19. kesäkuuta 2017

Sometimes life is as hell

Joskus elämä tuntuu niin turhalta ja tyhmältä, epäreilulta, masentavalta ja ennen kaikkea helvetilliseltä!
Olo ei ole ollut pitkään aikaan hyvä, miltä edes tuntuu kun on hyvä olla? Onhan aina niitä pieniä hetkiä kun on hyvä olla, esim. kun olen tallilla ja etenkin Nellan kanssa hääräämässä kaikkea. Mutta kaikki on itselleni niin stressaavaa. Jos liikun jossain kaupungilla, niin toivon etten näkisi ketään tuttua, kun en halua selitellä kun kysytään `mitä kuuluu´ ja selitellä että joo ihan hyväähän tässä. Vaikka mieluummin sanon kun tuota kysytään että ihan hyvää, juurikin sen takia että en joutuisi selittelemään mitään.
Toisaalta stressaan jopa sitä, kun en ole viettänyt aikaa ystävän kanssa, mutta toisaalta se on oikeasti aivan omaa syytä. Kun teen paljon töitä ja käyn tallilla.
Toisaalta, jos pysähdyn ja en tee mitään.. Siitä ei seuraisi yhtään mitään hyvää.
Miten sitä ihminen niin jännittää kaikkea? Ja ajattelee omassa päässään niin paljon kaikkea, vähemmälläkin ehkä pärjäisi. Mutta kovasti tulee ajateltua mitä kaikkea en ole tehnyt vaikka pitäisi tai mitä EHKÄ pitäisi tehdä.
Kämppääkin tarvitsisi siivota, koiria ulkoiluttaa ja viettää niiden kanssa aikaa, töissä käydä..
Ja ome terveyskään ei ole ollut kovin hyvä, kun on kovasti kaikkia niveliä särkenyt.. Mutta kaipa niihinkin joku syy löytyy miksi kipuilee. Vai kuvittelenko kivun omassa päässänikin jo?
Mielialat menee yhtä vuoristorataa, minuutin välein lähes vaihtuu - ja se alkaa jo itseäni harmittamaan. Ja miten voikaan ihmistä väsyttää NIIN paljon koko ajan, jos joskus oikeasti viettäisi vain yöpukupäivää peiton alla ja vain välillä käydä koirien kanssa ulkona.

Mutta ehkä tämä tästä..

Mä kompuroin ja huojun mut en suostu kaatumaan
Mun kone huutaa vaan vaihdetta isompaa
Nyt laitan kaiken likoon
Mä hengästyn ja hikoon
Luovuttaa en eessä saa

Vaikka joskus väsyttää ja olo on niin pieni
En tiedä tiedä mikä odottaa ja mihi vie mun tieni
Sillon mietin tätä matkaa, en vaihtas päivääkää
Pakko tähtää kohti pilvii
Mä en tyydy vähempään

Sit mennään

Eeoo ee ee oo

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Tuun toimeen pienelläkin jos vaan niin vaaditaan
Kaiken ylimääräsen mä pistän kiertoon hymyillen
Päämäärät selkeänä pidän pään kylmänä
Ja pelimerkit panostan taas siirtoon seuraavaan

Teen pätkätöitä alkuun sen verran et löytyy pinkkaa
Toteuttaa mun unelma ja tehä mitä diggaan
Nyt itseni maestro on ollu sen verran pitkä
Kuhan eteenpäin mennään ei oo kiire mihinkään

Eeoo ee ee oo

Aina mä pärjään

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Kohti ääretöntä ja sen yli kun mä meen
Epäonnistumisia en pelkää
Nousen tuhkasta voittoon niin kuin feenikslintu
Sinivalkoiset siivet sain selkään
Kohti ääretöntä ja sen yli kun mä meen
Epäonnistumisia en pelkää
Nousen tuhkasta voittoon niin kuin feenikslintu
Tää on maailman reuna ja kiitoradan pää

Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa
Tää on kiitoradan pää
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa
Tää on kiitoradan pää ja tää maailman reuna
Tästä matka alkaa mä jatkan rajan taa
Mulle jokainen este on vain uusi mahdollisuus
Ja kaiken mistä unelmoin voin saavuttaa

Eeoo ee ee oo.

