14. marraskuuta 2016

Vahvana olemisen toinen puoli- Kukaan ei kysy: Miten sinä voit?

Kaija Koo - Nää yöt ei anna armoo feat. Cheek
Kai sä sen näät
mullon haavoja muillekin antaa
Mut niitä vanhoja säätöjä
ei tekis mieli ees muistaa
Siinä kun oot
niin ei toisille paikkoja jääkään
Kaksi on yhtä
ja kierre vie kiihtyen mennessään

Kuuntele mua
Oon oottanut sua
Kai ne laulo jo sen
mä oon rikkinäinen

Nää yöt ei anna armoo
Ja ilman sua ei oo
mulla henkee eikä elämää
Nää yöt ei anna armoo
ja huomista ei oo
na-na-nahkeen aamun värinää

Moottoritie ei oo se
joka täällä on kuumaa
Jos mulla on polte
niin sussa on kaikkea uutta
Vanno se mulle
et seuraat mua maailman ääriin
mä tänne en jää
tai mut naulataan porttien pieliin

Kuuntelen sua
Sä täydennät mua
mut kai ne laulo jo sen
sä oot myös rikkinäinen

nää yöt ei anna armoo...

nää yöt ei anna armoo
mut en just nyt sitä kaipaakkaan
en mitään aikaan saa
se vaan mua pitää paikallaan
siks tunnen itseni luuseriksi
tarvin kipeesti uuden fixin
oot kun huume
jonka riskit kasvaa yö yöltä suuremmiksi
mä vihaan et mä digaan susta
susta etsin pelastusta
mitähän sä oikeesti ees kelaat musta
en kaipaa säälii
sun rinnalle mä painan pääni
vaik yössä aina säädin
sun kaa mä meen maailman ääriin


nää yöt ei anna armoo...


Jo pidemmän aikaa on ollut aika kehnoja fiiliksiä - jälleen.. Tuntuu, että sanon mitä vain niin se otetaan negatiivisesti. Vaikka ajattelen sillä vain hyvää. Onko teillä koskaan sellaista tunnetta kun sanotte vaikka aamulla hyvää huomenta niin se jo satuttaa toista? Mulla on juuri tuollaisia tuntemuksia. Myönnän kyllä olevani todella väsynyt ja uni ei siihen auta. Haluaisin tehdä jotain, tai olla kaverin kanssa, mutta en jaksa. Mutta toisaalta tuntuu etten halua olla kenenkään kanssa, sillä satutan häntä jo olemalla läsnä...
Koulussa yritän olla neiti iloisuus, mutta kaikkihan sen jo koulussa tietävät että pinnani on kireällä ja tiuskaisen helpolla.. On paljon koulutehtäviä ja yllättävää että jopa kaksi rästikoetta.. Ääh.. No mutta olenpahan saanut ruotsin suoritettua. Onneksi!

Tuntuu myös kuin en riitä mihinkään. AINA pitäisi olla parempi ja AINA pitäisi yrittää enemmän! Kun MIKÄÄN EI RIITÄ. Yritän tosissani, mutta en jaksaisi yrittää, enkä haluaisi yrittää. Jos voisin niin juoksisin koko maailmaa pakoon!


 








 
















Jollekin annetaan pikkulusikalla ja toiselle isolla kauhalla...
"Mitä sulle kuuluu? Onko kaikki ok?" Pieniä arjen juttuja, mutta tässä ajateltavaa joka iikalle...
Tiesitkö, että ihmiset, jotka ovat vahvimpia, ovat tavallisesti kaikkein herkimpiä?
Tiesitkö, että ihmiset, jotka ilmaisevat suurta ystävällisyyttä, joutuvat usein kokemaan huonoa kohtelua toisten taholta?
Tiesitkö, että he, jotka huolehtivat toisista kaiken aikaa, ovat niitä, jotka itse tarvitsisivat huolenpitoa eniten?
Tiesitkö, että kolme vaikeinta sanaparia ovat: rakastan sinua, olen pahoillani ja auta minua?

Joskus, kun ihminen näyttää päällepäin onnelliselta, sinun täytyy katsoa hänen hymynsä taakse ja nähdä, miten paljon tuskaa onkaan hänen sisimmässään.


