4. maaliskuuta 2014

otsikoita en keksi.. (tosi fiksu eikö totta)

Olo ja elo on taas ollut sellaista ja tälläistä, mutta sen sanon, että viikonlopusta tulee paras - ehkä jopa ainutlaatuinen siinä mielessä, että en ole ikinä päässyt mihinkään vastaavaan. Tai siis no.. Kaverinihan minua sinne kysyi että josko lähtisin mukaan, ja tottahan toki sitä sitten innostuin kun kyse on hevosista. Pelottaa ehkä hieman ajaa autolla ensimmäistä kertaa koko matka itse - ja matka on aika pitkä Helsinkiin. Kun aina olen ollut sillain että olen saanut ajaa pienen matkan ja sitten on vanhempani ajaneet - tosin silloin olikin kyse asuntoautosta ja lomareissusta..

Ja uskoakseni viikonlopusta tulee paljon kuvia! Silloin saattaa olla että postaus tulee lähes kokonaan kuvina.. Ja ehkä videoina mun ja kaverin sekoilusta. (kröhöm.. Siis me ei koskaan sekoilla, eikä tiputa lattialta... ;) )

Tämä viikko on erittäin tylsä koululla sillä mun tarttee vaan päntätä kasveja (latinankielellä - suomenkielellä ja tunnistus) ja innostus on ihan täydet 100%. Mut pakko sitä on tankata niitä jos meinaan saada ne tehtyä.. Mutta jokatapauksessa valmistun huhtikuussa viimeistään (periaatteessa olen jo valmis). Mutta en pidä minkäänlaisia juhlia, sillä ei sinne tulisi juuri ketään ja viimevuonna jo pidin.. Toki keitän kaffetta niille jotka nyt ehdointahdoin haluaa tulla kaffeelle - niin terve tuloa vain - mutta ei ole juurikaan popsittavaa siellä.

Enskuussa onkin taas mätsärit kalannissa ja tarkotus ois Sissin kanssa mennä sinne - hieman edes treeniä ennen virallisia, jolloin kaiken täytyy olla kunnossa.. (jännittävää, että miten käy; pärjäänkö minä, ymmärränkö? Sissin puolesta voin sanoa että kaikki menee ihan suht hyvin jos en itse jännitä liikaa)

Ja pian starttaa leirit! JES! jotain mukavaa niihinkin viikonloppuihin.

Lisäksi olen pohtinut muuttoani pois kotoa. Sillä olen päättänyt että se tapahtuu lähi aikoina. Minulla on kolme vaihtoehtoa että minne; Imatra ( <3 <3), Kalanti ja Rauma.. Mutta enpäs kerro tässä nyt enempää tuosta muutto asiasta, sillä kaikki on pohdinnassa vasta.. ja onhan tässä aikaa..



21. helmikuuta 2014

Pohdintoja elämästä

Olen tässä miettinyt tätä maailman menoa, ja sanon oman mielipiteeni.. Se on nykypäivänä julmaa - ei oteta toisia huomioon vaan annetaan esim. jonkun tappaa itsensä eikä kukaan tee mitään asialle, vaikka olisi vieressä..
Joka päivä, jokaikinen sekunti maailmassa on lapsia, nuoria, aikuisia ja iäkkäämpiä ihmisiä joita kuolee kaikkialla ympäri maailman, pelkästään sen takia että kukaan ei välitä!
Miten oli ennen vanhaan? Silloin naapuri autti hädässä, pienessä kylässä kaikki oli sovussa - kaikilla oli hyvä olla.
Silloin ei ollut autoja jotka saastuttavat, vaan kuljettiin hevosilla - miksi ei nytkin siirryttäisi takaisin siihen? Ei tulisi ilmanpäästöjä yms.

Miksi ihmiset eivät välitä toisista ihmisistä liikenteessä? Esim. autoilijat eivät välitä, josko joku päättää lopettaa päivänsä ajamalla jonkun toisen autoa, junaa tms päin?
Tai miksi pyöräilijät eivä voi väistää kävelijöitä, jotka kulkevat oikeaoppisesti kävelykadulla reunassa vaan pitää ajaa toisen päälle?
Tai miksi kävelijät eivät katso tietä ylittäessään molempiin suuntiin ja vielä varmista sen jälkeen?
Viekö se liikaa aikaa? Onko aina ihmisillä järkyttävä kiire jokapaikkaan ja suljetaan silmät ympäristöltä toisilta ihmisiltä?
Onko oikein aviopuolison hakata vaimoaan, tai raiskata lapsia - tai ylipäätään - onko kenelläkään oikeutta hakata ketään, raiskata ketään tai edes tehdä jotain mistä toinen voi saada vammoja. Joko henkisiä tai fyysisiä.

