21. tammikuuta 2014

Bad girl forever



Mulla on paha mieli, jälleen.. Onnistun aina sössimään kaiken. Totaalisesti. Ja jos sanon jotain joka ei mielestäni ole pahasti sanottu, sattuu kuitenkin se minuun kovasti.
Aina kun lupaan jollekin jotain, niin se vain jää tekemättä, kun en joko jaksa tai sitten mulla on jotain muuta. Tuntuu kuin pettäisin kaikkia ihmisiä, jotka on mun ympärillä.

Aina kun kuvittelen olevani vähemmän haitaksi olemalla hiljaa se onkin väärin, tai siis että silloin mun pitäisi puhua. Mut jos puhun aina vaan omista asioista niin menetän loputkin vähäiset kaverini. Vaikka ei se mua sinänsä haittaa että mulla on vaan pari hyvää kaveria, en tarvitse monta ihmistä ympärilleni. Liiassa ihmisjoukossa vain ahdistun ja panikoin. En vain voi sille mitään. Sukulaisillekin ja perheelleni tuntuu vain että teen heille ongelmia ja häpeän aihetta.
Mä en oo ilmeisesti normaali ihminen - vai olenko ihminen ylipäätään? En viihdy isoissa porukoissa, en pidä liikkumisesta kaupungissa, koulu sana ahdistaa, kiusaaminen sana saa vereni jäätymään..
Olo on vaan niin surkea. Yritän vain miellyttää ihmisiä, mutta en onnistu siinä. Enkä jaksa. Pelkään huutoa ja haukkuja..

15. tammikuuta 2014

Sekavuusongelma

Pahoittelen, että en ole taaskaan kirjoitellut, mutta en ala taas sepittämään sitä vanhaa stooria miksi.

Blogini saattaa olla nyt hieman sekava, sillä yritän itse saada muokattua tätä jotenkin paremmaksi.. Toivottavasti en vain onnistu sössimään koko blogia niin pilalle kuin vain voi olla, vaikka onhan tääkin jo vähän sössitty..

Mutta lauantaina Heidin kanssa tallille kuvailemaan ja saatan ehkä postata tännekin sitten siitä päivästä ja julkaista pari kuvaakin

2. tammikuuta 2014

Dark Angel Horse - Ylläripylläri.

Tässä tuleekin tarina, jonka itse olen keksinyt ja jonka olen itse myös piirtänyt ja värittänyt.. En ota vastaan mitään negatiivista, sillä tämä oli vain minun yksi järjettömistä ahaa-ideoista.


Dark Angel Horse or Fire Horse

Aivan ensi alkuun selostusta rodustani..
En ole aivan mikä tahansa eläin! (Älä siis kuvittelekaan niin!)
Minussa on monta eri rotua, kuten esimerkiksi: Hevosta, vuohta, sonnia, yksisarvista sekä lohikäärmettä. Ei, en ole paha, vaikka saatankin näyttää pelottavalta - pikemminkin olen pelastaja!
Ulkonäöllisesti näytän todella paljon hevoselta ja yksisarviselta. Mutta kuitenkin korvieni alapuolella on todella terävät sarvet, joita käytän tarpeen vaatiessa. Mutta sarveni eivät ole myöskään ihan mitkä tahansa, terävyyden lisäksi niissä on erittäin paljon taikaa ja hallitsen sitä taikaa ajatuksillani.
Minun harjas-, häntä-, leuka-, poski-, ja rinnuksilla olevat pidemmät ja tuuheammat "jouhet" ovat todella kuumat, sillä..
Noh.. Ne on tulta! Usko pois vain, polttaa taatusti sitä joka koskee - paitsi sitä erästä tyyppiä, mutta se selviää aikanaan, malta mielesi.

Olen Ori, jonka luonteesta löytyy tarvittaessa sonnin tulisuutta, mutta yleisesti ottaen olen ihan kiltti - kunhan vain osaa olla kunnolla seurassani. Ikäväkseni minun on kerrottava, että nuo minun haavat on tulleet taisteluista.. Mutta niistä lisää aivan pian alkavasta kertomuksesta.



Dark Angel:in lauma laidunsivat rauhaisassa kolkassa nimeltään Húringon. Se ei ollut aivan normaali laidunmaa, vaan siellä kasvava heinä oli tulta. Dark Angel eli tutuimmille vain Dark oli lauman johtaja orii.  Lauma ei ollut mikään kovinkaan suuri, sillä tämä rotu oli hyvin harvinainen. Laumaan kuului Darkin lisäksi viisi tammaa, joista yksi oli tämän oriin emä - nimeltään Fire Soul.

