Vuosi 2014 ei ollut jälleen se ihanin vuosi. Ajattelin tehdä ensimmäistä kertaa katsaus postauksen tähän vuoteen ja luultavasti tämä on myös se viimeinenkin. Tiedä sitä sitten...
Tammikuu
- Olen saanut kokea paljon hyväksyntää rakkaan ensimmäisen koirani osalta. Kuten olen kirjoittanutkin tuolla fb:ssä; Miten mä rakastankaan tuota mun ikiomaa koiraani?! Jos alan rapsuttamaan sitä niin tämä ottaa etutassuillaan minusta kiinni etten vain lähde ja jätä tätä yksin.
- Kävimme pienen pähkäilyn jälkeen Heidin ja Sissin kanssa kävelemässä jäällä. Ja uskoakseni koko kylä kuuli kun liikuimme siellä. Kun siellä oli liukasta niin jokakerta vähän kiljahdettiin kun meinattiin kaatua. Ja Sissi tapansa mukaan katsoo - Mitä noi kaks TAAS sekoaa - ilmeellään.
- Pääsin kokemäellä opsikellessani töihin samaan aikaan kun olin koulussa. Parhain työpaikka ikinä oli Harjavallassa ja kaikenlisäksi se oli entinen työharjoittelupaikkani. Se oli ihana paikka, vaikka olotilani ei ollut missään suhteessa hyvä.
Helmikuu

- Koulussa pääsin/jouduin tekemään erittäin vaikeaan astiaan kukka-asetelman, joka näytti mielestäni aivan kamalalta ja taisi paljon ärräpäitäkin tulla. Mutta sain sen valmiiksi ja kaikki sanoivat pitävänsä siitä.
- Uskalsin lähteä kokeilemaan enemmän piirtäessäni varjostusta, vaikka en olekaan mikään hyvä piirtelemään, mutta teenkin sitä vain huvikseni..
- Vein ensimmäistä kertaa itse autoni katsastettavaksi, vaikka pyysin isää tulemaan mukaan. Auto pääsi kerrasta läpi.
- Yllätyin tyystin nähdessäni, että kotikaupungissani oli RATSUPOLIISEJA! Se oli ihan outoa, pikkuruinen kylä ja sellaset päässyt tänne. Käyvät kuulemma kerran vuodessa täällä ja nyt vasta minäkin sain sen nähdä.
- Olin erään ystäväni
Annan kanssa Turussa eräässä hengellisessä tapahtumassa jossa sain tuntea ihan oikeasti Isän voiman.
Maaliskuu

- Saimme koulussa koulukaverin kanssa tylsyyttämme päähänpiston ja ajoin Porin yyteriin. Ja kaverini entinen koira Kielo oli mukana. Pari huikkaakin taisi ottaa, ja osasimme melkein jopa eksyä yyterissä.
- Sain tietää, että Kokemäellä on VANHA riippusilta jota sitten menimme yllämainitsemani koulukaverin kanssa katsomaan. Ja samalla reissulla sain auton pohjan osumaan kiveen ja takavalon rikki..
- Pääsin jotenkin ihmeellisesti koulussa kasvitentistä läpi, vaikka en oikeasti osannut kuin yhden tai kaksi kasvia.. Ja tentissä piti siis tunnistaa kasvi, suomeksi ja latinaksi. Vaikeaa!

- Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa tutustumaan ihan oikeaan arabiin! Ja voi miten ihania ne ovatkaan.!
- Sain töitä. Kausityötekijänä hautausmaalla.
- Elämäni ensimmäinen asuntohakemus lähetetty.
- Oloni huononi huomattavasti enemmän.
Huhtikuu
- Tehtiin lenkkejä Heidin ja Sissin kanssa, sekä uskon voivani sanoa, että Sissi piristi myös ystävääni sen hölmöydellään.
- Valmistuin lopullisesti kokemäeltä. Saaden paperit puutarhatuotannosta sekä kukka- ja puutarhakauppa puolesta. Oli todella raskas päivä, jota en ole pystynyt vieläkään käsittelemään. Kokemäki oli upea paikka opiskella ja koulutusohjaaja oli aivan ihana..
- Olin
JÄLLEEN osastolla, jossa oloni vain paheni entisestään
Toukokuu
- Kausityöni alkoi.