Cheek - Keinu

Hän, joka keinussa jumalten keinuu
Välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu
Hän, joka selässä ristinsä kantaa
Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu

Hän on hiphop jumalan poika, iskuja viskoon kun salamoita
Voi kuka vaan koettaa, heille häviötä luvata voidaan
Ei koskaan kohtaloaan valinnut otti hiljaa paikkansa vastaan
Valtaistuimeensa lapsena kahlinnut isä antoi aikansa kasvaa
Hän tunsi sen vahvana sisällään, mitä saanut oli lahjana isältään
Se samalla ikuisen kirouksen sisältää
Tuleva kuolemaan suruun ja ikävään
Tiensä on oleva lukittu, hänen tiensä on oleva tutkittu
Siitä on kuhistu, jupistu ja mutistu, mut ennen kun saaga on valmis hän ei luhistu
Häntä on kivitetty rehtorin nähden
Nimitelty lennoksi tähden
Hän on nähnyt omien kääntyvän, sillalla katsellut jokien jäätyvän

Silti uskoo valon voittavan vielä, vaikka tietää pimeyden koittavan mukanaan suun

soittaja viedä
Hän, joka keinussa jumalten keinuu
Välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu
Hän, joka selässä ristinsä kantaa

Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu

Kun keinuu
Hän ei koskaan välittänyt siitä, että vastaan tuulee, nyt hän puhuu siellä missä
kansa kuulee
Hänet on ajettu liikkumaan pimeän tullen, hänen ei tarvitse kertoa nimeään sulle
Legendat kulkee hänen teoistaan, näiltä kentiltä ei löydy hänen veroistaan
Tutkijat kirjottaa hänen keloistaan, lehdet kirjottaa hänen kelloistaan
Seuraajat peloissaan pelkäävät loppua, he aistivan hänen kulkevan ansaan
Siihen hän on jo kerennyt tottua, hän tietää mitä unelmat maksaa
Mutta hän jaksaa kruununsa kantaa, eikä sitä koskaan pois kuulukaan antaa

Vaikka hänen saarnansa suututtaa lampaat, ilman häntä olis puuduttavampaa
Eteensä on levitetty punasia mattoi, mutta aasilla hän ei raidaa
Hänen eteensä on levitetty tuhansia akkoi, mut aasia hän ei suostu painaa

Hänen on väitetty käyttävän Saatanan voimaa, illuminatia seinille maalata voidaan
Mut juorut ei riitä kaatamaan poikaa, hän hiphopin parantaa noin vaan
Hän, joka keinussa jumalten keinuu
Välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
Kun keinuu
Hän, joka selässä ristinsä kantaa
Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu

Kun keinuu








3. lokakuuta 2016

Kesän kuulumisia 2016

Aika on kulunut humahtaen ja itse en ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Mutta nyt vähän kertaan kesän tapahtumia.

Kesäkuussa alkoi kesätyöt Salmenkartanolla, jossa olin ollut myöskin aikaisemmin harjoittelussa.

Välillä kävin ratsastamassa Nellalla, omistajansa kesätorpalla. Maastoilua, kerran onnistuttiin olemaan maastossa "hyvään" aikaan. Lähtiessämme oli ihan suht jees ilma. Mutta jo ennen puoltaväliä taivas repesi ja vettä tuli kuin saavista. Me ei siltikään "pientä" sadetta pelästytty, vaan jatkettiin suunniteltu reitti loppuun asti. Nella on siitä hyvä, että se ei kavahda juurikaan mitään. Sade kelpasi sillekin ihan hyvin.
En käynyt montaa kertaa kesän aikana Nellaa moikkaamassa, sillä olin töissä ja matka oli suhteellisen pitkä.

Lähes koko kesä menikin töiden merkeissä todella nopeaan ja yhdessä vaiheessa kysyinkin itseltäni, että joko se kesä muka meni, vai oliko sitä lainkaan. Mutta pidin työstäni, kovasti.

Koulun alettua, luokkakaverini vinkkasi minut eräälle tallille jossa sitten olenkin käynyt. Ja nyt tavallaan "omistan" kaksi hevosta puoliksi. Omistajan ollessa ulkomailla töissä.

