Otsikko kertoo paljon minusta itsestäni. Olen jaksamisen äärirajoilla jälleen. En tiedä, miten minä aina päädyn tähän pisteeseen, mutta taas sitä ollaan tässä kunnossa. Minun on ehkä syytä kertoa nyt minusta itsestäni kaikki. Vai oletteko samaa mieltä?
Haluaisin olla se sama pikku tyttö, joka olin ennen koulua. Olin eloisa, pirteä ja iloinen pikku tyttö, mutta toisaaltaan hyvin hyvin ujo. Olin aina se naapurin kiltti tyttö! Minulla oli ja on vieläkin kauhea miellyttämisen halu, joka tuottaa välillä ristiriitaisia tunteita sisälläni enkä välillä tiedä miten toimia. Mulla oli tarhassa kavereita ja parhaimpiin kavereihini silloin kuului pikkuserkkuni; Tiina ja Heli.
Sitten meni hieman sukset ristiin heidän kanssaan ja sitten muutimme parin kilometrin päähän. Kerrostalosta rivitaloon. Pelkäsin uudessa ympäristössä todella paljon, mutta sitten siellä olikin ikäisiäni tyttöjä, jotka ottivat minut iloisesti mukaan leikkeihin. Kunnes koulu alkoi.
Se oli kuin isku vasten kasvojani. PAM! Ja sitten minulla ei enää ollutkaan kavereita. He muuttuivat, enkä enää päässyt heidän porukkaan. Olin ala-asteella aina yksin. En uskaltanut tutustua toisiin. Kunnes ala-asteella uskaltauduin tutustumaan erityisluokkalaisiin. Vietin välitunteja heidän kanssaan.
Vaikka minua kiusattiin jo ensimmäisestä luokasta lähtien, niin se vain pahentui sen jälkeen kun vietin aikani erityisluokkalaisten kanssa.
Minä eristäydyin silloin kokonaan toisista. En puhunut kenellekään muulle paitsi opettajalleni. En päästänyt ketään lähelleni, en enää osannut näyttää tunteitani. Minusta tuli aivan eri ihminen. Tulin ujosta tytöstä vielä ujommaksi! En uskaltanut (enkä vieläkään uskalla) katsoa toisia silmiin saatika toisia päin. Puhumisesta puhumattakaan!
Pelkäsin siirtoa ylä-asteelle, vaikka toisaalta toivoin sitä - ja toivoin kiusaamiseni loppuvan. Mutta kuinka kävikään? Se paheni! Jouduin käymään säännöllisesti kuraattorin ja terveydenhoitajan luona, mutta se ei auttanut. Mielestäni se vain pahensi asioita.
Minua alkoi vihata koko koulu. Olin ihan yksin. Toki, olihan minulla Anni-Maaria, mutta hänkin oli rinnakkaisluokalla ja ei me nähty jokainen välitunti. Usein vain vetäydyin mustaan isoon huppariini ja käperryin lattialle jonnekin nurkkaan. Pyrin olemaan huomaamaton.
Sitten minua uhkailtiin tappaa. Minä pelkäsin kuollakseni mennä kouluun saatika poistua kotoa. Mutta vanhempani pakottivat aina lähtemään kouluun. Mutta koulupäivän jälkeen en juurikaan poistunut kotoa.
Kiusaamiseni oli henkistä ja uhkailua, kunnes se vain paheni. Minua hakattiin, potkittiin ja jopa lyötiin päätäni betoniseinään.
Olin muutamia kertoja sairaalan ensiavussa. Pelkäsin joka päivä mennä kouluun. Ja iltaisin minä vain itkin, kunnes olin jossain vaiheessa nukahtanut, mutta vain hetkeksi.. Sillä näin kaikesta painajaisia.
Ylä-asteen jälkeen siirryin kokemäelle opiskelemaan. Ajattelin, että jos minua ei enää kiusattaisi. Mutta, ei käynytkään niin. Kyllähän sielläkin hieman kiusattiin..
Ja silloin kun puhuin siitä, että olin sairaalassa.. Olin Mielenterveys sairaalassa, täällä ukissa. Olin siellä reilun kuukauden. Voin sen jälkeen muutaman viikon hyvin, mutta olen taas palannut entiseen.
