsastaessa. Kävelimme muutaman kierroksen ja tehtiin voltteja ja sitten otin ravin ja ravailin hetkisen aikaa. Päätin kokeilla laukkaakin, mutta kun kentällä oli kuralammikkoja ja kun Rinkeli kiertää KAIKKI vesilammikot, joten se oli aika haastavaa..
Pian päätinkin lähteä kävelemään käyntiä maastoon. Se oli aika hauskaa, mutta aika jännääkin. Nimittäin koira agility radalla ruuna säikähti jotain ihan älyttömästi ja lähettiin laukkaamaan muutamia askeleita kohti metsää. En onneksi tippunut - horjahdin vain vähän. Kävimme kääntö paikalla ja suuntasimme takaisin tallille. Ja paluumatkalla tuli ihan rankkasade ja kastuimme kaverin kanssa liko märiksi.

Tallilla menimme pikkukentälle, jossa otimme varusteet pois ja laitoimme riimun. Annoimme ruunan syödä ruohoa ja sitten se saikin ihme päätöksen ja hyppäsi ihan pikki riikkisen ojan yli kohti minua! Onneksi ei käynyt kuinkaan, vaan se vain tönäisi minut penkinpäälle ja siitä sitten penkin kanssa nurin. Kaveri kyllä pelästyi ( minäkin hieman siinä vaiheessa kun näin sen olevan ilmassa) mutta sitten en voinut kuin nauraa!




ilme vamma. :D Mutta sehän kuuluu aina! :D
Tallissa sitten pesimme vielä kurat pois sen selästä ja mahasta sienellä ja sadeloimi päälle ja muutamaksi tunniksi vielä tarhaan.