Tai ainakin toivon että pärjään.. Vaikka hyvin usein olen siellä kuilun reunalla ja vielä useammin olen kuilun pohjalla, josta en pääse kovinkaan nopeasti nousemaan. Pudotus tapahtuu hyvin nopeaan. Tuleeko joskus tasaista menoa? Koska mä olen niin väsynyt. Väsynyt kaikkeen, ja ennen kaikkea väsynyt itseeni.
Voiko omat ajatukset ja tunteet tukahduttaa? Entä pelot? Tai ahdistuksen?

8. kesäkuuta 2017

Blogissani on nyt ollut pitkään hiljaista, koska jälleen on ollut omat voimani vähissä. Suoraan sanottuna vointini ei ole ollut millään tavalla hyvä. Mutta onneksi minulla on todella tärkeitä ihmisiä lähelläni tai tavoitettavissa, joiden avulla olen nyt taas tässä kirjoittamassa.. Haluaisin kyllä kertoa nyt paljon asioista, mutta on sellaisia asioita joita en voi sanoa.

Mutta taas tulee laulun sanoja jotka on koskettanut minua nyt viimeaikoina, joten haluan ne nyt tähän kirjoittaa. Mutta jos et pidä hengellisistä asioista niin voit suoraan skipata tämän postauksen.

SUPERMIES

Yö taas pääni painaa, rukouskin alkaa
Parannuksen aika.

Taas on pelko sama: pelastuksen tila
Ei ollenkaan varmaa, et voisin näin kelvata

Vie mut taivaaseen, laita siihen varmuus!
Anna heikkouteen voima kantaa vastuu
Kestä pää vuodesta vain toiseen
Tää on kai mun tie, jonka valmistanut oot

Harmaa kivisydän kylmä on ja kova
Sortaa murtaa osaa se jälleen syytöntä näin
Auta, että Herra kanssas oisin aina
valmis lähtöön, vaikka


LA FINLANDE DE MON COEUR

Kaikki on muuttunut, hetkessä saastunut
Suomi on sairas sen huomaa
Siltoja poltetaan, ihmiset poljetaan
Halveksitaan Herran luomaa
Mikä on minusta tullutkaan?
Tahtoisin rakkauden minusta loistavan
Kantaa jo lämpöä Pohjolan maahan
ja nähdä sen Jeesusta juhlivan!

Ei oo ihmisen paikka tää maailma:
Sodat ja nälkä on rajamme takana
Kuitenkin Jumala sanoo, ettei Hän hylkää

Ohjaa kansas valkeuteen, tulkoon rakkautesi
Kanna Suomi taivaaseen kallis Jeesukseni

Korpimaan katkerat kannot on juuristaan
hyvinkin lujasti kiinni
Samoin on ihmisen vallasta syntien
Hankalaa rimpuilla irti
Voimallaan Hän nostaa vaivaisen ihmisen
Kantaen yli ajan vaikean
Kauttansa elämän saa, hän vain siunaa ja
osoittaa myös suunnan oikean

Kantoi kaikki Hän ihmisen puolesta: 
Kipujen mies sekä sairauden tuttava


29. joulukuuta 2016

Itseni "purkamista" laulun sanojen avulla.

Liian syntinen,
Liian likainen.
Heikko jättäkää, hylätkää, sylkekää.
Hän tahraa meidätkin, vetää liekkeihin.
Karkoitetteva, ei saa koskaan palata

Kaiva kuoppaa ja asetu seisomaan
Niin että hiekka yltää hartiaan.
Vasta sieltä voit kehottaa kiviään
Kantavat miehet heittämään.
Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Montako kiveä Jeesus heittikään?

Ei niin!