Onko koulukiusaaminen oikein? Miksi jokaisessa koulussa sitä on ja usein opettajat vain vähättelevät ja sanovat; "ei meidän koulussa ketään kiusata." Tai "Sinä vain kuvittelet kaiken" Onko oikein että koulussa tulee iso porukka yhden ihmisen päälle? Tai satuttaa..

Ennen ei ollut tälläistä.. Enkä ihmettele lainkaan, että maailman loppu tulee.. Se ei tarkoita että koko maapallo saattaa räjähtää vaan sitä, että ihmiset kuolee pois maailman kartalta.
Kun ihmiset suunnittelevat robotteja korvaamaan ihmiset töissä, kotiaskareissa, autot tulee itse ohjautuviksi, ihmiset tuhoavat luontoa ja eläimet, jotka tulevat kaupunkeihin vain siksi että ihmiset vie niiltä ELIN ALUEET! Olisiko oikein jos meiltä riistettäisi elinalueemme?
Ei, mielestäni, joten miksi ihmisillä on oikeus riistää eläimiltä elin alueet ja tappaa susia ja hirviä yms. jotka pitävät vain luonnon puolia.
Minut saa tuomita, mutta olisiko parempi, jos maailmassa olisi laki joka antaa luvan perheille yhteen lapseen? Koska maailmassa on monia lapsia jotka joutuvat elämään koko elämänsä ilman vanhempia. Kuvittele itsesi, että sinulla ei ole äitiä, isää.. Saahan lapsi rakkautta, mutta ei ikinä sitä tunnetta jonka vain omat vanhemmat voivat antaa.


Minä voisin hyvin luovuttaa oman paikkani yhdelle eläimelle, joka on kuolemassa sukupuuttoon ihmisien takia..
Miksi minä saan elää, mutta luonnon eläimet eivät saa elää, kuten ne ovat joskus saaneet elää?

Miksi ihmiset eivät välitä omista lemmikeistään, vaan sulkevat ne kuljetuskoppaan ja vievät roskikseen? Onko silloin sillä eläimellä parempi olla?

Itse olen valvonut omien eläimien rinnalla jos ne ovat olleet sairaita ja vanhoja - olen antanut hoivaa niille ja rakkautta, sitä ne tarvitsevat.
Itse olen joutunut kärsimään  koulussa henkisesti, fyysisesti ja psyykkisesti. Itselläni oli ensimmäinen ystäväni Kakara- niminen kissa joka oli meillä kun olin ihan pieni.. Sen jälkeen toinen paras ystäväni oli meidän edesmennyt koiramme Roope. Viihdyn eläimien kanssa paremmin kuin ihmisten, pystyn ymmärtämään niitä ja ne pystyvät ymmärtämään minua.
Useasti iltaisin olen itkenyt omien sairauksien vuoksi joita elämä on minulle antanut, mutta minulla on maailman parhain lohduttaja.. Ihan ikioma koirani - Sissi. Se tulee aina viereeni nukkumaan ja osoittaa sitä pohjatonta rakkautta ja saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi, edes joskus. Lisäksi minulla on aivan iki-ihana kääpiöluppa uros Eetu, joka nuolee aina minua kun otan sen syliini.. Ei minulla ole sen parempia lohduttajia. Aina olen yksin saanut taistella ja tulen joutumaan.
Eikö minun vanhemmillani ole jo ollut tarpeeksi huolia? Mutta niitä pitää lisätä jatkuvasti aina vain lisää - milloin on se viimeinen pisara?

Itse olen voinut todella huonosti jo pitkään ja tämä juttu mikä meillä on tällähetkellä vain pahentaa sitä.. En tiedä miten jaksan ensiviikolla koulussa, jaksanko lainkaan? Mitä tapahtuu kun en jaksa? Joudunko taas osastolle? Mitä sitten kun koulu loppuu?

Jos suoraan sanon, niin olen syvässä kuopassa joka täyttyy vedellä joka ikinen sekunti.. Ei voimavarat riitä aina..