Koulukiusaamista ei koskaan pysty unohtamaan, eikä hyväksikäyttöjä. Pelkään ihmisiä, en uskalla puhua ihmisten kanssa. ja yleisillä paikoilla saan helposti paniikkikohtauksen. Minulla on todettu monia sairauksia, joista yksi on erittäin vakava masennus. Olen viillellyt itseäni ja kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt helpottaa oloani. Mutta tuntuu, ettei mikään ole tarpeeksi jotta minä voisin hieman paremmin. Oloni on todella kamala.
Ja vielä tänkin päivänä, minun on oikeasti todella vaikea nousta sängystä. Haluaisin vain nukkua kaiken yli. Minä en yksinkertaisesti enää jaksa tätä. Vaikka monet sanoo, että "näytät pirteältä" niin pakkohan minun on esittää, että minulla on kaikki hyvin! kun kukaan ei usko! ja vanhempani eivät edes ymmärrä minua! Olen tyystin yksin - vaikka käynhän minä terapiassa. ja onhan minulla Sissi ja kanit, niihin pystyn luottamaan todella paljon. Mutta jos kysytään luotanko ihmisiin? Niin vastaisin, että en luota.
Toivoisin, että koulukiusaaminen loppuisi ja hyväksikäytöt! Ei ole oikein, että toiset saavat kärsiä. Ja ne kiusaamisesta aiheutuneet mahdolliset sairaudet voivat olla loppu elämän ajan..
Joskus vain ajattelen kuolemaa - se tuntuu parhaimmalta idealta mitä maailma voi minulle antaa.
4. toukokuuta 2013
3. toukokuuta 2013
Siivoilua, shoppailua.. Kaikkea kivaa
Viikko on mennyt ihan kivasti, näin lomaillessakin. Aluksi tuntui, että eihän tästä yhtään mitään tule. Mutta niin se vain hurahti!
Viime sunnuntaina olimme siis kuten tuossa edellisessäkin postauksessa luki Laitilassa näyttelyissä. Ja hieno pystihän se on tuolla hyllyllä :) Mutta olin myös vanhempieni kanssa keskiviikkona Raumalla mätsäreissä. Aikaahan siellä kului ihan kivasti katsellessa toisia koiria. Pentuluokassa oli tälläkertaa 31 osanottajaa. Hyvin se meni, mielestäni tosi hyvin! Sijoituksemme oli PUN4. Hienon ruusukkeen saatiin ja ruokaa - meillä kun ei ole koiran ruokaa tarpeeksi! :D nimittäin 4 säkkiä ruokaa kun neiti on vähän voittanut sitä.. :D
Tänään sitten olin parhaan kaverini kanssa shoppailemassa tässä Ukin SUUREN SUURESSA cityssä! :D (tai jos oikein lähemmin tarkastellaan tuo kaveri on kuin äiti mulle) Käytiinkin jokaisessa kaupassa mitä vain tässä pikku kirppukylässä on. :D Ja hauskaahan meillä oli! Jokaisessa kaupassa oli jotain PINKKIÄ ja vitsailtiin kaverin kanssa että ostetaan kaikkee pinkkiä.. :D Mut osa niist pinkeist jutuist oli ihan hienoi.
