Elikkäs.. Nyt pääsin omaan rauhaan ja kaikenlisäksi omalle koneelle, joten nyt kirjoittelen lisää. :D
Tässä on yksi aivan ihana runo, jonka sain isosiskoltani ( tämä siis EI ole minun tekemäni.)
Mihin kirmasi se punaposkinen palleroinen?
Mihin haihtui se pikkukummitus, jonka vain siskoni näki?
Miksi hymyssä siskoni on niin musta sävy?
Miksi maailma niin kovasti häntä heittelee?
Siskoni on juossut elämän pyöteisiin.
Hänen kummituksensa ovat nyt kaikkien silmissä.
Mistä saisin tähdistä kudotun viitan,
jonka suojassa siskoni saisi leikkiä nukeillaan?
Miten rakentaa voisin muurin, siskoni ja pahuuden väliin?
Sillä jos elämäni voisin heittää siskoni onnen tähden,
sen tekisin empimättä.
Tämän runon omistin eräälle rakkaalle kaverilleni, joka oli kuorossa joskus kauan sitten. :)
Ystävyys on kuin linnun lento,
niin kaunis ja hento.
Pian se ikkunaan törmää,
mutta ketään ei sitä hylkää.
Sen viereen saapuu toinen lintu,
sanoen 'Älä luovuta',
älä milloinkaan!
Vieri kyynel poskeltaan,
sillä lintu sai lahjan.
Lahjan erikoisen,
parhaan ystävän!
Ja tässä onkin pieni runon poikanen Siponkulman ratsutallilla olleista (olevista) hevosista ja poneista, jotka oli mulle tosi tärkeitä.
Elli on korkea koni,
Peppi taas pikku poni.
Assi-poni aika vanha on,
Pabi oli aivan voittamaton.
Alli on kaunis poni,
Saara EI OO mikään pikku koni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidättehän huolta, että kommenttikenttä ei täyty herjaavista ja loukkaavista sanoista. Palautetta saa antaa, mutta asiallisesti.