Pakko sanoa, että tuo on antoisaa, mutta todella uuvuttavaakin. Välillä menen jo ennen koulua tallille tekemään aamujutut ja sieltä kouluun. Koulusta taas tallille. Mutta ne kaksi hevosta on ihania tapauksia.
En ole ikinä ennen saanut ratsastaa lähes päivittäin ja nyt kun saan tehdä sitä.. Se on toisinaan todella mahtavaa, mutta minä joka olen todella stressaavaa ihmistyyppiä ja imen kaiken itseeni. Niin silloin se on todella turhauttavaa ja hieman jopa raivostuttavaa. Mutta aion hoitaa homman loppuun, vaikka tulisi mikä. (Ellei tule oikeasti jotakin pakottavaa tarvetta vetää peli poikki)

Koulussa vaaditaan nyt todella paljon, viimeinen vuosi menossa ja vauhti on niin nopeaa etten tahdo pysyä mukana,, Koulupäivän jälkeen olen todella väsynyt ja haluaisin vain olla omassa sängyssä ja haistattaa kaikille.

Mitä mielialaani tulee, niin se heittää edelleen ihan häränpyllyä!

Tässä nyt syyskauden alettua olen käynyt myöskin Nellaa moikkaamassa taas kotitallillaan. Viimeksi ratsastin sen kanssa kentällä. Ravia aikapaljon ja voi vitsi miten olin unohtanut Nellan vetovoimaisuuden kaikkeen! Koska se on vain niin PARAS! Ravi oli ihanaa ja siihen pääsi heti mukaan. Ja kokeilin laukkaa. Oikeasti, pelkään kovasti laukkaamista, mutta tein sen ja se oli mahtavaa. Nella kuunteli hyvin, vaikkakin vähän innostui menosta (kun pitäisi mennä lujaa vauhtia.. ;)
Mutta nyt ei Nellan laukka pelottanut, koska olimme ulkokentällä, jossa oli tilaa kokeilla sitä. Oudointa oli ratsatsaa Nellalla, joka on siis suomenhevonen, kun nyt olen ratsatsanut lähes päivittäin puoliverisellä. Kun Nellan etupää on selästä katsottuna tosi erilainen. Lyhyempi kaula, yms.

Mutta sen puoliverisen kanssa (jonka nimeä en kerro vielä) oppii paljon, koska sen kanssa täytyy olla tarkkana apujen kanssa. Se tarvitsee ohjetta paljon, mutta ei kiskomalla ohista yms. Mutta palkitsevaa se on, kun tekee oikein ja tamma tekee ihan 101%. Se antaa kaikkensa ja ellei jopa enemmän. Ihana hevonen, tai no ne molemmat ovat ihan super ihania! <3





Muita kuvia kesästä:
Eräältä aamulenkiltä koirieni kanssa.
Kävin Kokemäen koululla moikkaamassa tuttuja.


1.10-2.10. tyttöleiriltä iltahartaudesta














Tessa ja Sykkeli. Molemmat tosi ihania! <3
Mutta en ole unohtanut Tessaa <3





















4. heinäkuuta 2016

Kuulumiset kuvin


Olin pitkästä aikaa ratsastustunnilla 10.06. Se olikin hieman erilaista mihin olen tottunut - kun en ole tunneilla käynyt moneen vuoteen. Tunti pidettiin Wasaborgilla ja opetusratsunani toimi Senta, latvialainen puoliverinen. Tehtiin lähinnä ravi-käynti-siirtymisiä ympyrällä, mutta mahtui mukaan vähän laukkaamistakin. Eniten ongelmia tuotti se mitä mikäkin sanonta taas tarkottikaan ja että mikä olikaan VASEN LAUKKA! Voi tyhmyys, senhän sanoo nyt jo erkkikin.. Noh, ei voi mitään. Senta oli vähän tahmeahko ja siksi pitikin ottaa raippa käyttöön ja välillä vähän näyttää sitä niin alkoi se moottori kulkemaan. Miten tunsinkaan itseni pieneksi Sentan selässä, kun ajattelee että olen lähinnä Nellalla ratsastellut, joka on suokki. Mutta olen minä Sentallakin kerran kaksi ratsastanut ennen tätä tuntia.