Kotiin päästyäni huomasin, että Lakulle on tullut ensimmäinen ostajaehdokas! Hieno juttu, vaikka onhan se hiukan haikeeta luopuu siitä, mut pakon edessä. ja kaikenlisäksi sen mahdollisessa kodissa sillä olisi tilaa liikkua. :)
Noh, mutta kuitenkin.. Päätin siivota kaikki häkit - desinfioin, huuhtelin ja kuivasin häkit. Eli siis ihan perusteellinen siivous. Hyvähän ne häkit on välillä desinfioida. En siis käyttänyt käsidesiä - en tosiaankaan! Vaan ihan perus väkiviinietikkaa. Sillä lähtee hyvin pissa läikät yms irti. :)
Ja olihan mulla apulainenkin tuossa häkkien siivouksessa! Nimittäin tämä minun erittäin avulias neitiseni, Sissi! :D
Viime sunnuntaina olimme siis kuten tuossa edellisessäkin postauksessa luki Laitilassa näyttelyissä. Ja hieno pystihän se on tuolla hyllyllä :) Mutta olin myös vanhempieni kanssa keskiviikkona Raumalla mätsäreissä. Aikaahan siellä kului ihan kivasti katsellessa toisia koiria. Pentuluokassa oli tälläkertaa 31 osanottajaa. Hyvin se meni, mielestäni tosi hyvin! Sijoituksemme oli PUN4. Hienon ruusukkeen saatiin ja ruokaa - meillä kun ei ole koiran ruokaa tarpeeksi! :D nimittäin 4 säkkiä ruokaa kun neiti on vähän voittanut sitä.. :D
Tänään sitten olin parhaan kaverini kanssa shoppailemassa tässä Ukin SUUREN SUURESSA cityssä! :D (tai jos oikein lähemmin tarkastellaan tuo kaveri on kuin äiti mulle) Käytiinkin jokaisessa kaupassa mitä vain tässä pikku kirppukylässä on. :D Ja hauskaahan meillä oli! Jokaisessa kaupassa oli jotain PINKKIÄ ja vitsailtiin kaverin kanssa että ostetaan kaikkee pinkkiä.. :D Mut osa niist pinkeist jutuist oli ihan hienoi.
Kotiin päästyäni huomasin, että Lakulle on tullut ensimmäinen ostajaehdokas! Hieno juttu, vaikka onhan se hiukan haikeeta luopuu siitä, mut pakon edessä. ja kaikenlisäksi sen mahdollisessa kodissa sillä olisi tilaa liikkua. :)
Noh, mutta kuitenkin.. Päätin siivota kaikki häkit - desinfioin, huuhtelin ja kuivasin häkit. Eli siis ihan perusteellinen siivous. Hyvähän ne häkit on välillä desinfioida. En siis käyttänyt käsidesiä - en tosiaankaan! Vaan ihan perus väkiviinietikkaa. Sillä lähtee hyvin pissa läikät yms irti. :)
Ja olihan mulla apulainenkin tuossa häkkien siivouksessa! Nimittäin tämä minun erittäin avulias neitiseni, Sissi! :D
28. huhtikuuta 2013
Võida koju!
Tänään olin sitten Sissin kanssa Laitilassa.
Siellä oli mätsärit. Aluksi neiti tahtoi pelkäävän kaikkea, mutta sitten alkoi leikkimään pikkuisen chinhuahuan kanssa.
Ensimmäisessä kehässä Sissi ei oikein tahtonut totella ja seisoa kauniisti, jonka vuoksi sitten saatiinkin sininen nauha. No mutta on sekin parempi kuin ei mitään!
Sinisessä kehässä menikin sitten jo huomattavasti paremmin ja neiti jaksoi keskittyäkin paremmin. En uskonut ikinä, että pääsisimme neljän parhaan joukkoon. Mutta kuinka kävikään?! Sijoituimme aivan ensimmäisiksi!
En meinannut uskoa korviani kun tuomari sanoi, että te jatkatte sitten BIS kehään. Olin hetken ihan, että MITÄ?! Palkinnoksi sitten pikkuinen neiti voitti ison pokaalin, ison ruusukkeen ja lahjakortin Mustiin ja Mirriin, josta sitten saimme hakea kaksi ruokasäkkiä. Ja nuo ruoat kun kelpasivatkin Sissille - tämä söi niitä aivan innoissaan!
BIS kehässä olin jo alunperinkin sellainen, että nyt ei sijoituta. Kun vertasin toisia ykköseksi sijottuneita koiria, niin ei ollut yksinkertaisesti mitään mahdollisuuksia voittaa esim. veteraaneja tai aikuisia koiria. Olihan niillä rutkasti enemmän kokemusta!
Mutta kerta se ensimmäinenkin on päästä BIS kehään ja olihan se kieltämättä ihan sairaan upea kokemus! Ne tietävät sen mahtavan tunteen, jotka ovat koiransa kanssa päässeet BIS kehään.
Kaikesta huolimatta olen ylpeä tuosta koirasta! Ja siitä olen erittäin kiitollinen, että sain juuri tämän koiran enkä sen veljeä. Monet kehuvat tyttöä ihan maasta taivaisiin asti!