- Tehtiin vanhempieni kanssa parit metallihohtoiset 1000:n palan palapelin. Valmiina ne pääsivätkin tauluiksi.
- Oltiin Sissin kanssa ensimmäisissä virallisissa näyttelyissä. Jännitystä taisi olla molemmilla - itse valvoin edeltävän yön. Mutta Sissi sai tulokseksi H:n
- Sain noutaa uuden asuntoni avaimet. Vuokra-asunto. Ja muutto hommat alkoi saman tien.
Kesäkuu

- Asuin nyt omassa asunnossani. Joka oli erittäin ahdistavaa.
- Töissä minulla oli söpö ja ihana työkaveri jota säikähdin tolkuttomasti!
Heinäkuu
- Kävimme erään ihmisen kanssa paljon ajelulla ja oli upeaa nähdä jotain ihanaa vaihtelua.
- Mieli oli aivan maassa, paljon erinäisiä itsetuhoisia ajatuksia tavallista enemmän.
Elokuu
- Täytin tasavuosia, joita ei erityisemmin juhlittu. Ja harmittelin, että eräs sukulainen ei enään ollutkaan tekemisissä kanssamme.

- Sissi sai kaksi aivan ihanaa pentua. Poika painoi syntyessään 350g ja tyttö 300g.
- Olin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa livenä raveja. Pohjoismaiden mestaruus raveja. Ja näin miten hevonen voi kuolla kesken kisan. Tuo päivä sai olon hetkeksi paremmaksi.
- Pohtisin kumpi Sissin pennuista tulisi kotiini; Hulivili vai Hiluliina?
- Kävin kasvattajan luona katsomassa Sissiä ja lapsosia. Ne olivat aivan ihania ja vanhempanikin piti pentuja sylissä. Sissi esitteli kauhean innoissaan pienokaisia.
Syyskuu
- Töissä alkoi olla aamuisin todella kylmä.
- Haimme vanhempieni kanssa Sissin ja Hiluliinan - eli tutummin vain Helmi - kotiin. Matkalla poikkesimme myös erään äidin puolen sukulaisen luona.
- Kaikki halusivat heti nähdä Helmin. Olihan se ihan kivaa, mutta itseäni se kaikki alku hälinä vain väsytti suunnattomasti. Ja hoitajani kanssa puhuimme jos sanoisinkin joskus ei jollekin.
- Totuttelin jälleen tuohon pissatus rumbaan ja sanomalehtien keräilyyn.
- Sairaslomailuni alkoin ensin pienissä pätkissä.
Lokakuu
- Käytiin paljon koirien kanssa porukoilla.
- Olin yksin auttamassa erästä ihmistä matkaratsastuskisoissa. Ensimmäinen kertani. Ja olin aivan kauhuissani; Paljon ihmisiä kaikkialla, en tuntenut ihmistä (tavannut vain parikertaa) jonka kanssa lähdin kisoihin. Mutta se oli upein ja ihanin päivä. Apri oli niin mahtava kokoajan, olo oli tosi surkea ennen kisoja mutta sen jälkeen jaksoin hymyillä pari päivää.
"
Vitsi mikä päivä! Aivan yli-ihana. Ja päihitin taas itseni! Vitsit, voisin hyppiä tasajalkaa, mutta ehkä jätän sen huomiseksi. Riittää iloa taas pitkäksi aikaa. Ja huomenna hakemaan rakkaat lapsukaiset takaisin kotiin hoidosta. ^^"
- Sain kokea outoja fiiliksiä siitä, kun joku kehui minua kun olin matkaratsastuskisoissa mukana auttamassa. Itse en osannut ottaa juurikaan vastaan mitään positiivista - odotin kokoajan jotain aivan muuta.
- Pääsin jälleen leireilemään lastenleireille. Siellä oli niin mahtava fiilis, kun siellä voin olla vain minä eikä tarvitse esittää mitään. Ne ohjaajat tietää paljon minusta, mutta silti he ottavat minut leireille mukaan mikä on tosi ihanaa, koska siellä en esitä ketään muuta ja voin jutella lasten kanssa ja leikkiä.