Väärä uskoinen,
Heikkoluontoinen.
Selliin sulkekaa,
avain lukkoon katkaiskaa.
Hän tahraa meidätkin, vetää liekkeihin.
Koiran on kuoltava, katkaiskaa kaula

Kaiva kuoppaa ja asetu seisomaan
Niin että hiekka yltää hartiaan.
Vasta sieltä voit kehottaa kiviään
Kantavat miehet heittämään.
Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Montako kiveä Jeesus heittikään?

(ei yhtäkään!)
Ei niin!

Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa.
Vielä uskovat perivänsä maan.
Vaan miten väärässä, väärässä ovatkaan!

Kaiva kuoppaa ja asetu seisomaan
Niin että hiekka yltää hartiaan.
Vasta sieltä voit kehottaa kiviään
Kantavat miehet heittämään.
Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Montako kiveä Jeesus heittikään?

(ei yhtäkään!)

Kaiva kuoppaa ja
(kivitä, kivitä, kivitä!)

KLS. - Kivitä

Aika usein sellainen tunne että kaikki vain kivittävät minua. Siis ihan kaikki. Tai en tiedä, mutta siltä tuntuu. Ja tuo miten tuossa laulussa lauletaan; Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa..

Vannon kautta kivun ja kaipauksen,
että vielä vastaan taistelen
vaikka olen niin uuvuksissa
etten uskalla silmiä sulkea
ja vannon kautta hiipuvan hiilloksen
että vielä tänään taivu en
vaikka olemkin melkein sammunut
liekkini loppuun polttanut

Hengitä minuun voimaa
viimeinen side silmillä
toivoa voin vain toivoa
hengitä minuun voimaa
kun kuljen kyljet verillä
ja voin vain rukoilla

Vannon kautta pimeän pelkojen
että vielä tän selätän pimeyden
vaikka en loista kirkkaammin
luulen, olen elossa kuitenkin
ja vannon kautta valon ja viisauden
Sinä minun ristini kantaen
puolestani annoit henkesi
siis en anna periksi

Hengitä minuun voimaa
viimeinen side silmillä
toivoa voin vain toivoa
hengitä minuun voimaa
kun kuljen kyljet verillä
ja voin vain rukoilla
Hengitä minuun

KLS. - Hengitä



Kaikki sankarit ovat kuolleet
tai muoviksi muuttuneet
jäänyt vain kadotettu sukupolvi
me itseltämme eksyneet
jotka saaneet ovat liikaa
ja liian nopeaan
ja joiden suurimmatkin unelmat
ovat unelmia vaan

Vielä täällä on meitä jotka uskomme
vieltä täällä on meitä jotka taistelemme
vielä täällä on meitä jotka laulamme
vielä täällä on meitä jotka väisty emme

Vaikka sankarit ovat kuolleet
ja haudoissaan kääntyneet
on tullut uuden ajan soturien aika
jotka toivon ovat löytäneet
ja niin väkivallan alta
nousee rakkauden valta
me voimme muuttaa maailmaa
siis nouskaa vastarintaan

Vielä täällä on meitä jotka uskomme
vieltä täällä on meitä jotka taistelemme
vielä täällä on meitä jotka laulamme
vielä täällä on meitä jotka väisty emme
ja me aiomme tehdä kaikkemme rakkauden eteen
ja me aiomme antaa kaikkemme hyvyyteen

KLS: -Vielä täällä on meitä


Tänään on sellainen päivä, jota en tahdo koskaan takaisin
tänään on sellainen päivä, että kaikki ei ookkaan paremmin
Tänään on sellainen päivä, että itkisin jos jaksaisin
Tänään on sellainen päivä, että olisin kuollut mieluummin

Ei se minua saa, ei taipumaan
olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa
Ei se minua saa, ei taipumaan
Olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa kunniaa

Tänään on sellainen päivä, että kaikki lasini rikkoisin
Tänään on sellainen päivä, että sillat hukkuvat liekkeihin
Tänään on sellainen päivä, että värit kuihtuvat varjoihin
Tänään on sellainen päivä, että pelkään itseänikin

Ei se minua saa, ei taipumaan
olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa
Ei se minua saa, ei taipumaan
Olen hiljaa mutta hiljaisuus huutaa kunniaa

Ei se minua saa

KLS. - Hiljaisuus huutaa


Eräs pappi miettisi, että onko tämän tyylinen musiikki "oikeanlaista" uskoville. Ja aloin itsekin sitä miettimään.. Mutta olen sitä mieltä, että on. Jokaiseen makuun on hyvä olla tarjolla omanlaista musiikkia. Itsellenki kelpaa hyvin tämän tyyliset, mutta myös "perinteiset" hengelliset laulut. Mutta minusta tärkeintä on sen sanoma.