Illemmalla sitten päätin vielä lähteä pyöräilemään koiran kanssa. Aluksi kävelimme kemiralle, jotta tämä saa tehdä asiansa jotta sitten jaksaa paremmin keskittyä juoksemiseen. Sitten kun käännyimme nousin pyörän selkään ja poljin niin kovaa kuin Sissi jaksoi juosta! Hienosti tyttö juoksikin koko matkan. Nyt neiti nukkuu tyytyväisen näköisenä tuossa vieressäni.
On se vaan niin ihanaa omistaa noin ihana ja täydellinen koira! <3
Tässä muutamia kuvia mätsäreistä
Siellä oli mätsärit. Aluksi neiti tahtoi pelkäävän kaikkea, mutta sitten alkoi leikkimään pikkuisen chinhuahuan kanssa.
Ensimmäisessä kehässä Sissi ei oikein tahtonut totella ja seisoa kauniisti, jonka vuoksi sitten saatiinkin sininen nauha. No mutta on sekin parempi kuin ei mitään!
Sinisessä kehässä menikin sitten jo huomattavasti paremmin ja neiti jaksoi keskittyäkin paremmin. En uskonut ikinä, että pääsisimme neljän parhaan joukkoon. Mutta kuinka kävikään?! Sijoituimme aivan ensimmäisiksi!
En meinannut uskoa korviani kun tuomari sanoi, että te jatkatte sitten BIS kehään. Olin hetken ihan, että MITÄ?! Palkinnoksi sitten pikkuinen neiti voitti ison pokaalin, ison ruusukkeen ja lahjakortin Mustiin ja Mirriin, josta sitten saimme hakea kaksi ruokasäkkiä. Ja nuo ruoat kun kelpasivatkin Sissille - tämä söi niitä aivan innoissaan!
BIS kehässä olin jo alunperinkin sellainen, että nyt ei sijoituta. Kun vertasin toisia ykköseksi sijottuneita koiria, niin ei ollut yksinkertaisesti mitään mahdollisuuksia voittaa esim. veteraaneja tai aikuisia koiria. Olihan niillä rutkasti enemmän kokemusta!
Mutta kerta se ensimmäinenkin on päästä BIS kehään ja olihan se kieltämättä ihan sairaan upea kokemus! Ne tietävät sen mahtavan tunteen, jotka ovat koiransa kanssa päässeet BIS kehään.
Kaikesta huolimatta olen ylpeä tuosta koirasta! Ja siitä olen erittäin kiitollinen, että sain juuri tämän koiran enkä sen veljeä. Monet kehuvat tyttöä ihan maasta taivaisiin asti!
Illemmalla sitten päätin vielä lähteä pyöräilemään koiran kanssa. Aluksi kävelimme kemiralle, jotta tämä saa tehdä asiansa jotta sitten jaksaa paremmin keskittyä juoksemiseen. Sitten kun käännyimme nousin pyörän selkään ja poljin niin kovaa kuin Sissi jaksoi juosta! Hienosti tyttö juoksikin koko matkan. Nyt neiti nukkuu tyytyväisen näköisenä tuossa vieressäni.
On se vaan niin ihanaa omistaa noin ihana ja täydellinen koira! <3
Tässä muutamia kuvia mätsäreistä
Üks võimalus oli tema terminal
Elikkä, yksi tie sai päätteensä ja toinen voi alkaa. Valmistuin 25.4. Kokemäeltä puutarhuriksi. Se oli mielestäni tosi hienoa, mutta toisaalta todella surullista, koska sitten en enää nää koulukavereitani. Toki, pidämme toivottavasti yhteyttä facebookissa. :)
Koululla juhla oli hieno ja näyttöläiset olivat tehneet hienot asetelmat sinne koristeiksi.
Kotona oli sitten juhlat perjantaina ja kylässä kävi sukulaisiani. Eräs kaveri sanoi ettei he pääse tulemaan, mutta sitten he tulivatkin yllättäen! Se oli mielestäni TOSI mahtavaa! Lahjoja tuli jonkin verran, vaikka en minä niitä odottanut lainkaan. Mutta onhan se hienoa kun saa lahjoja, vaikka minä en niin paljoa lahjoista välitäkään.
