29. kesäkuuta 2023

Aforismeja eräänlaisesta kivusta


Mun mielestä nämä Tommy Tabermannin aforismit vaan osuu ja uppoo lähes jokainen.
 

Usein on vaikea vain keskittyä yhteen hetkeen kerrallaan kun aina on: pyykit pitäisi pestä, tiskitkin lojuu jokapuolella, lattiatkin pitäisi pestä ja kaupassa käydä... 

Tällöin meidän tarvitsisi vain muistaa hengittää syvään, todeta "hoidan yhden asian kerrallaan". Jos on esimerkiksi voimavarat loppu, niin kannattaa tehdä viikkokalenteri johon merkitä että esim. Maanantaina siivoan keittiön, tiistaina käyn kaupassa, keskiviikkona siivoan olohuoneen.. ja sitä rataa. Mulle sekin on välillä ollut vaikea noudattaa mut hei, sitten vaan hengität oikein syvään ja annat itsellesi armoa. Koitetaan yhdessä mennä hetki kerrallaan






12. kesäkuuta 2023

Osasto

 Voi kuinka kivaa onkaan taas joutua osastolle.  Onneksi tällä kertaa paremmalle niistä kuin Halikko. Nimittäin Kupittaa on monessakin mielessä parempi. vaikka en minä tänne halunnut, etenkään kun poikani olisi ollut luonanini viime viikon



Tosin onhan tässä taas sattunut ja tapahtunut ihan kiitettävästi kaikkea ja kaikesta en voi sanoa että olisi ollut vahinkoja. Mutta ehkä suurin vahinko oli kun tulin soratiellä hevosen selästä alas. Pidin vielä oppien mukaan ohjista kiinni kun olin maassa vain todetakseni että tämä hevonen ei pysähdy.. joten päästin irti ja katsoin maassa vielä keräillen itseäni että selkeästi kotiin päin se laukkaa.. ja siellä hän se oli kun pääsin vihdoin köpsyteltyäni tallille syömässä ruohoa.

Hevoselle ei onneksi sattunut mitään mutta itseäni sattui senkin edestä. Housut aivan riepaleina ja jalka aivan verillä. Ensin aattelin että ääh, mikä hätä tässä nyt on, laitan vaan laastaria  ja se on siinä. Mut kun olin hepan purkanut varusteita ja tunsi edelleen jäätävää kipua katsoin polveeni. "Kas terve, en olekaan luutani vielä nähnyt tässä näkökulmasta"  joten päätin raahautua terveysasemalle.





Edelleenkään polvi ei ole ok. Tikit ei pitäneet ja nyt siinä onkalo - jota on muuten mielenkiintoista yrittää hoidatuttaa on näin osastolla..



Syy miksi osastolle jouduin... Niitä on monia. Liikaa painetta joka suunnasta JA siskoni kuolin päivä lähestyi joka on muuten tänään! 😭Lepää rauhassa rakkain. ❤️


13. toukokuuta 2023

Äitienpäivä

 Miltä äitienpäivä äitinä tuntuu? Noh, päivähän se on muiden joukossa, mutta minusta on ihanaa olla pienen pojan äiti, joka ei aina ole itsestään selvyys. Nimittäin en koskaan ajatellut saavani lasta, koska oma ajatus on etten kelpaa kenellekään. Mutta toisin kävi, 2019-vuonna sain tämän pienen ihanan poikani - Oskun


Osku oli melko helppo vauva, nukkumisen kanssa oli paljonkin ongelmia. Välillä ties kuka yritti nukuttaa lasta, mutta sinnikkäästi poika yritti pysyä hereillä. Lopulta kuitenkin useimmiten uni  voitti.



Yhteisenä harrastuksena meillä toimiikin hevostallilla käynti. Kaikkine kakka hommineen kaikkineen - unohtamatta Tytsy ponin kanssa joko ratsastamista tai kärryttelyä.



Mutta siis kaiken kaikkiaan äitienpäivä on oikeastaan ihan erilainen päivä. Yhdessä olemista, toisistamme nauttimista. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Teette mahtavaa hommaa!

24. huhtikuuta 2023

Psykoottinen masennus

 "Psykoottisen masennuksen oireet vastaavat muuten vaikea masennusta, mutta masennuksen lisäksi esiintyy joko harhaluuloja, aistiharhoja, psykomotorista  hidastumista tai kiihtymistä sekä jopa täydellinen pysähtyminen eli sulkutila"   - Terveysportti



Elämä ei ole helppoa vakavan masennuksen kanssa, saatika kun siihen on luokiteltu lisäksi psykoottisia oireita. Itsellä lähinnä masennus näkyy vain voimattomuutena tehdä mitään, edes arkisia asioita. Lähtien ihan omasta puhtaudesta (jonka kyllä suoritan, mutta toisinaan se vaatii lähes kaikki voimanrippeet mitä jäljellä on.) Vaikka olisin juuri herännyt, minulla ei silti ole lainkaan levännyt olo! Näen paljon painajaisia jotka toisinaan valvottavat monta yötä peräkkäin. Itse näytän kaikille ulkopuolisille, jopa sukulaisilleni että jaksan ja voin hyvin, vaikka tosiasiassa olisinkin aivan rikki. Ainoa joka tietää todellisen minäni ja ymmärtää minua oman sisäisen helvettini kanssa on maailman paras ystäväni - kaimani.




