Tänä aamuna lähdin isän matkaan Taivassaloon, jossa laitettiin vene kesäkuntoon ja käytiin siinä samalla mökillä. Sissi oli tietenkin mukana! Aluksi me vähän polskuteltiin rannassa, mutta se vesi oli todella kylmää!
Sitten piti vielä kahlata, jotta saatiin vene vesille. Ja pakko myöntää, että jalkani oli tunnottomat kun pääsin veneeseen istumaan!
Sissi ei lainkaan tykännyt vene matkasta, vaan yritti hypätä pois, vaikka vene liikkui. Onneksi takaisin tulo sujui paremmin. :)
Sitten tänään iltapäivällä meninkin Heidin luokse. Tai en minä heille sisälle mennyt, vaan otimme Ilona-kissan ulos ja ulkoilutimme. Siinä menikin aikaa - välillä saatiin hakea kissaa puusta alas ja sitten tultiinkin ryminällä alas.. :D Mutta joo.. Kuvat saa kertoa nyt enemmän
5. toukokuuta 2013
4. toukokuuta 2013
Märkä, kuin uitettu ROTTA
Tänään olin huonon aamun jälkeen, kaverini Heidin kanssa santtion uimarannalla. ja tietenkinhän tuo minun pikku rinsessa oli mukana. Sissi nautti oikein kunnolla kun sai juoksennella vapaana hiekassa pallon perässä. Saihan se joitakin ihme kohtauksiakin! :D Niitä me sitten vian naurettiin Heidin kanssa.
Ja pakko myös sanoa se, että kahlasin merivedessä polviin asti. Aluksi se oli ihan sairaan kylmää, mutta sitten siihen tottui - tosin loppupäässä mulla oli jalat jo tunnottomat. Joten äkkiä kuivaamaan jalat ja kengät jalkoihin! Tosin, eihän se paljoa auttanut kun kengätkin olivat märät! :D
No mutta, pääasia, että sain Heidin nauramaan! Se on ihanaa kun joku nauraa ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli, vaikka olisi kuinka paha päivä ollut takana.
Sissikin kävi vähän polskuttelemassa. Ja sen näköinenkin se oli sen jälkeen kun se tuli vedestä ja lähti spurttailemaan hiekalle! :D
Mutta, kuvat saavatkin kertoa paremmin tästä päivästä
Ja pakko myös sanoa se, että kahlasin merivedessä polviin asti. Aluksi se oli ihan sairaan kylmää, mutta sitten siihen tottui - tosin loppupäässä mulla oli jalat jo tunnottomat. Joten äkkiä kuivaamaan jalat ja kengät jalkoihin! Tosin, eihän se paljoa auttanut kun kengätkin olivat märät! :D
No mutta, pääasia, että sain Heidin nauramaan! Se on ihanaa kun joku nauraa ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli, vaikka olisi kuinka paha päivä ollut takana.
Sissikin kävi vähän polskuttelemassa. Ja sen näköinenkin se oli sen jälkeen kun se tuli vedestä ja lähti spurttailemaan hiekalle! :D
Mutta, kuvat saavatkin kertoa paremmin tästä päivästä
Vallan taistelua
Otsikko kertoo paljon minusta itsestäni. Olen jaksamisen äärirajoilla jälleen. En tiedä, miten minä aina päädyn tähän pisteeseen, mutta taas sitä ollaan tässä kunnossa. Minun on ehkä syytä kertoa nyt minusta itsestäni kaikki. Vai oletteko samaa mieltä?
Haluaisin olla se sama pikku tyttö, joka olin ennen koulua. Olin eloisa, pirteä ja iloinen pikku tyttö, mutta toisaaltaan hyvin hyvin ujo. Olin aina se naapurin kiltti tyttö! Minulla oli ja on vieläkin kauhea miellyttämisen halu, joka tuottaa välillä ristiriitaisia tunteita sisälläni enkä välillä tiedä miten toimia. Mulla oli tarhassa kavereita ja parhaimpiin kavereihini silloin kuului pikkuserkkuni; Tiina ja Heli.
Sitten meni hieman sukset ristiin heidän kanssaan ja sitten muutimme parin kilometrin päähän. Kerrostalosta rivitaloon. Pelkäsin uudessa ympäristössä todella paljon, mutta sitten siellä olikin ikäisiäni tyttöjä, jotka ottivat minut iloisesti mukaan leikkeihin. Kunnes koulu alkoi.
Se oli kuin isku vasten kasvojani. PAM! Ja sitten minulla ei enää ollutkaan kavereita. He muuttuivat, enkä enää päässyt heidän porukkaan. Olin ala-asteella aina yksin. En uskaltanut tutustua toisiin. Kunnes ala-asteella uskaltauduin tutustumaan erityisluokkalaisiin. Vietin välitunteja heidän kanssaan.
