Tää kesä on ollu aivan outo. On jännittänyt yks sun toinen asia ja ahdistanut yms. Mutta ei muu auta kuin elää minuutti kerrallaan.
Ja muutenkin on tämä elämä ollut niin epäselvää. En tiedä miten päin oikein olisin tai minne menisin. Saatika sitten missä pisteessä ystävyys on, sillä kaikki on muuttunut aivan hirveästi. En pysy perässä, että mitä on tapahtunut (jotain on, tiedän vain) ja kaikkea muuta tulee mietittyä ystävyyttä, mutta kaikki ajatukseni ei todellakaan ole sellaisia, että voisin ne tähän kirjoittaa.
Pettymystä, raivoa, itkua joten kaipa se iloisuuskin joskus löytyy - vai löytyykö? Who knows...
Välillä ei edes aina tiedä keneen voi luottaa ja mikä on oikein, koska kuitenkin kuulee kaikesta sanottavaa. Joo, kai se on jotain kehittävää tai muuta vastaavaa, mutta miksi?!
Onko oikein olla erään ihmisen kaveri, jonka tapasi osastolla? Kun toinen sanoo toista ja toinen toista. Mutta joka tapauksessa, olen hänen kaveri, meillä on ollut kivaa! Olin mm. hänen luonaan ja Sissi ja Helmi oli tietty mukana. Koirat pääsivät leikkimään erään toisen lajitoverin kanssa, ja kaikilla oli hauskaa.
Koirat on päässyt uimaan kiitettävästi, itse en ole uskaltautunut kuin kolme kertaa käydä uimassa. Minä kun en mene yksin uimaan..
Apria ja Ediäkin on tullut käytyä hoitamassa ja rapsuttelemassa.
Ja tietty Nellaa!
Se on muuten aika upee fiilis kun astut ulos autosta ja katsot laitumelle niin aidan vieressä seisoo Nella odottamassa ja hirnuu tervehdykseksi! Ja sama kun lähden tallilta kotiin. Nella on vienyt tyystin sydämeni!
On laukkailtu ja ravattu maastossa, nautittu luonnosta hevosen selästä käsin..Se on mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidättehän huolta, että kommenttikenttä ei täyty herjaavista ja loukkaavista sanoista. Palautetta saa antaa, mutta asiallisesti.