Vaikka aina sanotaan, että ei saisi sanoa "ei enään koskaan" niin minä uhmaan nyt sitä! Ai miksi?
Noh.. Jouduin jälleen M1 lähetteellä osastolle.. Ja se päivähän oli 21.5. Siellä ollessani päätin, että tämä tosiaan on minun viimeinen kerta kun joudun sinne. Paikassahan ei ole mitään, eikä omahoitajissakaan, mutta ei se ole kivaa siellä olla. Toisaalta eihän sairaalassa kuulukaan olla kivaa, vaan pääasia on että paranee. Onnekseni en joutunut siellä kauaa olemaan ja pääsinkin sieltä jo pois 31.5. Mutta silti se tuntui ikuisuudelta!
Onneksi ystäväni Heidi kävi katsomassa siellä ulkona ( siis silloin kun sain vapaa kävelyn) ja Anna. Muuten olinkin siellä aikalailla yksin. Tutustuin muutamiin potilaisiin ja he olivat ihan mukavia.
Ja nyt maanantaina minulla alkaakin rippileiri, en ole itse siis leiriläisenä vaan menen isoseksi sinne. Siitä tulee todella hauskaa, koska ystäväni Heidikin tulee isoseksi sinne. Ja heti riparin jälkeen tuleekin lastenleiri! Vietän mielelläni aikaa leireillä, sillä siellä on kivaa ja ei kerkeä pohtimaan mitään muuta kuin leiriläisille toimintaa, ruokaa ja hiljaisuutta! :D Mutta leiristä varmaankin tulen postailemaan lisää viikolla. :)
Tänään pesin grillin, vaikka ulkona satoikin, mutta en keksinyt muutakaan tekemistä ja se oli oikeastaan ihan kivaa. Ja Sissikin sai totutella sille ostamaani juoksuvaijeria. Tämä kun on NIIN hurjan pelottavaa! Olin myös tänään Heidin kanssa kävelemässä ja heittelemässä Sissille palloa kentällä. Mutta eihän tuolla hiostavassa ilmassa pystynyt juuri mitään tekemään kun oli niin tuskastuttavan kuuma!
Mutta nyt tuo soma 9kk vanha pentu nukkuu sikeästi tuossa lattialla. Ja näkee jotakin unta - sitä on ihana katsella. Koirani ja kanini saavat minut tuntemaan itseni todella onnelliseksi! Ne ovat iso osa minun elämääni! <3
1. kesäkuuta 2013
25. toukokuuta 2013
Tauko
Heipsan lukijat!
Nyt tulee oikeasti, vähän pidempi tauko, tähän postailuun, sillä en pääse tänne kirjoittelemaan - ollessani os:lla
Nyt tulee oikeasti, vähän pidempi tauko, tähän postailuun, sillä en pääse tänne kirjoittelemaan - ollessani os:lla
19. toukokuuta 2013
Winter Türgi
Tänään ajattelin, että saisin nukkua pitkään, kun vanhemmat olivat mökillä, mutta ei se ihan mennytkään niin.. Nimittäin Sissi herättää minut kahdeksan maissa aamu pissille, mutta todellisuudessa tämä ei tehnyt asioitaan ulos.. Joten kömmin takaisin säkyyn ja nukuin vielä muutaman tunnin..
Ja sitten illemmalla päätettiin Heidin kanssa lähteä kävelemään - Sissi tietenkin mukana. Käveltiin meren rannalla, kunnes aattelimme kävellä Hiun uimarannalle. Noh. Meidän ei pitänyt kuin vain kahlata sinne, että Sissi saisi uida, mutta.. Kummasti me kastuimme myös kun pelasimme hieman vesisotaa! :D Noh.. Sitten sinne tuli ihmisiä niin päätimme kävellä Santtion uimarannalle. Siellä me sitten mentiin kokonaan veteen! Ja jopa minä pystyin heittämään talviturkkini pois! Outoa! Koska yleensä olen pystynyt heittämään talviturkin pois vasta joskus kesäkuun lopussa ja nyt on vasta toukokuu! Noo, mutta nyt ei ole sitten leireillä mitään väliä siitä jos toiset ruiskii uimaan mennessä kun olen jo heittänyt tuon turkin pois! :D Tästä illasta vielä muutamia kuvia..