Vaikka minua kiusattiin jo ensimmäisestä luokasta lähtien, niin se vain pahentui sen jälkeen kun vietin aikani erityisluokkalaisten kanssa.
Minä eristäydyin silloin kokonaan toisista. En puhunut kenellekään muulle paitsi opettajalleni. En päästänyt ketään lähelleni, en enää osannut näyttää tunteitani. Minusta tuli aivan eri ihminen. Tulin ujosta tytöstä vielä ujommaksi! En uskaltanut (enkä vieläkään uskalla) katsoa toisia silmiin saatika toisia päin. Puhumisesta puhumattakaan!
Pelkäsin siirtoa ylä-asteelle, vaikka toisaalta toivoin sitä - ja toivoin kiusaamiseni loppuvan. Mutta kuinka kävikään? Se paheni! Jouduin käymään säännöllisesti kuraattorin ja terveydenhoitajan luona, mutta se ei auttanut. Mielestäni se vain pahensi asioita.
Minua alkoi vihata koko koulu. Olin ihan yksin. Toki, olihan minulla Anni-Maaria, mutta hänkin oli rinnakkaisluokalla ja ei me nähty jokainen välitunti. Usein vain vetäydyin mustaan isoon huppariini ja käperryin lattialle jonnekin nurkkaan. Pyrin olemaan huomaamaton.
Sitten minua uhkailtiin tappaa. Minä pelkäsin kuollakseni mennä kouluun saatika poistua kotoa. Mutta vanhempani pakottivat aina lähtemään kouluun. Mutta koulupäivän jälkeen en juurikaan poistunut kotoa.
Kiusaamiseni oli henkistä ja uhkailua, kunnes se vain paheni. Minua hakattiin, potkittiin ja jopa lyötiin päätäni betoniseinään.
Olin muutamia kertoja sairaalan ensiavussa. Pelkäsin joka päivä mennä kouluun. Ja iltaisin minä vain itkin, kunnes olin jossain vaiheessa nukahtanut, mutta vain hetkeksi.. Sillä näin kaikesta painajaisia.
Ylä-asteen jälkeen siirryin kokemäelle opiskelemaan. Ajattelin, että jos minua ei enää kiusattaisi. Mutta, ei käynytkään niin. Kyllähän sielläkin hieman kiusattiin..
Ja silloin kun puhuin siitä, että olin sairaalassa.. Olin Mielenterveys sairaalassa, täällä ukissa. Olin siellä reilun kuukauden. Voin sen jälkeen muutaman viikon hyvin, mutta olen taas palannut entiseen.
Koulukiusaamista ei koskaan pysty unohtamaan, eikä hyväksikäyttöjä. Pelkään ihmisiä, en uskalla puhua ihmisten kanssa. ja yleisillä paikoilla saan helposti paniikkikohtauksen. Minulla on todettu monia sairauksia, joista yksi on erittäin vakava masennus. Olen viillellyt itseäni ja kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt helpottaa oloani. Mutta tuntuu, ettei mikään ole tarpeeksi jotta minä voisin hieman paremmin. Oloni on todella kamala.
Ja vielä tänkin päivänä, minun on oikeasti todella vaikea nousta sängystä. Haluaisin vain nukkua kaiken yli. Minä en yksinkertaisesti enää jaksa tätä. Vaikka monet sanoo, että "näytät pirteältä" niin pakkohan minun on esittää, että minulla on kaikki hyvin! kun kukaan ei usko! ja vanhempani eivät edes ymmärrä minua! Olen tyystin yksin - vaikka käynhän minä terapiassa. ja onhan minulla Sissi ja kanit, niihin pystyn luottamaan todella paljon. Mutta jos kysytään luotanko ihmisiin? Niin vastaisin, että en luota.
Toivoisin, että koulukiusaaminen loppuisi ja hyväksikäytöt! Ei ole oikein, että toiset saavat kärsiä. Ja ne kiusaamisesta aiheutuneet mahdolliset sairaudet voivat olla loppu elämän ajan..
Joskus vain ajattelen kuolemaa - se tuntuu parhaimmalta idealta mitä maailma voi minulle antaa.
Haluaisin olla se sama pikku tyttö, joka olin ennen koulua. Olin eloisa, pirteä ja iloinen pikku tyttö, mutta toisaaltaan hyvin hyvin ujo. Olin aina se naapurin kiltti tyttö! Minulla oli ja on vieläkin kauhea miellyttämisen halu, joka tuottaa välillä ristiriitaisia tunteita sisälläni enkä välillä tiedä miten toimia. Mulla oli tarhassa kavereita ja parhaimpiin kavereihini silloin kuului pikkuserkkuni; Tiina ja Heli.