Se miten psykoottiset oireet värittävät omaa oloani onkin oma juttunsa, jota edes minä en ymmärrä saatika tiedosta aina. Mutta aina olen tähän asti ne hetket pystynyt piilottamaan muilta. Sillä minä näen monia eri asioita, joita muut eivät näe. Saatan yhtäkkiä esimerkiksi nähsä ikkunani takana verisen, alastoman hahmon joka vilkuttaa minulle, tai seuraa huoneesta toiseen. Tai saatan yhtäkkiä nähdä siskoni, joka on siis kesällä parivuotta sitten kuollut. Kuulen myöskin asioita joita muut eivät kuule. Usein ne äänet vain moittivat ja satuttavat henkisesti minua. Tilanteet ovat minulle itsessään hyvin ahdistavia ja pelottavia (esimerkiksi äänet voivat käskeä minua tekemään hassuja/typeriä asioita), mutta haluan piilottaa kaiken. 

Miksi?

Ehkäpä siksi, koska "tavallinen"  ihminen ei voi ymmärtää niitä joita minä koen. Ja mainitsenpa nyt tähän sen, että myös kokemukset ovat eri ihmisillä erilaisia! Piilotan ne myös sen takia, sillä en kaipaa sääliä tai kysymyksiä "miksi" ja "miten", koska en osaisi vastata niihin kysymyksiin. Ja aihe on minulle hyvinkin kipeä! Sillä noh.. Kukapa haluaisi olla sairas?! Tuskin kukaan.  Masennusta olen sairastanut jo  hyvin monta vuotta - peruskoulu ajoilta - mutta vasta siskon kuoleman myötä minulla todettiin vakava masennus psykoottisilla oireilla. Minulle olisi kyllä riittänyt jo tuo pelkkä vakava masennuskin, joka aina välillä muuttaa muotoaan lievemmäksi ja välillä vakavammaksi.



Tällähetkellä minulta kysytään usein, että miten oikein jaksan kaiken tämän keskellä. No enhän minä tiedä, hyvin kai. Ei minulla ole vaihtoehtoja kuin vain pärjätä. Poikani on suurin ilon aiheeni! Ja tietysti hevosista en luovu (vaikka ei olekaan omia)


21. huhtikuuta 2023

Kuulumiset

 Plogini on ollut todella kauan hiljaisellolla - jopa liian kauan..


Mutta lyhykäisyydessään mitä on vuosien aikana tapahtunut:

Olen valmistunut sekä puutarhuriksi (kuten varmaan tiesittekin), mutta olen myöskin valmistunut lähihoitajaksi, kuntouttavan puolelta.

Olen saanut erittäin ihanan ja minulle maailman rakkaimman asian. Pojan, joka on minulle se syy miksi yritän nousta joka päivä ja katsoa mitä uutta lokaa naamalle lentää, mutta myöskin mitä ihmeellisiä asioita maailmassa on lapsen kannalta. Ja voi sitä riemua kun lapsi onnistuu jossain! 

Keuhkoveritulppa lapsen syntymän jälkeen. Jota seurasi reilut 2 viikkoa sairaalassa oloa. 90% keuhoista oli jo tuolloin pinteessä, jouduin monenäiköisiin laitteisiin kiinni ja happikoneeseen. Viikko meni lähes tiedottomassa, mutta hyvin kivuliaassa tilassa ja toivoin kuolevani sillä se oli todella kamalaa ja pelottavaa!

Mutta elämääni on sattunut myös ihan suunnattoman ikävä muutos.. Rakkaan siskoni kuolema, joka tuli monelle yllätyksenä. Muistan ikuisesti sen päivän kulun kun näin ja kuulin siskoni kuolleen. Vielä jopa kun hän makasi arkussa, minun oli pakko päästä katsomaan vain todetakseni "Ei hitto, tuossa rakkain siskoni makaa KUOLLEENA, kenelle minä nyt kerron joka päivä mitä poikani on tehnyt ja mitä kommelluksia olen itse tehnyt. Kenen kanssa voin nauraa asioille.." Tästä aiheesta tulee vielä myöhemmin oma postaus.

Ero pitkäaikaisesta suhteesta, joka ei ollut kovin helppo alun alkujaankaan. 

Mutta myöskin siskoni kuolman jälkeen oma vointini romahti suuresti.. Jouduin psykiatriselle osastolle. Kuulin ääniä ja näin kaikenlaista silmissäni.. Minulla todettiin vakava masennus psykoottisilla oireilla. Toki minulla on ollut monen monta vuotta vaikea masennus - välillä parempana ja välillä taas huonompana..

Lisäksi olen ollut operaatiossa, jossa minulta poistettiin vasemmasta jalasta reilun peukalonkokoinen luu - joka oli siis ylimääräinen! Kuulun siihen harvinaiseen ihmisryhmään, jolla kasvaa ylimääräisiä luita. Minulla on samanlainen ylimääräinen luu myöskin oikeassa jalassa. Yhdessä viisauden hampaan paikassa minulla oli 2-3 viisauden hammasta - siis samassa paikassa.