Ihmiset löysivät tämän hevosen sattumalta tutkiskellessaan ihmeellistä Húringon paikkaa. He seurailivat oriin elämää pari kuukautta ja pian he jo rakensivat aitauksen johon he vangitsivat Darkin. Kovalla vaivalla he yrittivät kesyttää oria ja saada siitä hevonen jota esitellä erilaisissa näytöksissä, mutta he eivät tienneet että tämä hevonen oli villi täysin eikä antautunut ihmisten komennettavaksi.
Eräs intiaani Agbegbe eksyi kaupunkilaisten leiriin, jossa Dark taisteli henkeen ja vereen omasta hengestään, tämä oli päättänyt että sen on päästävä pian omaan laumaansa, sillä se tarvitsi tämän apua. Ori vaistosi niiden olevan pahassa vaarassa ja tämä riehaantui tyystin ihmeellisen kestävässä aitauksesta, jota potkimalla ei saanut nurin.
Agbegbe päätti auttaa tuota oria, sillä se oli todella upean ja viisaan näköinen joka ei kuulunut ihmisille, vaan se kuului Húringoon - sinne missä se oli saanut alkunsakin.
Tämä inkkari onnistui saamaan aitauksen auki ja siinä silmän räpäyksessä Dark oli jo juossut metsän siimekseen tuli vana vain jäljessään. Ori juoksi ja juoksi kauas, kunnes tämä kuuli kuinka tuo hänet pelastanut inkkari huusi tuskaa kun tätä siveltiin ruoskalla. Darkissa nousi niin suuri sonnin raivo ja tämä kääntyi takajalkojensa varassa ympäri ja lähti juoksemaan niin nopeaan kuin vain pystyi takaisin ihmisiä kohti.

Leirissä tämä oli jo niin raivoissaan, että tämän sarvet ja kaikki vuohiset olivan sinisellä liekillä jotka yrittivät polttaa nuo julmat ihmiset. Pian Agbegbe huusi jotain omalla kielellään ja lähti juoksemaan karkuun, mutta nuo kaupunkilaiset huomasivat sen ja lähtivät juoksemaan perään. Dark nosti matkaavoittavan laukan ja juoksi inkkarin luo, otti varovasti tämän housuntakamuksesta kiinni ja nosti selkäänsä. Näin he lähtivät yhdessä kohti Darkin omaa laumaa joka oli piiritetty erilaisin tykein tarkoituksena saada ne liikkeelle kohti aidattua aluetta. Mutta Dark ja Agbegbe ehtivät apuun ja tuhosivat yhdessä nuo kaupunkilaisten aseistukset ja johtivat lauman pois vihollisten kynsistä.


Muutaman päivän kuluttua kun lauma käyskenteli hiljakseen eteenpäin nämä törmäsivät inkkarien asutukseen, jonne Dark laski uuden ystävänsä Agbegben. Inkkari oli todella kiitollinen oriille ja halasi tätä. Dark laumoineen kääntyi lähteäkseen, mutta syvällä sisimmässään ori ei halunnut lähteä ystäväsä luota. Niinpä Dark tammoineen jäivät inkkarien lähettyville, jota Dark suojeli aina kun vaistosi jonkin olevan vinossa. Ketään muu kaksijalkaisista ei saanut ikinä koskea Darkiin eikä oppia tuntemaan sitä kuten Agbegbe.

Muutaman vuoden päästä Dark katosi vuorille pitkäksi aikaa, mutta jätti oman ori varsansa laumansa kanssa leirin lähettyville. Varsasta kasvoi komea ja yhtä tulinen kuin isänsä ja josta tuli inkkarien sotaratsu. Kolmen kuukauden kuluttua Dark palasi leiriin,mutta oli saanut haavoja kehoonsa. Niitä hoidettiin ja pian niistä jäi enää arvet muistuttamaan sitä kuinka vahva Dark oli taistellessaan itseään kolmekertaa isomman karhun kanssa.


27. joulukuuta 2013

Kohti uutta vuotta

Tässä tulee kuva pläjäys siitä mitä oon nyt puuhaillu, en oikee jaksa kirjotella (vieläkään) mitään kummempia
























21. joulukuuta 2013


Joskus - tai no.. Hyvin usein tuntuu hyvältä että mä oon joskus rakentanut tuon muurin.. Mutta kyllä tahtomattani, en tiedostanut sitä, kuin vasta terapeutti niin sanoi minulle. Ja olen huomannut, että tuon muurin on onnistunut läpäisemään rakas ystävättäreni, Heidi. Siksi tahdon kiittää, häntä siitä, että olet ystäväni ja sinun seurassasi tuo seuraava kuva koskee meitä molempia. <3


Eli kyllä. Olen se aito ja oikea sekopää! Tai vähintään ainakin pelle. Mutta sen puolen pidän useasti kaikkien silmien ulottumattomissa, mutta Heidin seurassa se tosiaan onnistuu aika hyvin, koska molmmat ollaan vähän... Noh.. Sekopäitä. Mutta rakastan ystävääni "PelleGorillaa" juuri sellaisena täydellisenä ystävänä.. <3

Mutta, vaikka minä ja Heidi ollaan aito oikea sekopää, niin olen se minä joka on viidentähden arvoinen sekopää! Tai ainakin Heidin mielestä mun älynväläykset on hyvin hyvin usein erittän kahjoja!

Monilla voi olla monia kaksijalkaisia ystäviä, mutta minulla on monta nelijalkaista suloisuutta minun ystäviäni.. Ainoat jotka pystyisivät kertomaan sen kaiken mitä olen kokenut - jos vain puhuisivat..

Todellakin nuo allit muodostavat XXL lihakset ja aivoni on oikeasti XXS ellei jopa pienemmätkin!