Sitten meni hieman sukset ristiin heidän kanssaan ja sitten muutimme parin kilometrin päähän. Kerrostalosta rivitaloon. Pelkäsin uudessa ympäristössä todella paljon, mutta sitten siellä olikin ikäisiäni tyttöjä, jotka ottivat minut iloisesti mukaan leikkeihin. Kunnes koulu alkoi.
Se oli kuin isku vasten kasvojani. PAM! Ja sitten minulla ei enää ollutkaan kavereita. He muuttuivat, enkä enää päässyt heidän porukkaan. Olin ala-asteella aina yksin. En uskaltanut tutustua toisiin. Kunnes ala-asteella uskaltauduin tutustumaan erityisluokkalaisiin. Vietin välitunteja heidän kanssaan.
Vaikka minua kiusattiin jo ensimmäisestä luokasta lähtien, niin se vain pahentui sen jälkeen kun vietin aikani erityisluokkalaisten kanssa.
Minä eristäydyin silloin kokonaan toisista. En puhunut kenellekään muulle paitsi opettajalleni. En päästänyt ketään lähelleni, en enää osannut näyttää tunteitani. Minusta tuli aivan eri ihminen. Tulin ujosta tytöstä vielä ujommaksi! En uskaltanut (enkä vieläkään uskalla) katsoa toisia silmiin saatika toisia päin. Puhumisesta puhumattakaan!
Pelkäsin siirtoa ylä-asteelle, vaikka toisaalta toivoin sitä - ja toivoin kiusaamiseni loppuvan. Mutta kuinka kävikään? Se paheni! Jouduin käymään säännöllisesti kuraattorin ja terveydenhoitajan luona, mutta se ei auttanut. Mielestäni se vain pahensi asioita.
Minua alkoi vihata koko koulu. Olin ihan yksin. Toki, olihan minulla Anni-Maaria, mutta hänkin oli rinnakkaisluokalla ja ei me nähty jokainen välitunti. Usein vain vetäydyin mustaan isoon huppariini ja käperryin lattialle jonnekin nurkkaan. Pyrin olemaan huomaamaton.
Sitten minua uhkailtiin tappaa. Minä pelkäsin kuollakseni mennä kouluun saatika poistua kotoa. Mutta vanhempani pakottivat aina lähtemään kouluun. Mutta koulupäivän jälkeen en juurikaan poistunut kotoa.
Kiusaamiseni oli henkistä ja uhkailua, kunnes se vain paheni. Minua hakattiin, potkittiin ja jopa lyötiin päätäni betoniseinään.
Olin muutamia kertoja sairaalan ensiavussa. Pelkäsin joka päivä mennä kouluun. Ja iltaisin minä vain itkin, kunnes olin jossain vaiheessa nukahtanut, mutta vain hetkeksi.. Sillä näin kaikesta painajaisia.
Ylä-asteen jälkeen siirryin kokemäelle opiskelemaan. Ajattelin, että jos minua ei enää kiusattaisi. Mutta, ei käynytkään niin. Kyllähän sielläkin hieman kiusattiin..
Ja silloin kun puhuin siitä, että olin sairaalassa.. Olin Mielenterveys sairaalassa, täällä ukissa. Olin siellä reilun kuukauden. Voin sen jälkeen muutaman viikon hyvin, mutta olen taas palannut entiseen.
Koulukiusaamista ei koskaan pysty unohtamaan, eikä hyväksikäyttöjä. Pelkään ihmisiä, en uskalla puhua ihmisten kanssa. ja yleisillä paikoilla saan helposti paniikkikohtauksen. Minulla on todettu monia sairauksia, joista yksi on erittäin vakava masennus. Olen viillellyt itseäni ja kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt helpottaa oloani. Mutta tuntuu, ettei mikään ole tarpeeksi jotta minä voisin hieman paremmin. Oloni on todella kamala.
Ja vielä tänkin päivänä, minun on oikeasti todella vaikea nousta sängystä. Haluaisin vain nukkua kaiken yli. Minä en yksinkertaisesti enää jaksa tätä. Vaikka monet sanoo, että "näytät pirteältä" niin pakkohan minun on esittää, että minulla on kaikki hyvin! kun kukaan ei usko! ja vanhempani eivät edes ymmärrä minua! Olen tyystin yksin - vaikka käynhän minä terapiassa. ja onhan minulla Sissi ja kanit, niihin pystyn luottamaan todella paljon. Mutta jos kysytään luotanko ihmisiin? Niin vastaisin, että en luota.
Toivoisin, että koulukiusaaminen loppuisi ja hyväksikäytöt! Ei ole oikein, että toiset saavat kärsiä. Ja ne kiusaamisesta aiheutuneet mahdolliset sairaudet voivat olla loppu elämän ajan..