Hevostelut ovat yhä jatkuneet ja se onkin minun oma pyhättöni - siellä ei kukaan riitele ja komenna ja hauku ketään.


Nuorin koirani Tassukankareen Hiluliilna
Poikani ihan pienenä



Sisu (ragdoll) ja Mörri

Poikani on pieniestä asti ollut eläinrakas


Rakas siskoni kerkesi onneksi tapaamaan 
poikani..

Äidin höpsöläinen
pokani  ja tallikoira Vani



Poikani ja minulle erittäin rakas,
 mutta nyt jo edesmennyt suomenhevonen Toteamus 



Tallipoika

töissä oli vietettiin myös korona-aikana
vappua, joten työtoverini koristelivat..

9. heinäkuuta 2017

This is NOT ONLY a hobby

Ratsastus tai ylipäätään hevosten kanssa touhuaminen ei ole mulle VAIN harrastus, vaan paljon enemmän!  Kuten esimerkiksi:


Intohimo, koska haluan todella oppia lisää näistä kauniista eläimistä. Välillä ne on niin sairaan ärsyttäviä, mutta välillä niin maailman ihanimpia otuksia mitä on olemassa! Mutta opin joka kerta jotain uutta näiltä kavioeläimiltä, mutta niin myös ne hevosetkin oppii meiltä erilaisia asioita.

 Elämäntapa, Vietän paljon aikaani tallilla jos vain suinkin mahdollista. Mieluummin käytän aikani ja jopa rahaani tähän harrastukseen kuin tupakkaan, tai jokapäiväiseen juomiseen. 

 Ahdistuksen lievittäjä, Sehän nyt on tutkitustikin totta, että hevoset ja niiden lähellä olo jo lievittää ahdistusta. Vaikka myönnän, että useammin kuin kerran minua ahdistaa tallille lähtö, mutta sinne päästyäni en huomaa lainkaan ahdistusta. Tietty niinä päivinä kun voisin vain itkeä ja halata jotain, niin silloin ahdistuksen laantumiseen vaaditaan paljon enemmän aikaa, mutta oikeasti mulla on paljon keveämpi olo jo kotiin lähtiessä. Tosin on olemassa muutamia hevosia joiden läsnäolo lievittää nopeasti ahdistusta.

 "Maailma" johon saan paeta niin itseäni kuten kaikkea pahaa ja ahdistavaa. Kun tallilla ei vain pysty olemaan ja murehtimaan jotakin jännittävää tapahtumaa tai ihan mitä tahansa, koska ne hevoset vaativan läsnäoloa. Ei pelkästään sitä fyysistä läsnäoloa, vaan ne tarvitsevat ehdottomasti myös sen henkisen läsnäolon. Ne kaipaavat huomiota, kuten ihmisetkin.













- Heidi

4. heinäkuuta 2017

So tired of fucking things up

Paljon on tullut itselleni kirjoitus ajatuksia, mutta joita en ole uskaltanut julkaista vaan ovat olleet luonnoksina. Mutta ehkä nekin tästä tulee julki pian.

En tiedä miten jatkuvasta ahdistuksesta pääsee eroon. Kun olen joidenkin ihmisten kanssa niin ahdistusta ei tunnu ainakaan niin voimakkaana. Kotona ollessani se tulee väistämättä heti.. Yritän ajatella kaikkea muuta. Mutta yritykseksi se jää.

Miltä ahdistukseni sitten tuntuu, kun olen yksin? Noh.. Ihan helvetilliseltä! Kun olen yksin niin se tuntuu ensin siltä, että sydän pysähtyy, sellainen jäätävä paino siellä sydämessä tai sellainen järkyttävä pala siellä. Josta se usein sitten vain lähtee pahenemaan ja tulee tunne, että se koko maailman happi loppuu sillä sekunnilla, vaikka kuinka hitosti yrittää sitä happea ottaa. Tai toinen tuntemus on joskus sellainen, että "hitto, en osaa hengittää!" ja pahimmillaan se on sitä että koko himputan keho vapisee tai saa sellaisia ihme sätkyjä.. Toisinaan pelkään aivan kaikkea.

Tuntuu, etten riitä. Minulta odotetaan todella paljon. Esimerkiksi, työelämässä odotetaan, että olen iloinen, tai en ainakaan näytä että on ihan paska olo, en hermostu helposti yms.
Työelämän ulkopuolella osittain nuo jo yllä mainitut asiat, mutta myös paljon enemmän..

Mutta todellisuudessa suutun ja hermostun hyvin helpolla.. Ehkä jopa liian helpolla! Ja sitten yritän niellä sen, mutta sitten suutun itselleni lisää ja kun olen yksin niin sitten se kaikki viha vaan tulee. Välillä on vaan niin paha olla, että on PAKKO hakata seinää tai tehdä jotain joka tuottaa enemmän tai vähemmän kipua. Hetken sitä olikin kun ei ollut aivan pakko sitä tehdä, mutta nyt se on vain taas tullut.
On niin syvältä mitä kaikkea tuntemuksia ja oloja ja kaikkea tulee. Ja sitten kuitenkin pakko hokea että: "HALOO, SENKIN TYPERYS ne on VAAN TUNTEMUKSIA!" Kuten kaikki sanookin jos mainitsen asiasta.

