Olen kuullut ja lukenut yhtäsun toista koskien eläinten hyvinvointiin. Minä - joka rakastan omia lemmikkejäni todella paljon - haluan HIEMAN valistusta eläimistä! Eläimilläkin on sielu, johon SATTUU kun typerät ihmiset tekee virheitä!
Olen mm. kuullut ja nähnyt, että jotkut käyttävät sanomalehteä häkin pohjalla, jossa asustaa kani. Ei siinä olisi sinänsä mitään pahaa,
MUTTA kanin häkissä (eikä mielellään muidenkaan häkkieläinten) ei saa olla sanomalehteä! Se on vaarallista sen eläimen hengelle, jos tämä sattuu esimerkiksi vaikkapa syömään sitä, edes jostakin nurkasta, jossa on mustetta.
Tässä hieman tarkempaa tietoa
Suomen Kaniyhdistys ry:n sivuilta:
"Häkkiin tarvikkeiksi kani tarvitsee ruokakupin ja
vesipullon tai -kupin. Häkissä pitää aina olla myös
heinää, voit laittaa sen pesäkoppiin tai muuten
häkkiin tai häkin ulkopuolelle ripustettavaan
heinäverkkoon. Myös suola- ja kalkkikivet on hyvä
pitää häkissä. Kuivikkeiksi kanille sopii parhaiten
kutterinpuru, mutta sisäkanilla voi pitää häkin
pohjalla vaikka maton palasta ja laittaa erilliseen
vessalaatikkoon purua ja heinää. Älä käytä alusina
sanomalehteä, sillä painomuste on myrkyllistä
kanille."
Suomen Kaniyhdistyksen sivuilta löytyy KAIKKI tarvittavat tiedot kanin hoitoon. Mutta jos hyviä ohjeita ei noudateta, syy on pelkästään sinun itsesi jos sinun häkkieläimesi saa jonkun myrkytyksen ja pahimmassa tapauksessa kuolee. Mutta silloin, on minulle
AIVAN TURHA valittamaan, siitä saat syyttää vain ja ainoastaan itseäsi. Et voi syyttää jotakin perheen jäsentäsi tai kaveriasi yms. Jos sen teet, niin silloin on sinun hyvä aika kävellä peilin eteen (mielellään kokovartalo peili) ja katsoa itteesi ja sitä suoraansanottuna tyhmyyttä, että antaa lemmikin "kodin" olla vaarallinen.
Lisäksi, vaikka marsulla, kanilla, yms onkin ulkohäkki, ja jätät ne ulos ja itse lähdet pois kotoa, eikä kukaan muu pidä silmällä niitä, niin silloinkin voin vain sanoa, että se on typeryyttä! Kyllä kani reittinsä löytää, sitä ei välttämättä heti ihminen löydä, mutta kani menee siitä mistä pää vain menee! Ärsyttää, kun kuulenkin tuollaista.
Minulla itselläni on kolme häkkiä ulkona omille kaneilleni, mutta en minä ole niin tyhmä, että jättäisin ne yksikseen ulos. Oppisin sen yhdelläkertaa, kun jätin Helinän, joka oli silloin vielä pikkuinen yksin hetkeksi häkkiin. Ja tuo hetki tarkoittaa sitä, että minun piti hakea sisältä tälle vesipullo. Mutta sitten koin kauhunhetkiä, kun Helinä ei ollutkaan häkissään! Etsin kaikkialta ja pelkäsin jo pahintakin, kun juoksin autotiellä katsomassa joko se oli jäänyt auton alle. Mutta onneksi, se oli juossut vain meidän puuhuoneen alle. Mutta se yksi ainoa kerta opetti sen minulle, että
älä jätä MITÄÄN lemmikkiä YKSIN ulos! Korostan; MITÄÄN lemmikkiä yksin ulos edes hetkeksikään. Oli se sitten kissa, marsu tai kani yms. Kyllä ne löytää tiensä vapauteen. Ja sitten omistajaa ehkä harmittaa, että nyt on rakas lemmikki lähtenyt tutkimaan vaarallista maailmaa. Mutta jotkin omistajat tuskin edes vähät välittää moisesta! Mutta minun mielestäni sellaiset ihmiset ei ota minkäänlaista vastuuta lemmikeistään, joten miksi edes ostaa silloin lemmikkiä. - Okei, joo.. Onhan se hienoa kun saa pröystäillä kaverille; "Hei, arvaa mitä!? Mulla on KANI!" Mut onko se sitten enää hienoa, kun tajuaa, että se pieni viaton eläinraasu tarvitsee myös hoitoa.