Mutta tosissaan nämä laulun sanat kuvaavat pidemmältäkin ajalta omia tuntemuksia.

- Heidi


22. joulukuuta 2016

26. marraskuuta 2016

Sissillä ja Helmillä on paljon asiaa!


"Hei, Liisa-täti, nyt tää meidän kaheli emänt pisti mulle TAAS tän rapisevan puvun mun ylle ja uhkas et joudun huomennakin tän kans tallille, että saan juosta vapaana niinku villis lännes konsanas ja et saan möyritä jokases kuralammikos ja ehkä vähän lantalaski. Mut ko tiäks? Se on nii HIRRRRRRMU kivaa puuhaa! Mut Toi kahel emänt mittä semsest ymmär.. Outo kaks jalkane! Kovast hää yrittä munt juksat, mut mnää menekkä halppaha! Mnää olenki aikast fiksu ja erittä filmaattine kaver, vaiks toi emänt munt valla pöllöks kutsuuki. Mut auttasiks vähä, ettei munt tartte tämmöst pittä yl? Ja vaiks toi VÄHÄN vinksahtanu emänt sanos et jos pirän tätä pukua pääl ni säästyisin pesult ja puunaukselt ettei mnuun tarttis virutta kamalas kaakel kopis ja käärit filttihi et kuivaisin. Mut sit tää emänt sanos kans et snää lupautusis tul meirän reviiril käymähä, niinko me koirat pruukata sanno. Mee nii ilahrutti kovaste tiarost, vaik me toivoteta kuulemma liia kovaäänisest ja pitkäkestosest tervetuloa puheet, eikä se millä oikke tahro lakat. Mut me olla vaa nii ilossi siit et joku tulee ja rapsutta tai vaik kehu vaa meit, ku toi kahel ei semmost tee oikke koska, tai ainaka nii pali ku me tartettais."



" Nii ja ol meil muutakki asiaa.. Kuuleppa Heidi-täti, tää on sul.. Me ollaan täs vähän fundeerattu ton äippäni kans - siis tää Sissi, ei toi kaksjalakane ol ko kahel emänt, vaiks kyl snääki vähä kaheliks tulet välil meijä emäntän kans..
Että, tahroisiks sää ol meijän kummitäti? Snää kuulemma tiäräs mitä se tarkotta. Mut me oltais heleppoi kummilapsi, ei me mittä lahjoi tartet. Mut jos snää ny välil lähtisis meirän kans lenkil ja vähä leikkimähä ja noh.. Ei me mittä kauhian paljo mittä pyyret, mut et rapsutuksekki on niin mukavi ja me niin kauhian paljo siit piretä. Ja kun toi meirä emänt ei nii hirviäste meit rahnut, ku vaa joskus. Me kun tahrottas et kokoajan joku rahnutta ja pitää hyvänäs. Siit me vaa piretä.
Mut seki me viel sanota, ettei snuu pakko ol suostu kummitädiks, kyl me se ymmärretä - kyl me vaa nii fiksui olla - eikä me siit nii pahastuta. Oles sää kumminki meiti paras kaver!
Ku sää es ol oikke ihan varmaste koskaa nähny kui pali me ilostutaa ku me nährä snuu!"

Mut ei meil oikke mittä muut asiaa ol viel kauhiaste fundeerattu, paitsi et kohta me päästään tallille juoksee!

Eli tassutellaan kun tavataan!

- Helmi ja Sissi