Ahdistaa myöskin se ajatus, että mitä sitten jos tämä olo ei mene ohi. Koska tätä on kuitenkin jo kestänyt reilut 3kk. En vaan voi sietää sitä kun suljen koti oven takanani ja riisun kengät yms, koska silloin se AINA iskee! Paitsi silloin jos joku tuttu on luonani. Koska silloin siedän sitä jotenkin, tai joidenkin kanssa yritän sen peittää. Tai silloinkaan minua ei ahdista niin paljon kun juon kotona jotain alkoholia, mutta silloinkin se vaatii aika paljon sitä juotavaa että tulee hyvä olo. Ja toisinaan jo pelkään olevani alkoholisti! Joka sitten taas saa mielikuvat sukulaisesta aina kännissä.

Toisinaan haluan kokeilla kaikkea, mikä nyt ei tutkitusti ole hyväksi ihmiselle, mutta toisaalta en edes tiedä miten niitä kaikkia juttuja saa tai mistä niitä saa. Ehkä ihan hvyä.


Lähde: http://data.whicdn.com/images/28750677/tumblr_m45o02pXDb1r7uvkyo1_400_large.jpg


Niin vihaan itseäni, miltä näytän, kuulostan, miten käyttäydyn. Ja hyvin usein jossain yleisissä paikoissa vihaan itseäni ja sitä miten sitten joskus paniikki iskee ja KAIKKI näkee!  Voisin vaan tukahduttaa itseni johonkin veden alle. En JAKSA yhtään näitä oloja, tiedän ja olen kuullut USEIN, että ne "olot tulee ja menee ja niin niiden kuuluu mennä" Mutta mitäs sitten kun ne  olot tulee useammin kuin menee?
Odotan jo kuin kuuta nousevaa, että hoitajan kesäloma loppuu (vaikka on ihanaa, että on lomia), mutta tuntuu, että OIKEASTI tarvitsisin koko ajan jonkun apua. Kun en voi rasittaa kahta ystävääni, koska TIEDÄN olevani oikeasti välillä ihan ärsyttävän tyhmä rasite, koska mun on VAAN PAKKO puhua. Vaikka pidän mielelläni asioita itselläni, niin välillä mun on vaan pakko saada puhua oli se sitten ketä tahansa..
Lähde: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQSD9H2ud5FM14uv1kzBDkGIxZRdNmtprtUXGguVLpJ2o8Ad93z1eJxHWwEak06vu2_gLdZrMldSBpiVvl7Ony45FcEZIoKMIUygmNMkc3PLfg0dFSiBWDsZyrjtvNWSy9xWU_a1GlkJqn/s1600/quote028.jpg



19. kesäkuuta 2017

Sometimes life is as hell

Joskus elämä tuntuu niin turhalta ja tyhmältä, epäreilulta, masentavalta ja ennen kaikkea helvetilliseltä!
Olo ei ole ollut pitkään aikaan hyvä, miltä edes tuntuu kun on hyvä olla? Onhan aina niitä pieniä hetkiä kun on hyvä olla, esim. kun olen tallilla ja etenkin Nellan kanssa hääräämässä kaikkea. Mutta kaikki on itselleni niin stressaavaa. Jos liikun jossain kaupungilla, niin toivon etten näkisi ketään tuttua, kun en halua selitellä kun kysytään `mitä kuuluu´ ja selitellä että joo ihan hyväähän tässä. Vaikka mieluummin sanon kun tuota kysytään että ihan hyvää, juurikin sen takia että en joutuisi selittelemään mitään.
Toisaalta stressaan jopa sitä, kun en ole viettänyt aikaa ystävän kanssa, mutta toisaalta se on oikeasti aivan omaa syytä. Kun teen paljon töitä ja käyn tallilla.
Toisaalta, jos pysähdyn ja en tee mitään.. Siitä ei seuraisi yhtään mitään hyvää.
Miten sitä ihminen niin jännittää kaikkea? Ja ajattelee omassa päässään niin paljon kaikkea, vähemmälläkin ehkä pärjäisi. Mutta kovasti tulee ajateltua mitä kaikkea en ole tehnyt vaikka pitäisi tai mitä EHKÄ pitäisi tehdä.
Kämppääkin tarvitsisi siivota, koiria ulkoiluttaa ja viettää niiden kanssa aikaa, töissä käydä..
Ja ome terveyskään ei ole ollut kovin hyvä, kun on kovasti kaikkia niveliä särkenyt.. Mutta kaipa niihinkin joku syy löytyy miksi kipuilee. Vai kuvittelenko kivun omassa päässänikin jo?
Mielialat menee yhtä vuoristorataa, minuutin välein lähes vaihtuu - ja se alkaa jo itseäni harmittamaan. Ja miten voikaan ihmistä väsyttää NIIN paljon koko ajan, jos joskus oikeasti viettäisi vain yöpukupäivää peiton alla ja vain välillä käydä koirien kanssa ulkona.

