8. helmikuuta 2015

Jotenkin ei ole tää fiilis noussut mihinkään, vaikka kaikki on ollut tasapaksua. Kävin jopa Heidin kanssa perjantaina ja lauantaina vähän pidemmillä lenkeillä. Ja pakko myöntää, että se oli kivaa - pelattiin minä ja koirat vastaan Heidi lumisotaa yms. Ja oli tosi mukavaa. Mutta pakko myöskin sanoa, että sen jälkeen olin aivan puhkipoikki.

Perjantaina tosin otin "pienet" päikkärit kun pääsin osastolta.. Mutta silti väsyin. Huushollinikin näyttää aivan kuin joku pommi olisi räjähtänyt. Mutta kun.. En JAKSA!

Ärsyttää, kun minulle sanotaan miten minun pitäisi elää ja olla. On se kivaa, että joskus neuvotaan asioissa, mutta se että kokoajan joku törkkii nenäänsä toisen elämään..

Väsymyksestäkin useasti kaikki valittaa, että kun en edes viitsi. Mutta, tosiasiassa en vain jaksa. Syön kyllä lääkkeitä yms. mutta siltikin tuntuu etten jaksa. Jos ei olisi arkipäivisin mennä osastolle, niin taatusti nukkuisin tuon tuostakin pisin päivää - vaikka ei se nukkuminen auta tähän väsymykseen.

Miksi en voisi olla jo enkeli, joka lentelisi taivaalla kirkkaana tähtenä tms.? Ja kyllä, mietin sitä TODELLA usein.
niin, tai ainakin tähän asti









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidättehän huolta, että kommenttikenttä ei täyty herjaavista ja loukkaavista sanoista. Palautetta saa antaa, mutta asiallisesti.