Tästä tulee taas tälläinen vähän synkempi postaus, koska..
Niin, koska
mitä?
Ihmiset osaavat käyttäytyä toisia kohtaan todella ilkeästikin, mutta myös muutenkin tavalla joka saa omassa päässä veret kiehumaan.
Vaikka Raamatussa ja rippikouluissa opetetaan;
"Tehkää toisillenne, kuten tahtoisitte toisten tekevän sinulle".
Tai
"Rakastakaa lähimmäistä, kuin itseäsi"....
Mutta tapahtuuko tuo, oikeasti oikeassa elämässä? Kysynpähän vain. Tosin minulla on muutama hyvä ystävä, jotka pystyy tekemään juurikin tuolla tavoin oikeassa elämässä - ainakin minua kohtaan.
Mutta kuinka monta kertaa toiset tuomitsevat toisen, jos ei halua lähteä massaan mukaan ja pukeutua kuten toiset ja kiusata? Minusta se on surullista, koska ei ihmistä pidä arvostella sen perusteella, että meneekö siihen massaan mukaan ja käyttäytyy kuten toisetkin ikäisensä.
Palatakseni kuitenkin minuun itseeni. Ja ei, en ole itserakas - päin vastoin
vihaan itseäni.
Minua harmittaa kun eräs henkilö (kuvaan häntä tässä postauksessa henkilö: J.), joka osaa käyttäytyä todella ihanasti ja kuten hänen ikäisensä kuuluukin. Muttah.. J hakee liikaa huomiota.. Kyllä, ja jos nyt sinä J (jos tunnistat itsesi) niin en tarkoita tätä pahalla, mutta se myös
satuttaa minua.
Se että leireillä joissa olen toiminut isosena ja puolustanut/kuunnellut/tukenut/kannustanut, ei tarkoita sitä, että se ihminen kuuluu mun elämään. Ei, se ei ole niin!
Okei, joo. Mielellänihän mä autan ja tuen toisia ja leireillä se on tavallaan mun tehtävä, mutta rajansa kaikella.
Jos J rupeaa kysymään kaveriltani, että mikä minulla on ja miksi en kerro J:lle minun asioitani.
Jos en itse kerro, niin se asia
EI kuulu hänelle - vai mitä mieltä olette?
Ja toinen asia, tämä kyseinen henkilö on minua nuorempi ja harvemmin minä rasitan itseäni huomattavasti nuorempaa henkilöä minun omilla - jotensakin raskailla -asioilla. Vaikka toinen kuinka vakuuttelisi, että ei se häntä rasita, niin tiedän ihan 99,9% varmuudella, että kyllä rasittaa!
Ai, miksi uskallan väittää niin? No siksi, koska itse olen tehnyt niin ja nyt olen joutunut huomaamaan, että en enää itse jaksa tukea ja auttaa toisia. Vaan se käy minun OMAN kuntoni päälle. Maailmassa on muutama ihminen, jota kuuntelen ja autan enemmän kuin mielelläni, mutta en silti voi vannoa etteiköö se kuormittaisi minua edes hieman.
Onneksi osaan jo käsitellä noita asioita vähän paremmin, mutta on sitä tultua siellä pohjamudissakin käyty - ja uhkaavasti siihen suuntaan jälleen..
Ei minua yleensä tuollainen käytös haittaisi, mutta hän kerjää muutenkin väärällä tavalla huomiota, mm. sanomalla että esim. vanhemmat haukkuvat häntä läskiksi. Hän kun sitä ei ole.. Ja se, että sitä pitää yrittää saada selville kaverini kautta..
Tämän postauksen ei ollut sitten tarkoitus olla loukkaava, mutta minun sisälläni se vain roihuaa eikä ota tyyntyäkseen.. Enkä halua kommentointia mitenkään negatiivisesti tähän postaukseen, KIITOS