Mutta ehkä tämä tästä..

Mä kompuroin ja huojun mut en suostu kaatumaan
Mun kone huutaa vaan vaihdetta isompaa
Nyt laitan kaiken likoon
Mä hengästyn ja hikoon
Luovuttaa en eessä saa

Vaikka joskus väsyttää ja olo on niin pieni
En tiedä tiedä mikä odottaa ja mihi vie mun tieni
Sillon mietin tätä matkaa, en vaihtas päivääkää
Pakko tähtää kohti pilvii
Mä en tyydy vähempään

Sit mennään

Eeoo ee ee oo

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Tuun toimeen pienelläkin jos vaan niin vaaditaan
Kaiken ylimääräsen mä pistän kiertoon hymyillen
Päämäärät selkeänä pidän pään kylmänä
Ja pelimerkit panostan taas siirtoon seuraavaan

Teen pätkätöitä alkuun sen verran et löytyy pinkkaa
Toteuttaa mun unelma ja tehä mitä diggaan
Nyt itseni maestro on ollu sen verran pitkä
Kuhan eteenpäin mennään ei oo kiire mihinkään

Eeoo ee ee oo

Aina mä pärjään

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Kohti ääretöntä ja sen yli kun mä meen
Epäonnistumisia en pelkää
Nousen tuhkasta voittoon niin kuin feenikslintu
Sinivalkoiset siivet sain selkään
Kohti ääretöntä ja sen yli kun mä meen
Epäonnistumisia en pelkää
Nousen tuhkasta voittoon niin kuin feenikslintu
Tää on maailman reuna ja kiitoradan pää

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa
Tää on kiitoradan pää
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa
Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Eeoo ee ee oo.

Tai ainakin toivon että pärjään.. Vaikka hyvin usein olen siellä kuilun reunalla ja vielä useammin olen kuilun pohjalla, josta en pääse kovinkaan nopeasti nousemaan. Pudotus tapahtuu hyvin nopeaan. Tuleeko joskus tasaista menoa? Koska mä olen niin väsynyt. Väsynyt kaikkeen, ja ennen kaikkea väsynyt itseeni.
Voiko omat ajatukset ja tunteet tukahduttaa? Entä pelot? Tai ahdistuksen?

8. kesäkuuta 2017

Blogissani on nyt ollut pitkään hiljaista, koska jälleen on ollut omat voimani vähissä. Suoraan sanottuna vointini ei ole ollut millään tavalla hyvä. Mutta onneksi minulla on todella tärkeitä ihmisiä lähelläni tai tavoitettavissa, joiden avulla olen nyt taas tässä kirjoittamassa.. Haluaisin kyllä kertoa nyt paljon asioista, mutta on sellaisia asioita joita en voi sanoa.

Mutta taas tulee laulun sanoja jotka on koskettanut minua nyt viimeaikoina, joten haluan ne nyt tähän kirjoittaa. Mutta jos et pidä hengellisistä asioista niin voit suoraan skipata tämän postauksen.

SUPERMIES

Yö taas pääni painaa, rukouskin alkaa
Parannuksen aika.

Taas on pelko sama: pelastuksen tila
Ei ollenkaan varmaa, et voisin näin kelvata

Vie mut taivaaseen, laita siihen varmuus!
Anna heikkouteen voima kantaa vastuu
Kestä pää vuodesta vain toiseen
Tää on kai mun tie, jonka valmistanut oot

Harmaa kivisydän kylmä on ja kova
Sortaa murtaa osaa se jälleen syytöntä näin
Auta, että Herra kanssas oisin aina
valmis lähtöön, vaikka


LA FINLANDE DE MON COEUR

Kaikki on muuttunut, hetkessä saastunut
Suomi on sairas sen huomaa
Siltoja poltetaan, ihmiset poljetaan
Halveksitaan Herran luomaa
Mikä on minusta tullutkaan?
Tahtoisin rakkauden minusta loistavan
Kantaa jo lämpöä Pohjolan maahan
ja nähdä sen Jeesusta juhlivan!

Ei oo ihmisen paikka tää maailma:
Sodat ja nälkä on rajamme takana
Kuitenkin Jumala sanoo, ettei Hän hylkää

Ohjaa kansas valkeuteen, tulkoon rakkautesi
Kanna Suomi taivaaseen kallis Jeesukseni

Korpimaan katkerat kannot on juuristaan
hyvinkin lujasti kiinni
Samoin on ihmisen vallasta syntien
Hankalaa rimpuilla irti
Voimallaan Hän nostaa vaivaisen ihmisen
Kantaen yli ajan vaikean
Kauttansa elämän saa, hän vain siunaa ja
osoittaa myös suunnan oikean

Kantoi kaikki Hän ihmisen puolesta: 
Kipujen mies sekä sairauden tuttava


29. joulukuuta 2016

Itseni "purkamista" laulun sanojen avulla.