Ja sitten illemmalla päätettiin Heidin kanssa lähteä kävelemään - Sissi tietenkin mukana. Käveltiin meren rannalla, kunnes aattelimme kävellä Hiun uimarannalle. Noh. Meidän ei pitänyt kuin vain kahlata sinne, että Sissi saisi uida, mutta.. Kummasti me kastuimme myös kun pelasimme hieman vesisotaa! :D Noh.. Sitten sinne tuli ihmisiä niin päätimme kävellä Santtion uimarannalle. Siellä me sitten mentiin kokonaan veteen! Ja jopa minä pystyin heittämään talviturkkini pois! Outoa! Koska yleensä olen pystynyt heittämään talviturkin pois vasta joskus kesäkuun lopussa ja nyt on vasta toukokuu! Noo, mutta nyt ei ole sitten leireillä mitään väliä siitä jos toiset ruiskii uimaan mennessä kun olen jo heittänyt tuon turkin pois! :D Tästä illasta vielä muutamia kuvia..
18. toukokuuta 2013
Turinoita tärinöitä
Otsikoita minun on vaikea aina keksiä ja sen vuoksi ne onkin aika tyhmiä! :D Mutta väliäkös sillä..
Tänään vietin mukanvan päivän - yllättävää, että jälleen Heidin kanssa! :D Menimme yhden tosi kivan lenkin ja sitten me vähän leikittiin Sissin kanssa. Käytiin myös R-kiskalta hakemassa juotavat ja jätskit, jonka jälkeen menimmekin rauhanpuistoon istumaan varjoon ja nauttimaan jäätelöstä. Siinä olikin ihan lämmin istua. Ja olin myöskin märkä, kun tuon lenkin aikana Sissi kävi vähän pulahtamassa jälleen! :D Sitten lopuksi mentiin santtionrantaan jossa sitten me Heidin kanssa kahlattiin kylmässä merivedessä ja Sissi pääsi oikein kunnolla uimaan. Ja sitten pyörimään hiekkaan... Nice..
Noh, kotiin päästyäni sitten yritin pestä tuota koiraa.. Vaikka kuinka hinkkasin ja käytin koiran shamppoota, niin valkoiset karvat jäi siltikin hiekan värisiksi! No, onneksi ei olla nyt menossa minnekään näyttelyihin! :D Mutta nyt on koira ainakin väsynyt ja rento eikä hypi pisin seiniä - sillä kun välillä tuntuu tuota energiaa olevan aivan liikaa!
Sitten tässä väsäilin musta ja Heidistä tälläsen kuvan:
Tänään vietin mukanvan päivän - yllättävää, että jälleen Heidin kanssa! :D Menimme yhden tosi kivan lenkin ja sitten me vähän leikittiin Sissin kanssa. Käytiin myös R-kiskalta hakemassa juotavat ja jätskit, jonka jälkeen menimmekin rauhanpuistoon istumaan varjoon ja nauttimaan jäätelöstä. Siinä olikin ihan lämmin istua. Ja olin myöskin märkä, kun tuon lenkin aikana Sissi kävi vähän pulahtamassa jälleen! :D Sitten lopuksi mentiin santtionrantaan jossa sitten me Heidin kanssa kahlattiin kylmässä merivedessä ja Sissi pääsi oikein kunnolla uimaan. Ja sitten pyörimään hiekkaan... Nice..
Noh, kotiin päästyäni sitten yritin pestä tuota koiraa.. Vaikka kuinka hinkkasin ja käytin koiran shamppoota, niin valkoiset karvat jäi siltikin hiekan värisiksi! No, onneksi ei olla nyt menossa minnekään näyttelyihin! :D Mutta nyt on koira ainakin väsynyt ja rento eikä hypi pisin seiniä - sillä kun välillä tuntuu tuota energiaa olevan aivan liikaa!
Sitten tässä väsäilin musta ja Heidistä tälläsen kuvan:
Ja eilen oli toisaalta erittäin ärsyttävä päivä.. Mutta toisaalta ihan hyvä.
Nimittäin tuo minun calibrani jätti minut sitten tien päälle.. Ei siitä ollutkaan kuin reilut 50km kotiin.. Noh, onneksi vanhempani eivät vielä olleet lähteneet mökille, joten he pääsivät hinaamaan autoni.. Kestihän tuo normaalisti tunnin kestävä ajomatka kotiin niin tuplasti sen verran..
Jeps jeps. Mut sitten kun kotikaupunkiini päästyäni pääsin, niin meninkin seurakunnalle, vaikka kello oli jo vähän yli seitsemän. Mutta Sinne tuli minun eräs ystäväni - tällä kertaa se ei ollut Heidi, vaan Anna. Siellä me sitten juteltiin ja tehtiin yksi kiva juttu, mutta en kerro siitä tässä kenellekään. Ja tuo juttuhetki teki mun sisällä pienen muutoksen, minulla ei ole niin kovaa sisäistä kipua nyt kun juttelin hänen kanssaan.. Vähän rennompi fiilis. Siitä SUUURI kiitos Annalle! <3
16. toukokuuta 2013
Liirum laarumia
Tähän haluan ensimmäiseksi sanoa, että ÄLKÄÄ missään nimessä haukkuko tai puhuko omista ongelmistanne masentuneelle. Tai voitte te puhua, mutta älkää ainakaan syyttäkö häntä, koska sillä voi olla vakavat seuraukset. En nyt puhu itsestäni vaan yleisesti ottaen.