Sitä että esim. häkki siivotaan vähintään kerran viikossa (kaksikertaakaan ei ole pahitteeksi) ja kesäisin vähän useammin, ettei kärpäset yms valloita koko tilaa, jossa eläin on.
Ja eläimiltä tarvitsee leikata kynnet säännöllisin ajoin, sekä tarkistaa sen hampaat, että tarviiko esim. kanilta tai marsulta leikata hampaita (koska sen pystyy kuka tahansa omistaja tekemään).
Ja viimeisenä, mutta ei myöskään vähäisempänä, se tarvitsee omistajansa hellyyttä, RAKKAUTTA, ja ajan kuluttua luottamuksen!
Voin kertoa, vaikka tuosta minun Eetu kanistani tarinantyngän, joka on täysin totta!
Sain Eetun pitkän kinumisen jälkeen vanhemmiltani. Sillä sen entinen omistaja tahtoi antaa kaninsa pois. Noh. minä hain sen ja toin sen kotiin.
Parinpäivän kuluttua siitä kun hain sen aloin tutkimaan tätä poikaa tarkemmin. Huomasin, että se tarvitsi lihaa luidensa ympärille ja nestettä. Lisäksi Eetu raukka ei ollut saanut juoksennella vapaana, joten kun se minun luonani pääsi juoksemaan tämä hyppi ilohyppyjä ja juoksi vaikka kuinka kauan - välillä toki juomassa täytyi käydä, mutta sitten meno jatkui jälleen.
Kun poika oli saanut vähän lihasta ympärilleen, kävimme näyttelyissä jossa Eetu valloitti ihanalla luonteellaan ja katseellaan tuomarit. Tuomarit ihastelivat, kun Eetu nuolee tuomarin kättä ja on niin helppo käsitellä. Palkinnoksihan sieltä tuli mukaan pokaali!
Mutta sitten tulikin pian ulkoloisia ja Eetun hengitys kävi raskaammaksi..
Kävin monta kertaa sen kanssa eläinlääkärissä tutkittavana. Hieman nestettä keuhkoissa, mutta kun se joka kerta sai lääkekuurin sen olo koheni hetkeksi. Mutta silloin tajusin jo, että Eetu vanhenee ja se ikä tuo uusia ongelmia.
Mutta mä näin niin paljon vaivaa Eetun eteen, että mä yritin ja yritän vieläkin tehdä kaikkeni, jotta sillä olisi hyvä olla.
Olen ollut läsnä, kun se on kipeiten minua tarvinnut ( vaikka välillä se on ollut hankalaa, koska opiskelen kokemäellä), ja olen antanut hellyyttä, rakkautta ja korjannut kaikki ne puutteet mitä sen elämässä on ollut. Kaikkea en tässä kerro Eetun menneisyydestä, koska se ei ansaitse sitä, että joku idiootti levittäisi perättömiä juttuja siitä pisin kyliä.
Jo yhden kuukauden aikana ansaitsin Eetun luottamuksen. Se tulee aina minun tyköni iloisesti loikkien ja kun nostan sen syliini tämä alkaa nuolla minun naamaani. Ja ulkona se saa juosta vapaana meidän omakotitalon pihalla, jonka jälkeen se pääsee touhuamaan omiaan tuohon ulko häkkiin.
