Perjantaina tosin otin "pienet" päikkärit kun pääsin osastolta.. Mutta silti väsyin. Huushollinikin näyttää aivan kuin joku pommi olisi räjähtänyt. Mutta kun.. En JAKSA!
Ärsyttää, kun minulle sanotaan miten minun pitäisi elää ja olla. On se kivaa, että joskus neuvotaan asioissa, mutta se että kokoajan joku törkkii nenäänsä toisen elämään..
Väsymyksestäkin useasti kaikki valittaa, että kun en edes viitsi. Mutta, tosiasiassa en vain jaksa. Syön kyllä lääkkeitä yms. mutta siltikin tuntuu etten jaksa. Jos ei olisi arkipäivisin mennä osastolle, niin taatusti nukkuisin tuon tuostakin pisin päivää - vaikka ei se nukkuminen auta tähän väsymykseen.
Miksi en voisi olla jo enkeli, joka lentelisi taivaalla kirkkaana tähtenä tms.? Ja kyllä, mietin sitä TODELLA usein.
![]() |
| niin, tai ainakin tähän asti |









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidättehän huolta, että kommenttikenttä ei täyty herjaavista ja loukkaavista sanoista. Palautetta saa antaa, mutta asiallisesti.