Liian syntinen,
Liian likainen.
Heikko jättäkää, hylätkää, sylkekää.
Hän tahraa meidätkin, vetää liekkeihin.
Karkoitetteva, ei saa koskaan palata

Kaiva kuoppaa ja asetu seisomaan
Niin että hiekka yltää hartiaan.
Vasta sieltä voit kehottaa kiviään
Kantavat miehet heittämään.
Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Montako kiveä Jeesus heittikään?

Ei niin!

Väärä uskoinen,
Heikkoluontoinen.
Selliin sulkekaa,
avain lukkoon katkaiskaa.
Hän tahraa meidätkin, vetää liekkeihin.
Koiran on kuoltava, katkaiskaa kaula

Kaiva kuoppaa ja asetu seisomaan
Niin että hiekka yltää hartiaan.
Vasta sieltä voit kehottaa kiviään
Kantavat miehet heittämään.
Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Montako kiveä Jeesus heittikään?

(ei yhtäkään!)
Ei niin!

Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa.
Vielä uskovat perivänsä maan.
Vaan miten väärässä, väärässä ovatkaan!

Kaiva kuoppaa ja asetu seisomaan
Niin että hiekka yltää hartiaan.
Vasta sieltä voit kehottaa kiviään
Kantavat miehet heittämään.
Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Montako kiveä Jeesus heittikään?

(ei yhtäkään!)

Kaiva kuoppaa ja
(kivitä, kivitä, kivitä!)

KLS. - Kivitä

Aika usein sellainen tunne että kaikki vain kivittävät minua. Siis ihan kaikki. Tai en tiedä, mutta siltä tuntuu. Ja tuo miten tuossa laulussa lauletaan; Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa..

Vannon kautta kivun ja kaipauksen,
että vielä vastaan taistelen
vaikka olen niin uuvuksissa
etten uskalla silmiä sulkea
ja vannon kautta hiipuvan hiilloksen
että vielä tänään taivu en
vaikka olemkin melkein sammunut
liekkini loppuun polttanut

Hengitä minuun voimaa
viimeinen side silmillä
toivoa voin vain toivoa
hengitä minuun voimaa
kun kuljen kyljet verillä
ja voin vain rukoilla

Vannon kautta pimeän pelkojen
että vielä tän selätän pimeyden
vaikka en loista kirkkaammin
luulen, olen elossa kuitenkin
ja vannon kautta valon ja viisauden
Sinä minun ristini kantaen
puolestani annoit henkesi
siis en anna periksi

Hengitä minuun voimaa
viimeinen side silmillä
toivoa voin vain toivoa
hengitä minuun voimaa
kun kuljen kyljet verillä
ja voin vain rukoilla
Hengitä minuun

KLS. - Hengitä



Kaikki sankarit ovat kuolleet
tai muoviksi muuttuneet
jäänyt vain kadotettu sukupolvi
me itseltämme eksyneet
jotka saaneet ovat liikaa
ja liian nopeaan
ja joiden suurimmatkin unelmat
ovat unelmia vaan

Vielä täällä on meitä jotka uskomme
vieltä täällä on meitä jotka taistelemme
vielä täällä on meitä jotka laulamme
vielä täällä on meitä jotka väisty emme

Vaikka sankarit ovat kuolleet
ja haudoissaan kääntyneet
on tullut uuden ajan soturien aika
jotka toivon ovat löytäneet
ja niin väkivallan alta
nousee rakkauden valta
me voimme muuttaa maailmaa
siis nouskaa vastarintaan

Vielä täällä on meitä jotka uskomme
vieltä täällä on meitä jotka taistelemme
vielä täällä on meitä jotka laulamme
vielä täällä on meitä jotka väisty emme
ja me aiomme tehdä kaikkemme rakkauden eteen
ja me aiomme antaa kaikkemme hyvyyteen

KLS: -Vielä täällä on meitä


Tänään on sellainen päivä, jota en tahdo koskaan takaisin
tänään on sellainen päivä, että kaikki ei ookkaan paremmin
Tänään on sellainen päivä, että itkisin jos jaksaisin
Tänään on sellainen päivä, että olisin kuollut mieluummin

Ei se minua saa, ei taipumaan
olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa
Ei se minua saa, ei taipumaan
Olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa kunniaa

Tänään on sellainen päivä, että kaikki lasini rikkoisin
Tänään on sellainen päivä, että sillat hukkuvat liekkeihin
Tänään on sellainen päivä, että värit kuihtuvat varjoihin
Tänään on sellainen päivä, että pelkään itseänikin

Ei se minua saa, ei taipumaan
olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa
Ei se minua saa, ei taipumaan
Olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa kunniaa

Ei se minua saa

KLS. - Hiljaisuus huutaa


Eräs pappi miettisi, että onko tämän tyylinen musiikki "oikeanlaista" uskoville. Ja aloin itsekin sitä miettimään.. Mutta olen sitä mieltä, että on. Jokaiseen makuun on hyvä olla tarjolla omanlaista musiikkia. Itsellenki kelpaa hyvin tämän tyyliset, mutta myös "perinteiset" hengelliset laulut. Mutta minusta tärkeintä on sen sanoma.

