Noh..Olin 7.8. Turussa psykologitiimin soveltuvuus kokeissa, joka meni omasta mielestäni aika huonosti, mutta tuloksena kuitenkin oli, että minulle soitettiin 10pvm, että lähtisinkö mä nyt opiskelemaan, ja että ne opinnot alkaisi jo 11pvm.
Hankala tilanne sinänsä, että minun piti olla juuri tuo viikko töissä, mutta taas koulu.. Olin itkupotkuraivarin aika ja muutamat paniikitkin tuli otettua. Mutta, mutta..
Lähdin kuitenkin opiskelemaan ja vaihtamaan kokonaan alaa puutarhurista. Tai no saas nähä mitä tässä kahden vuoden aikana käy, valmistuuko vaiko ei. Ja siis koulutusohjelmanahan on lähihoitaja.
Joo, nyt useat saattavat miettiä, että miten muka voisin saada tämän alan koulutusta kaiken tän keskellä mitä olen tännekin kirjoitellut. Ihmettelen sitä itsekin, mutta olen toisaaltaan iloinen, että pääsin opiskelemaan, sillä ei tämä puutarhurin työ ole kuin lähinnä kausittaista, joka tarkoittaa sitä että talvet saa maata kotona sängynpohjalla.
Mutta vaikka opiskeluni alkoivatkin, on silti tämä olo ja elo ollut yhtä vuoristorataa, mutta onneksi on pari ammattilaista apuna. Usein kun tuntuu, etten selviä mistään ja kaikki on liian vaativaa itselleni. Ja pakko myöntää että kielet tuottavat minulle aina tuskaa.. Mutta edetään tunti tunnilta.
Koirat käyvät nyt taas tavallista enemmän hermoilleni, kun nämä protestoi minulle.. Käydään kyllä paljon lenkeillä, mutta arvatkaas tekeekö nämä kaikki asiansa ulos? Ja Helmi.. sillä on murkku ikä ja se taas tuhoaa ja silppuaa kaiken mistä vain saa otteen..
Ja nyt minä olen aikomassa tehdä erään haasteen itselleni ja toivoisin myös monen muunkin ihmisen kokeilevan sitä. Toki minun jälkeeni, sillä paljastan koko jutun heti kun olen saanut haastettua itseni kaikissa jutuissa ja vasta sitten julkaisen sen tänne teidän iloksi tai
Mutta siihen asti, kuulemisiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidättehän huolta, että kommenttikenttä ei täyty herjaavista ja loukkaavista sanoista. Palautetta saa antaa, mutta asiallisesti.