Mielestäni on hyvin epäoikeudenmukaista, että ihmistä joka on raiskattu tai muuten pahoinpidelty niin kaverit jättää tämän yksikseen asian kanssa. Se ei ole hyväksi uhrille. Eikä mielestäni saa arvostella toista toisen omista päätöksistään, joten ymmärtkää nyt hyvät ihmiset, että ei aina pidä eikä kuulu arvostella toisia!
Olen niin kyllästynyt tuohon.
Tiedän itse miltä tuntuu kun joku arvostelee, vaikka tietäisikin toisen sairastavan masennusta. Se ei todellakaan ole leikin asia! Eikä mielestäni mielenterveys sairaala ole mikään kamala paikka vaikka jotkut sitä haukkuvatkin pöpiläksi. Ei siellä olevat ihmiset ole pöpejä, vaan SAIRAITA. Sinne mennään paranemaan ja se on hyvä paikka! Vaikka eihän sinne aina itse haluakaan välttämättä mennä, mutta ei lääkäri turhaan kirjoittaisi lähetettä, joko yhteistyöllä potilaan kanssa tai sitten laitetaan "pakkohoitoon". Eikä sekään tarkoita mitään pahaa.
Mielestäni on hyvin epäoikeudenmukaista, että ihmistä joka on raiskattu tai muuten pahoinpidelty niin kaverit jättää tämän yksikseen asian kanssa. Se ei ole hyväksi uhrille. Eikä mielestäni saa arvostella toista toisen omista päätöksistään, joten ymmärtkää nyt hyvät ihmiset, että ei aina pidä eikä kuulu arvostella toisia!
Olen niin kyllästynyt tuohon.
Tiedän itse miltä tuntuu kun joku arvostelee, vaikka tietäisikin toisen sairastavan masennusta. Se ei todellakaan ole leikin asia! Eikä mielestäni mielenterveys sairaala ole mikään kamala paikka vaikka jotkut sitä haukkuvatkin pöpiläksi. Ei siellä olevat ihmiset ole pöpejä, vaan SAIRAITA. Sinne mennään paranemaan ja se on hyvä paikka! Vaikka eihän sinne aina itse haluakaan välttämättä mennä, mutta ei lääkäri turhaan kirjoittaisi lähetettä, joko yhteistyöllä potilaan kanssa tai sitten laitetaan "pakkohoitoon". Eikä sekään tarkoita mitään pahaa.
Ja tässä on hieman kevennykseksi yhden aivan ihanan laulun sanat. Yhtyeenä on No Mans Band eli NMB ja kappale on viattomuuden aika..
Naura tyttö naura
Kun rakkaus satuttaa
Tanssi ja laula
Kilpaa kyyneleiden kanssa
Sillä tulee aika
Ja on jo tullutkin
Eikä mikään ole enää niin kuin ennen oli
Itke tyttö itke
Kun et enää unelmoi
Kun viattomuus kuolee
Eikä rakkauslaulut enää soi
Sillä tulee päivä
Kun perääntymään ei pääsekään
Eikä mikään enää tunnu miltään
Vaikka kädet täynnä ois kultaa
Ja suukin hopeaa
Ja koko maailma ois eessä polvillaan
Kun sydän täynnä on tuskaa
Ja pääkin puolillaan
Halvan viinin halpaa humalaa
Juokse poika juokse
Ja vastaan kapinoi
Rakkaimpasi luokse
Vielä kun sen tehdä voit
Sillä tulee aika ja on jo tullutkin
Eikä mikään ole enää niin kuin ennen oli
Itsekkyyden alttarilla
Kaikki on halpaa
Viattomuudenkin aika
Huutokauppatavaraa
Mutta tulee päivä
Kun perääntymään ei pääsekään
Eikä mikään enää tunnu miltään.
Ja tähän aivan loppuun, muutama hyvää oloa tuova Raamatun kohta. :)
Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan, monet sanovat minusta: Ei Jumalakaan häntä auta.
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn. Minä huudan avukseni Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua. En pelkää, vaikka tuhatpäinen joukko joka puolelta saartaisi minut. Tule avukseni, Herra! Jumalani, pelasta minut! Sinä lyöt vihollisiani vasten suuta, sinä murskaat jumalattomien hampaat. Yksin Herralta tulee apu, sinulta saa kansasi siunauksen.
Psalmi 3: 1-9.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