Olen myös käynyt katsomassa Raumalla erään tytön ratsastustunteja ja tavannut kimon ponin. Ollut eräässä tapahtumassa kaukijärvenrannalla ja myllyssä irti maasta tapahtumassa ja kerännyt todella paljon mustelmia.

Omasta mielialastani voin vielä tähän kertoa, että erittäin ailahtelevaista. Tosin tässä on nyt ollut todella paljon kaikkia muutoksiakin ihan muutamassa kuukaudessa ja koulu vienyt tyystin aikani ja hermoni. Hermoromahduksen partaalla ollaan tässä oltu.

Koirat nauttivat uimisesta ja mökkeilystä täysin rinnoin. :) Mutta näillä mennään eikä meinata!

Heidi

23. huhtikuuta 2016

heppatyttö henkeen ja vereen

heippatirallaa!

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen, mutta aina ei mene kuin stömsöössä.

Vaikka Tessa onkin nyt ollut muualla kuin kotitallilla, niin olen päässyt jälleen hevostelun makuun. Kotitallilla on siltikin menoa ja vilskettä. Siellä asustaa pari suomenhevosta. Toinen on ori ja toinen tamma. Kunnon juoksioita, tai ainakin koiriini ne saavat liikettä lujaa, mutta Tottakai sitä täytyy juosta sen minkä kintuistaan pääsee, kun nämä hevoset ovat ravureita.
Olen kyllä menettänyt sydämeni orille ja tammalle.
Ensinnäkin, orilla on niin lumoavat silmät. Kun tämän molemmat silmät ovat puoliksi ruskeat ja puoliksi siniset. Ja ei kyllä muutenkaan ulkonäössä mitään vikaa ole, päinvastoin. Ori on orin näköinenkin.

Tamma on kaunis tamma, hieman matalampi kuin yleensä, mutta upea ilmestys tamma on. Ja me ollaankin kunnon kavereita! Olen harjaillut ja paijaillut sitä, vaikka ei itse niitä omistetakaan - luvalla kuitenkin. Tamma seuraa kuin koira kun kävelee tarhassa, utelias tapaus.

Tessaakin tulee tietenkin käytyä katsomassa ja halimassa ja tietenkin pusuttelemassa. Ja Tessa kiittää ja nauttii. Pian toivottavasti hänkin on taas kotona! ❤

Nellan kanssa yhä yhteistyömme jatkuu! Viimekerralla en oikein uskaltanut/pystynyt keskittymään ratsastukseen, kun ulkona tuuli aivan järkyttävästi ja maneesi paukkui! Vaikka eipä se tuntunut Nellaa hätkähdyttävän. Mutta Nella on vain MAAILMAN PARHAIN hevonen koskaan. Ja tietenkään Nellan omistajaa unohtamatta!

En mainitse tamman ja orin nimiä enkä muitakaan tarkoituksella, minä kutsun niitä täällä vain "ori" ja  "tamma". Omistajalta on kysytty lupa kuvien käyttöön blogissani.


Tässä vielä kuvia hieman hevosista:

 






24. helmikuuta 2016

What is love?

Tänään tajusin, kuinka onnellinen olen, kun olen saanut tutustua erääseen erittäin ihanaan hevoseen ja tämän omistajaan. Mutta tuo hevonen on tavallaan kuin yksi iso osa minua. Siis TODELLA iso osa. Ja hevonen joka nyt tässä on kyseessä on Liptonella.

Tämä hevonen saa jotenkin aina minut hyvälle tuulelle, vaikka olisi ollut kuinka pohjamuta päivä. Kuten esimerkiksi tänään. Aamulla oli sellainen olo, että hitot maailmasta mä en enää jaksa yhtään mitään enkä ketään. Mutta kun kello lähestyi aamu yhdeksää ja pohdin vakavissani josko peruuttaisin tämän kerran, mutta löysin itseni kuitenkin tallilta. Ja aivan ensimmäisenä Aapo (Broby Solar Abu) seisoi karsinassaan ja kävelin siihen eteen tämä antoi rakkauttaan, josta jo tuli parempi olo. Ja kun sain talutettua niinkin korkean hevosen kuin Aapo tarhaan liukastumatta yms. olin iloinen jollakin tasolla.