Joskus vain ajattelen kuolemaa - se tuntuu parhaimmalta idealta mitä maailma voi minulle antaa.
3. toukokuuta 2013
Siivoilua, shoppailua.. Kaikkea kivaa
Viikko on mennyt ihan kivasti, näin lomaillessakin. Aluksi tuntui, että eihän tästä yhtään mitään tule. Mutta niin se vain hurahti!
Viime sunnuntaina olimme siis kuten tuossa edellisessäkin postauksessa luki Laitilassa näyttelyissä. Ja hieno pystihän se on tuolla hyllyllä :) Mutta olin myös vanhempieni kanssa keskiviikkona Raumalla mätsäreissä. Aikaahan siellä kului ihan kivasti katsellessa toisia koiria. Pentuluokassa oli tälläkertaa 31 osanottajaa. Hyvin se meni, mielestäni tosi hyvin! Sijoituksemme oli PUN4. Hienon ruusukkeen saatiin ja ruokaa - meillä kun ei ole koiran ruokaa tarpeeksi! :D nimittäin 4 säkkiä ruokaa kun neiti on vähän voittanut sitä.. :D
Tänään sitten olin parhaan kaverini kanssa shoppailemassa tässä Ukin SUUREN SUURESSA cityssä! :D (tai jos oikein lähemmin tarkastellaan tuo kaveri on kuin äiti mulle) Käytiinkin jokaisessa kaupassa mitä vain tässä pikku kirppukylässä on. :D Ja hauskaahan meillä oli! Jokaisessa kaupassa oli jotain PINKKIÄ ja vitsailtiin kaverin kanssa että ostetaan kaikkee pinkkiä.. :D Mut osa niist pinkeist jutuist oli ihan hienoi.
Kotiin päästyäni huomasin, että Lakulle on tullut ensimmäinen ostajaehdokas! Hieno juttu, vaikka onhan se hiukan haikeeta luopuu siitä, mut pakon edessä. ja kaikenlisäksi sen mahdollisessa kodissa sillä olisi tilaa liikkua. :)
Noh, mutta kuitenkin.. Päätin siivota kaikki häkit - desinfioin, huuhtelin ja kuivasin häkit. Eli siis ihan perusteellinen siivous. Hyvähän ne häkit on välillä desinfioida. En siis käyttänyt käsidesiä - en tosiaankaan! Vaan ihan perus väkiviinietikkaa. Sillä lähtee hyvin pissa läikät yms irti. :)
Ja olihan mulla apulainenkin tuossa häkkien siivouksessa! Nimittäin tämä minun erittäin avulias neitiseni, Sissi! :D
Viime sunnuntaina olimme siis kuten tuossa edellisessäkin postauksessa luki Laitilassa näyttelyissä. Ja hieno pystihän se on tuolla hyllyllä :) Mutta olin myös vanhempieni kanssa keskiviikkona Raumalla mätsäreissä. Aikaahan siellä kului ihan kivasti katsellessa toisia koiria. Pentuluokassa oli tälläkertaa 31 osanottajaa. Hyvin se meni, mielestäni tosi hyvin! Sijoituksemme oli PUN4. Hienon ruusukkeen saatiin ja ruokaa - meillä kun ei ole koiran ruokaa tarpeeksi! :D nimittäin 4 säkkiä ruokaa kun neiti on vähän voittanut sitä.. :D
Tänään sitten olin parhaan kaverini kanssa shoppailemassa tässä Ukin SUUREN SUURESSA cityssä! :D (tai jos oikein lähemmin tarkastellaan tuo kaveri on kuin äiti mulle) Käytiinkin jokaisessa kaupassa mitä vain tässä pikku kirppukylässä on. :D Ja hauskaahan meillä oli! Jokaisessa kaupassa oli jotain PINKKIÄ ja vitsailtiin kaverin kanssa että ostetaan kaikkee pinkkiä.. :D Mut osa niist pinkeist jutuist oli ihan hienoi.
Kotiin päästyäni huomasin, että Lakulle on tullut ensimmäinen ostajaehdokas! Hieno juttu, vaikka onhan se hiukan haikeeta luopuu siitä, mut pakon edessä. ja kaikenlisäksi sen mahdollisessa kodissa sillä olisi tilaa liikkua. :)
Noh, mutta kuitenkin.. Päätin siivota kaikki häkit - desinfioin, huuhtelin ja kuivasin häkit. Eli siis ihan perusteellinen siivous. Hyvähän ne häkit on välillä desinfioida. En siis käyttänyt käsidesiä - en tosiaankaan! Vaan ihan perus väkiviinietikkaa. Sillä lähtee hyvin pissa läikät yms irti. :)
Ja olihan mulla apulainenkin tuossa häkkien siivouksessa! Nimittäin tämä minun erittäin avulias neitiseni, Sissi! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