Eipä muuta.. Pakko purkautua..

21. tammikuuta 2014

Bad girl forever



Mulla on paha mieli, jälleen.. Onnistun aina sössimään kaiken. Totaalisesti. Ja jos sanon jotain joka ei mielestäni ole pahasti sanottu, sattuu kuitenkin se minuun kovasti.
Aina kun lupaan jollekin jotain, niin se vain jää tekemättä, kun en joko jaksa tai sitten mulla on jotain muuta. Tuntuu kuin pettäisin kaikkia ihmisiä, jotka on mun ympärillä.

Aina kun kuvittelen olevani vähemmän haitaksi olemalla hiljaa se onkin väärin, tai siis että silloin mun pitäisi puhua. Mut jos puhun aina vaan omista asioista niin menetän loputkin vähäiset kaverini. Vaikka ei se mua sinänsä haittaa että mulla on vaan pari hyvää kaveria, en tarvitse monta ihmistä ympärilleni. Liiassa ihmisjoukossa vain ahdistun ja panikoin. En vain voi sille mitään. Sukulaisillekin ja perheelleni tuntuu vain että teen heille ongelmia ja häpeän aihetta.
Mä en oo ilmeisesti normaali ihminen - vai olenko ihminen ylipäätään? En viihdy isoissa porukoissa, en pidä liikkumisesta kaupungissa, koulu sana ahdistaa, kiusaaminen sana saa vereni jäätymään..
Olo on vaan niin surkea. Yritän vain miellyttää ihmisiä, mutta en onnistu siinä. Enkä jaksa. Pelkään huutoa ja haukkuja..

15. tammikuuta 2014

Sekavuusongelma

Pahoittelen, että en ole taaskaan kirjoitellut, mutta en ala taas sepittämään sitä vanhaa stooria miksi.

Blogini saattaa olla nyt hieman sekava, sillä yritän itse saada muokattua tätä jotenkin paremmaksi.. Toivottavasti en vain onnistu sössimään koko blogia niin pilalle kuin vain voi olla, vaikka onhan tääkin jo vähän sössitty..

Mutta lauantaina Heidin kanssa tallille kuvailemaan ja saatan ehkä postata tännekin sitten siitä päivästä ja julkaista pari kuvaakin

2. tammikuuta 2014

Dark Angel Horse - Ylläripylläri.

Tässä tuleekin tarina, jonka itse olen keksinyt ja jonka olen itse myös piirtänyt ja värittänyt.. En ota vastaan mitään negatiivista, sillä tämä oli vain minun yksi järjettömistä ahaa-ideoista.


Dark Angel Horse or Fire Horse

Aivan ensi alkuun selostusta rodustani..
En ole aivan mikä tahansa eläin! (Älä siis kuvittelekaan niin!)
Minussa on monta eri rotua, kuten esimerkiksi: Hevosta, vuohta, sonnia, yksisarvista sekä lohikäärmettä. Ei, en ole paha, vaikka saatankin näyttää pelottavalta - pikemminkin olen pelastaja!
Ulkonäöllisesti näytän todella paljon hevoselta ja yksisarviselta. Mutta kuitenkin korvieni alapuolella on todella terävät sarvet, joita käytän tarpeen vaatiessa. Mutta sarveni eivät ole myöskään ihan mitkä tahansa, terävyyden lisäksi niissä on erittäin paljon taikaa ja hallitsen sitä taikaa ajatuksillani.
Minun harjas-, häntä-, leuka-, poski-, ja rinnuksilla olevat pidemmät ja tuuheammat "jouhet" ovat todella kuumat, sillä..
Noh.. Ne on tulta! Usko pois vain, polttaa taatusti sitä joka koskee - paitsi sitä erästä tyyppiä, mutta se selviää aikanaan, malta mielesi.

Olen Ori, jonka luonteesta löytyy tarvittaessa sonnin tulisuutta, mutta yleisesti ottaen olen ihan kiltti - kunhan vain osaa olla kunnolla seurassani. Ikäväkseni minun on kerrottava, että nuo minun haavat on tulleet taisteluista.. Mutta niistä lisää aivan pian alkavasta kertomuksesta.