- Lamppuja ei ollut vieläkään saatu kattoon kun kaikki tarvittava oli entinen asukas vienyt katosta, joten elelin kynttilän valon avulla.
Marraskuu
- Sain jostain ihmeellistä voimaa ja jaksoin itse tehdä joulukortteja. Se vei kyllä paljon energiaa, koska ei muutenkaan ollut kovin hyvä olo - itsetuhoistuutta yms.
- Menin jälleen osastolle, mutta
ONNEKSENI eri osastolle kuin edellisillä kerroilla.
- Sain tietää erään todella surullisen uutisen, joka veti maton altani. Erittäin rakas ja tärkeä - aivan kuin oltaisi oltu sisaruksia tms. että tämä kuoli. Ihminen jonka kanssa olin siellä tapahtumassa jossa koin Isän voiman ja rakkauden. Ihminen jota rakastin erittäin paljon.
"Tää on päivä jota en halunnut, enkä edes toivonut. Miten tästä pystyy selviimään. Olit aina mun tukena, nauratit, sain viettää ihanaa aikaa kanssasi, sain tuntea kelpaavani jollekin, olit ja olet yhä edelleen ihminen joka on minun esikuvani. Teit musta ehjemmän, mutta nyt.. Et ole täällä enää kanssani, auttamassa ja tukemassa.. Miksi en ymmärtänyt tilannetta, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mä en pärjää ilman sinua, ihan oikeasti, sinua aidompaa ja ihanimpaa aikuista ei ole olemassa. En kerinnyt sanomaan sinulle, että rakastin sinua, mutta olen aina rakastanut sinua rakas ystäväni.. Aina kaikkein rakkaimmat lähtevät ensin. Voimia omaisille! Ja ehkä me tavataan vielä jonain päivänä, rakas Anna voi olisitpa täällä, kai Tää itku loppuu joskus, mutta rakkaus tärkeään ystävääni pysyy ikuisesti.."
- Yö unet jäi vähälle.
- Mieliala laski roimasti ja elämisen halukin katosi
 |
Ja ihminen joka on nyt
lopullisesti poissa. |
- Helmi täytti 4kk.
- Yritin todella kovasti olla iloinen siitä, että minun ei tarvinnut olla yksin kotona vaan oli koirat. Mutta koiratkaan ei tuonut lohtua jota ne aina ennen antoi. Olin kokoajan koirille ja kaikelle vihainen. Aloin tiuskia ihmisille, vaikka en oikeasti haluaisi. Se vain tulee.
- Hakkaan mielelläni seinää. Itsetuhoisuus erittäin voimakasta.
Joulukuu
- Tuli vihdoin lunta. Oli valoisampaa ja koirat olivat todella innoissaan. Niitä katsellessa se naurukin tuli, vaikka tuntui, että olisin vain halunnut itkeä.

- Sain tallipaikan, jossa saan käydä hoitamassa ja rapsuttelemassa kahta iki ihanaa hevosta; Apri ja Snille. Tallitöitä unohtamatta. Jokainen kerta tallilla on vähän erinlainen ja jätän tavallaan kaiken muun pois ja keskityn täysin hevosiin ja niiden antamiin vähän vähemmän kuiviin suukkoihin.
- Vuosi vaihtui. Vaikkakin en ollut lainkaan juhla tuulella, miten olisin voinut? Ystäväni on poissa. Ja sitten tuli mietittyä erittäin rakasta isoisääni, joka on myöskin poissa.
Mutta jos nyt näistä viimeisistä kuukausista pitäisi sanoa jotain hyvääkin, niin ONNEKSI osasto on nyt ollut tukena. Vaikea uskoa, että sanon noin, koska edelliset osastokokemukset ei ole mitään kovin mukavia, joista onkin pari postausta jo aikaisemmin tullut.
Aloitin tämän blogin pitämisen vuonna 2012 ja siitä asti olen kirjoitellut tänne enemmän tai vähemmän - kaikki riippuu että miten jaksan. On kuukausia kun en jaksa yhtään kirjoittaa ja koko blogi ahdistaa, kun taas välillä on eri olo.
Luetuimpia postauksia ovatkin:
Vallan taistelua,
Olen pahoillani,
Ajatuksia ja pohdintoja,
Pelkoa ja ahdistusta,
My day,
Auta mua! En selviäkään elämästä! ,
Maailmassa pienelläkin asialla voi olla suuri merkitys toiselle,
Oloa ja eloa,
Bad girl forever,
Pohdintoja elämästä,
Circle of life,
Sana helinää ja
The sinful world and we people.
Minulla olisi paljon asiaa joita haluaisin kirjoittaa, mutta se vaatii kuitenkin paljon minulta, mutta katsotaan josko saisin ne joskus jopa tehtyä.