Mutta tosissaan nämä laulun sanat kuvaavat pidemmältäkin ajalta omia tuntemuksia.

- Heidi


22. joulukuuta 2016

26. marraskuuta 2016

Sissillä ja Helmillä on paljon asiaa!


"Hei, Liisa-täti, nyt tää meidän kaheli emänt pisti mulle TAAS tän rapisevan puvun mun ylle ja uhkas et joudun huomennakin tän kans tallille, että saan juosta vapaana niinku villis lännes konsanas ja et saan möyritä jokases kuralammikos ja ehkä vähän lantalaski. Mut ko tiäks? Se on nii HIRRRRRRMU kivaa puuhaa! Mut Toi kahel emänt mittä semsest ymmär.. Outo kaks jalkane! Kovast hää yrittä munt juksat, mut mnää menekkä halppaha! Mnää olenki aikast fiksu ja erittä filmaattine kaver, vaiks toi emänt munt valla pöllöks kutsuuki. Mut auttasiks vähä, ettei munt tartte tämmöst pittä yl? Ja vaiks toi VÄHÄN vinksahtanu emänt sanos et jos pirän tätä pukua pääl ni säästyisin pesult ja puunaukselt ettei mnuun tarttis virutta kamalas kaakel kopis ja käärit filttihi et kuivaisin. Mut sit tää emänt sanos kans et snää lupautusis tul meirän reviiril käymähä, niinko me koirat pruukata sanno. Mee nii ilahrutti kovaste tiarost, vaik me toivoteta kuulemma liia kovaäänisest ja pitkäkestosest tervetuloa puheet, eikä se millä oikke tahro lakat. Mut me olla vaa nii ilossi siit et joku tulee ja rapsutta tai vaik kehu vaa meit, ku toi kahel ei semmost tee oikke koska, tai ainaka nii pali ku me tartettais."



" Nii ja ol meil muutakki asiaa.. Kuuleppa Heidi-täti, tää on sul.. Me ollaan täs vähän fundeerattu ton äippäni kans - siis tää Sissi, ei toi kaksjalakane ol ko kahel emänt, vaiks kyl snääki vähä kaheliks tulet välil meijä emäntän kans..
Että, tahroisiks sää ol meijän kummitäti? Snää kuulemma tiäräs mitä se tarkotta. Mut me oltais heleppoi kummilapsi, ei me mittä lahjoi tartet. Mut jos snää ny välil lähtisis meirän kans lenkil ja vähä leikkimähä ja noh.. Ei me mittä kauhian paljo mittä pyyret, mut et rapsutuksekki on niin mukavi ja me niin kauhian paljo siit piretä. Ja kun toi meirä emänt ei nii hirviäste meit rahnut, ku vaa joskus. Me kun tahrottas et kokoajan joku rahnutta ja pitää hyvänäs. Siit me vaa piretä.
Mut seki me viel sanota, ettei snuu pakko ol suostu kummitädiks, kyl me se ymmärretä - kyl me vaa nii fiksui olla - eikä me siit nii pahastuta. Oles sää kumminki meiti paras kaver!
Ku sää es ol oikke ihan varmaste koskaa nähny kui pali me ilostutaa ku me nährä snuu!"

Mut ei meil oikke mittä muut asiaa ol viel kauhiaste fundeerattu, paitsi et kohta me päästään tallille juoksee!

Eli tassutellaan kun tavataan!

- Helmi ja Sissi

14. marraskuuta 2016

Vahvana olemisen toinen puoli- Kukaan ei kysy: Miten sinä voit?

Kaija Koo - Nää yöt ei anna armoo feat. Cheek
Kai sä sen näät
mullon haavoja muillekin antaa
Mut niitä vanhoja säätöjä
ei tekis mieli ees muistaa
Siinä kun oot
niin ei toisille paikkoja jääkään
Kaksi on yhtä
ja kierre vie kiihtyen mennessään

Kuuntele mua
Oon oottanut sua
Kai ne laulo jo sen
mä oon rikkinäinen

Nää yöt ei anna armoo
Ja ilman sua ei oo
mulla henkee eikä elämää
Nää yöt ei anna armoo
ja huomista ei oo
na-na-nahkeen aamun värinää

Moottoritie ei oo se
joka täällä on kuumaa
Jos mulla on polte
niin sussa on kaikkea uutta
Vanno se mulle
et seuraat mua maailman ääriin
mä tänne en jää
tai mut naulataan porttien pieliin

Kuuntelen sua
Sä täydennät mua
mut kai ne laulo jo sen
sä oot myös rikkinäinen

nää yöt ei anna armoo...

nää yöt ei anna armoo
mut en just nyt sitä kaipaakkaan
en mitään aikaan saa
se vaan mua pitää paikallaan
siks tunnen itseni luuseriksi
tarvin kipeesti uuden fixin
oot kun huume
jonka riskit kasvaa yö yöltä suuremmiksi
mä vihaan et mä digaan susta
susta etsin pelastusta
mitähän sä oikeesti ees kelaat musta
en kaipaa säälii
sun rinnalle mä painan pääni
vaik yössä aina säädin
sun kaa mä meen maailman ääriin


nää yöt ei anna armoo...