Nellasta sitten puhumattakaan! Heti tämän karsinassa hän tulee korvat töttöröllä hamuamaan porkkanaa minulta, eikä minun edes tarvinnut odotella karsinassa hetkeäkään että se tulisi luokseni. Kun Nella oli käytävällä aloin harjaamaan tätä ja voi kun se nautti harjauksesta - no kukapa ei pidä siitä etenkin kun on karvanlähtö aika.
Ja vaikka minua joka ikinen kerta jännittää nousta selkään yms. Ja no nyt asiaa saattaa vaikuttaa myös pieni kömmähdyskin joka oli muutama kertaa sitten - josta ei sen enempää.. Tänään Nella teki minuun jonkin ihme taikatempun. Selässä ei minua enää jännittänytkään ja kun päästiin liikkeellee niin ihastuin siihen käyntiin. Rauhallinen, tasainen käynti - joskus se oli aivan päinvastoin. Tehtiin kaikenlaisia kiemuroita ja pysähdyksiä ja vaikka mitä. Ja tuon edellä mainitun kömmähdyksen jälkeen en ole ravannut kuin muutaman kerran, koska se jännittää ihan älyttömästi, mutta tänään se ravikin oli niin ihanaa ja rauhallista ja uskalsin jälleen ravata kaarteita ja kulmiakin, vaikka maneesin toista päätä hieman varonkin. Tehtiin jopa kolmikaarinen kiemuraura - mitään ongelmia ei ollut ja mulla oli sellainen pelottavan rauhallinen olo. Pelottava siksi, kun en ole juuri ennen sellaista kokenut. Ja luotin täysin allani olevaan heppaan ja mietin että nyt ei tapahdu mitään muuta kuin se jota pyydän.
Vielä loppu kävelyn aikana olin tosi tosi iloinen tästä kerrasta ja silloin tajusin, että Nella on minulle äärettömän tärkeä. Ja kävelin myöskin tamman vieressä ohjat kaulalla ja käteni rentoina sivuillani - en pitänyt kiinni ohjista ja vain kävelin ja niin käveli Nellakin vierelläni.
Ehkä Nella on senkin takia erityislaatuinen ja minulle jotenkin niin rakas, koska olemme molemmat omallatavallamme samanlaisia.

Mulla on usein kotona sellaisia hetkiä kun tuntuu, että halkean liitoksistani ja itku vain tulee ja silloin mietin Nellaa ja halaan sitä omassa mielessäni. Nella kulkee kaikkialle kanssani. Hevonen johon luotan. En osaa kuvailla edes mitä Nella on mulle. Sen tiedän, että minä rakastan sitä äärettömästi ja sille on kiva höpöttää ja puuhata kaikkea. Se toimii lähes ajatuksen voimalla.

Yksikään hevonen ei ole saanut minua tuntemaan niin paljon eri fiiliksiä. Tottahan se on että on aika tyhmää ehkä jännittää lähes joka kerta sinne selkään nousua ja kaikkea. Mutta en onneksi jännitä enää niin paljon kuin ensimmäisillä kerroilla! Oon nyt tämän koko illan miettinyt tätä tammaa ja sitä miten se vaikuttaa meikäläiseen. Välillä on tietty tosi vaikeeta miettiä Nellaa kun toisinaan pelkkä sana hevonen saa minut ahdistumaan, vaikka olen pitänyt hevosista vaikka kuinka kauan.

Mutta toisinaan kun ajattelen kaikkea päättymiseen siis lopulliseen päättymiseen, niin välillä tavallaan kuin Nella herättäisi mut siitä. On mahtavaa olla jonkun kanssa sellainen kuin on, esittämättä sitä toista persoonaani.
Toivottavasti Nella pyörii päässäni vielä maanantainakin kun kouluarki koittaa, joka tuntuu tällä hetkellä siltä kuin; "Mitä hittoa mä täällä teen? Onko tää muka oikeesti sitä mitä kuvittelin joskus tän olevan?"

Kirjoitan pian taas uudestaan aiheesta hevonen, sillä moni asia on minua jäänyt mietityttämäään kovasti..