Dark Angel:in lauma laidunsivat rauhaisassa kolkassa nimeltään Húringon. Se ei ollut aivan normaali laidunmaa, vaan siellä kasvava heinä oli tulta. Dark Angel eli tutuimmille vain Dark oli lauman johtaja orii.  Lauma ei ollut mikään kovinkaan suuri, sillä tämä rotu oli hyvin harvinainen. Laumaan kuului Darkin lisäksi viisi tammaa, joista yksi oli tämän oriin emä - nimeltään Fire Soul.

Ihmiset löysivät tämän hevosen sattumalta tutkiskellessaan ihmeellistä Húringon paikkaa. He seurailivat oriin elämää pari kuukautta ja pian he jo rakensivat aitauksen johon he vangitsivat Darkin. Kovalla vaivalla he yrittivät kesyttää oria ja saada siitä hevonen jota esitellä erilaisissa näytöksissä, mutta he eivät tienneet että tämä hevonen oli villi täysin eikä antautunut ihmisten komennettavaksi.
Eräs intiaani Agbegbe eksyi kaupunkilaisten leiriin, jossa Dark taisteli henkeen ja vereen omasta hengestään, tämä oli päättänyt että sen on päästävä pian omaan laumaansa, sillä se tarvitsi tämän apua. Ori vaistosi niiden olevan pahassa vaarassa ja tämä riehaantui tyystin ihmeellisen kestävässä aitauksesta, jota potkimalla ei saanut nurin.
Agbegbe päätti auttaa tuota oria, sillä se oli todella upean ja viisaan näköinen joka ei kuulunut ihmisille, vaan se kuului Húringoon - sinne missä se oli saanut alkunsakin.
Tämä inkkari onnistui saamaan aitauksen auki ja siinä silmän räpäyksessä Dark oli jo juossut metsän siimekseen tuli vana vain jäljessään. Ori juoksi ja juoksi kauas, kunnes tämä kuuli kuinka tuo hänet pelastanut inkkari huusi tuskaa kun tätä siveltiin ruoskalla. Darkissa nousi niin suuri sonnin raivo ja tämä kääntyi takajalkojensa varassa ympäri ja lähti juoksemaan niin nopeaan kuin vain pystyi takaisin ihmisiä kohti.

Leirissä tämä oli jo niin raivoissaan, että tämän sarvet ja kaikki vuohiset olivan sinisellä liekillä jotka yrittivät polttaa nuo julmat ihmiset. Pian Agbegbe huusi jotain omalla kielellään ja lähti juoksemaan karkuun, mutta nuo kaupunkilaiset huomasivat sen ja lähtivät juoksemaan perään. Dark nosti matkaavoittavan laukan ja juoksi inkkarin luo, otti varovasti tämän housuntakamuksesta kiinni ja nosti selkäänsä. Näin he lähtivät yhdessä kohti Darkin omaa laumaa joka oli piiritetty erilaisin tykein tarkoituksena saada ne liikkeelle kohti aidattua aluetta. Mutta Dark ja Agbegbe ehtivät apuun ja tuhosivat yhdessä nuo kaupunkilaisten aseistukset ja johtivat lauman pois vihollisten kynsistä.


Muutaman päivän kuluttua kun lauma käyskenteli hiljakseen eteenpäin nämä törmäsivät inkkarien asutukseen, jonne Dark laski uuden ystävänsä Agbegben. Inkkari oli todella kiitollinen oriille ja halasi tätä. Dark laumoineen kääntyi lähteäkseen, mutta syvällä sisimmässään ori ei halunnut lähteä ystäväsä luota. Niinpä Dark tammoineen jäivät inkkarien lähettyville, jota Dark suojeli aina kun vaistosi jonkin olevan vinossa. Ketään muu kaksijalkaisista ei saanut ikinä koskea Darkiin eikä oppia tuntemaan sitä kuten Agbegbe.

Muutaman vuoden päästä Dark katosi vuorille pitkäksi aikaa, mutta jätti oman ori varsansa laumansa kanssa leirin lähettyville. Varsasta kasvoi komea ja yhtä tulinen kuin isänsä ja josta tuli inkkarien sotaratsu. Kolmen kuukauden kuluttua Dark palasi leiriin,mutta oli saanut haavoja kehoonsa. Niitä hoidettiin ja pian niistä jäi enää arvet muistuttamaan sitä kuinka vahva Dark oli taistellessaan itseään kolmekertaa isomman karhun kanssa.