Se, jos sulla on niin paljon tärkeempää viettää aikaa kavereidesi kanssa, kuin huolehtia edes pienen hetken verran, että lemmikilläsi on hyvä olla, niin voin sanoa, että minä suosittelen suuresti, että antaisit lemmikkisi pois, koska ne ansaitsee NIIN PALJON enemmän. Se mitä teet lemmikkisi eteen, se näkyy siinä miten lemmikkisi kohtelee sinua! (minulla esim. Eetu on onnellinen nyt kun se on saanut kaiken sen mitä se on tarvinnut. Ja mistäkö tiedän, että se on onnellinen?! No siitä tietenkin, kun se heittäytyy kokonaan kyljelleen ja vain löhöilee tyytyväisenä!)
Minua suoraansanottuna säälittää niiden viattomien eläimien puolesta, jolla ei ole hyvä olla. Joten mieti ensin mitä ITSE pystyt eläimelle antamaan, ennenkuin edes päätät ostaa lemmikkiä!
Ja sitten asiasta vähän toiseen.. Sekin on niin väärin, että joku täysi-ikäinen ihminen menee ostamaan REILUSTI alle 18v. alkoholia! Minun tekisi NIIN mieli antaa sellaiset ilmi poliisille. Koska olen virkavallan ja lain puolella siinä asiassa, että ala-ikäisille ei alkoa osteta - EIKÄ tupakkaa.
Ja nyt sitten vielä tähän päivään, mitä olen saanut tehdä. Sekin liittyen Eetuun ja ylipäätään lemmikkeihini.
Huomasin eilen, että Eetu aristeli etu käpäläänsä ja kun aloin leikkaamaan kaikkien lemmikkieni kynsiä, huomasin, että Eetulla oli kynsi taittunut sen käpälän alle. Se kynsi oli ihan sininen ja varvas turvoksissa. Ja kuivunutta verta kynnen ympärillä. No, mutta eilen en voinut asialle tehdä mitään, joten tänään minä sitten menin Eetun kanssa eläinlääkäriin.
Aluksi ell. vain tutki ja paineskeli sen käpälää ja poistui ovesta hetkeksi. Takaisin tullessaan tällä oli piikki mukanaan. Ja kertoi, että hän rauhoittaa (nukuttaa) Eetun ja sitten se menee sinne toiselle puolelle, minne asiakkaat ei saa mennä. Minulle sanottiin että tässä voi mennä hetken aikaa, joten tulin hetkeksi kotiin..
Kun hain Eetun sieltä, niin minun teki niin pahaa kun näin miten se minun pieni valkoinen nyyttini tärisee hoitajan kädessä kylmästä ja katse oli ihan utuinen nukutuksesta johtuen. Pian haettuani autosta pyyhkeen hoitaja meni hoitohuoneeseen käärimään huolella tuota minun pikkuista ja viatonta Eetuani, jotta se ei paleltuisi. Kotiin päästyä, minun piti käydä vähän väliä tarkistamassa, että hengittääkö tämä. Illan aikana se jo virkistyi ja meni syömään salaattia - tämän suurta herkkua. Ja sitten kävin hakemassa apteekista lääkärin määräämän lääkkeen ja annoin sen Eetulle.
Nyt tuolla se häkissään astelee varovasti jalka pakattuna siteeseen ja vanuun, sillä se kynsi leikattiin pois kokonaan..
Vaikka tiedän, että tuo valkoinen ja ihana nyyttini on jo vanha, niin silti toivon, että se saisi elää vielä vuoden tai kaksikin.. Koska Eetu on lohduttanut minua usein, ja hälle minä usein kerron ihan kaiken, vaikka eihän se osaa vastata. Mutta Eetu on MAAILMAN PARAS lohduttaja! Tietäisitte, jos teillä olisi niin vahva luottamus suhde kuin minulla ja Eetulla on..