Jo pidemmän aikaa on ollut aika kehnoja fiiliksiä - jälleen.. Tuntuu, että sanon mitä vain niin se otetaan negatiivisesti. Vaikka ajattelen sillä vain hyvää. Onko teillä koskaan sellaista tunnetta kun sanotte vaikka aamulla hyvää huomenta niin se jo satuttaa toista? Mulla on juuri tuollaisia tuntemuksia. Myönnän kyllä olevani todella väsynyt ja uni ei siihen auta. Haluaisin tehdä jotain, tai olla kaverin kanssa, mutta en jaksa. Mutta toisaalta tuntuu etten halua olla kenenkään kanssa, sillä satutan häntä jo olemalla läsnä...
Koulussa yritän olla neiti iloisuus, mutta kaikkihan sen jo koulussa tietävät että pinnani on kireällä ja tiuskaisen helpolla.. On paljon koulutehtäviä ja yllättävää että jopa kaksi rästikoetta.. Ääh.. No mutta olenpahan saanut ruotsin suoritettua. Onneksi!

Tuntuu myös kuin en riitä mihinkään. AINA pitäisi olla parempi ja AINA pitäisi yrittää enemmän! Kun MIKÄÄN EI RIITÄ. Yritän tosissani, mutta en jaksaisi yrittää, enkä haluaisi yrittää. Jos voisin niin juoksisin koko maailmaa pakoon!


 








 
















Jollekin annetaan pikkulusikalla ja toiselle isolla kauhalla...
"Mitä sulle kuuluu? Onko kaikki ok?" Pieniä arjen juttuja, mutta tässä ajateltavaa joka iikalle...
Tiesitkö, että ihmiset, jotka ovat vahvimpia, ovat tavallisesti kaikkein herkimpiä?
Tiesitkö, että ihmiset, jotka ilmaisevat suurta ystävällisyyttä, joutuvat usein kokemaan huonoa kohtelua toisten taholta?
Tiesitkö, että he, jotka huolehtivat toisista kaiken aikaa, ovat niitä, jotka itse tarvitsisivat huolenpitoa eniten?
Tiesitkö, että kolme vaikeinta sanaparia ovat: rakastan sinua, olen pahoillani ja auta minua?

Joskus, kun ihminen näyttää päällepäin onnelliselta, sinun täytyy katsoa hänen hymynsä taakse ja nähdä, miten paljon tuskaa onkaan hänen sisimmässään.


Cheek - Keinu

Hän, joka keinussa jumalten keinuu
Välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu
Hän, joka selässä ristinsä kantaa
Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu

Hän on hiphop jumalan poika, iskuja viskoon kun salamoita
Voi kuka vaan koettaa, heille häviötä luvata voidaan
Ei koskaan kohtaloaan valinnut otti hiljaa paikkansa vastaan
Valtaistuimeensa lapsena kahlinnut isä antoi aikansa kasvaa
Hän tunsi sen vahvana sisällään, mitä saanut oli lahjana isältään
Se samalla ikuisen kirouksen sisältää
Tuleva kuolemaan suruun ja ikävään
Tiensä on oleva lukittu, hänen tiensä on oleva tutkittu
Siitä on kuhistu, jupistu ja mutistu, mut ennen kun saaga on valmis hän ei luhistu
Häntä on kivitetty rehtorin nähden
Nimitelty lennoksi tähden
Hän on nähnyt omien kääntyvän, sillalla katsellut jokien jäätyvän

Silti uskoo valon voittavan vielä, vaikka tietää pimeyden koittavan mukanaan suun

soittaja viedä
Hän, joka keinussa jumalten keinuu
Välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu
Hän, joka selässä ristinsä kantaa

Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu

Kun keinuu
Hän ei koskaan välittänyt siitä, että vastaan tuulee, nyt hän puhuu siellä missä
kansa kuulee
Hänet on ajettu liikkumaan pimeän tullen, hänen ei tarvitse kertoa nimeään sulle
Legendat kulkee hänen teoistaan, näiltä kentiltä ei löydy hänen veroistaan
Tutkijat kirjottaa hänen keloistaan, lehdet kirjottaa hänen kelloistaan
Seuraajat peloissaan pelkäävät loppua, he aistivan hänen kulkevan ansaan
Siihen hän on jo kerennyt tottua, hän tietää mitä unelmat maksaa
Mutta hän jaksaa kruununsa kantaa, eikä sitä koskaan pois kuulukaan antaa

Vaikka hänen saarnansa suututtaa lampaat, ilman häntä olis puuduttavampaa
Eteensä on levitetty punasia mattoi, mutta aasilla hän ei raidaa
Hänen eteensä on levitetty tuhansia akkoi, mut aasia hän ei suostu painaa

Hänen on väitetty käyttävän Saatanan voimaa, illuminatia seinille maalata voidaan
Mut juorut ei riitä kaatamaan poikaa, hän hiphopin parantaa noin vaan
Hän, joka keinussa jumalten keinuu
Välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu
Hän, joka selässä ristinsä kantaa
Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu

Kun keinuu