Harmittavaa oli vain se juhlissani, että kummitätini ei tullut meille, vaikka olin kutsunutkin. Enkä saanut edes korttia. Mutta antaa hänen sitten kiukutella jos haluaa.
Tässä kuvia päivästäni:
Koululla juhla oli hieno ja näyttöläiset olivat tehneet hienot asetelmat sinne koristeiksi.
Kotona oli sitten juhlat perjantaina ja kylässä kävi sukulaisiani. Eräs kaveri sanoi ettei he pääse tulemaan, mutta sitten he tulivatkin yllättäen! Se oli mielestäni TOSI mahtavaa! Lahjoja tuli jonkin verran, vaikka en minä niitä odottanut lainkaan. Mutta onhan se hienoa kun saa lahjoja, vaikka minä en niin paljoa lahjoista välitäkään.
Harmittavaa oli vain se juhlissani, että kummitätini ei tullut meille, vaikka olin kutsunutkin. Enkä saanut edes korttia. Mutta antaa hänen sitten kiukutella jos haluaa.
Tässä kuvia päivästäni:
| Koulukavereitani. He ovat olleet maailman parhaimpia kavereita, mitä vain on ollut <3 |
| Meidän luokka :) |
| Minä ja äiti juhlatilaisuuden jälkeen ulkona |
| Äidin tekemä täytekakku |
| Harjoittelin tekemään kakkutikkareita, mutta niistä ei tullut aivan sellaisia kuin piti |
| Voileipäkakku |
| Minä ja siskontytöt. Elli istuu sylissä ja Emma tanssii |
22. huhtikuuta 2013
Outdoor elu ja naeru
Eilen lähdimme aamupäivällä kaverini, Heidin kanssa - sekä tietenkin Sissin kanssa - lenkille. Aluksi meinasimme, että olisimme kävelty agility radalle, mutta sitten kuitenkin käännyimme melkein puolessa välissä takaisin päin sillä Heidin isä lähti muutamaksi viikoksi pois kotoa ja kaverini halusi viettää aikaa isänsä kanssa.
Koiratarhan luona Sissillä oli kamalan kova jano ja huomasi ojan, jossa oli vettä. No ei siinä mitään, aluksi tämä juo varovasti ojan reunalta ettei vain tassut kastu. Mutta sitten hetken päästä koko koira oli yli polviensa vedessä. Ja siitäkös me sitten naurettiin Heidin kanssa, kun se oli niin huvittavan näköistä kun aluksi varoo kastumasta ja sitten hyppää sinne veteen! Välillä me ollaan mietitty Heidin kanssa, että onko Sissi koira lainkaan, kun se hyppii ja pomppii kuin kissa ja jahtaa kaikkea kuin kissa, toisinaan se vaikuttaa gasellilta.. Loputon lista. :D
Tein jopa viikonloppuna jää suklaita juhliani varten. Ne onnistui mielestäni tosi hyvin. Vielä torstai-iltana koulun juhlien jälkeen tarvitsisi leipoa kakkutikkareita.
Viikonloppuna jopa isosiskoni tuli tekemään minulle geeli kynnet. Ja sunnuntaina sitten värjäsin hiukset tumma mahonki värillä. Vaikkakin mun hiukset näyttää liilahkoilta. :D
Myöskin eilen kanini saivat ulkoilla ulkoaitauksessa. Siellä ne viihtyivätkin seitsemään asti illalla. Ne möyrisivät elämänsä kyllyydestä ja Eetukin pääsi kaivelemaan pellolle. Tosin, Sissikin oli apuna! :D
Kuvia minulla ei valitettavasti ole, sillä annoin kamerani isälle, jotta tämä saa opetella perjantaisia juhlia varten kuvaamista.
Koiratarhan luona Sissillä oli kamalan kova jano ja huomasi ojan, jossa oli vettä. No ei siinä mitään, aluksi tämä juo varovasti ojan reunalta ettei vain tassut kastu. Mutta sitten hetken päästä koko koira oli yli polviensa vedessä. Ja siitäkös me sitten naurettiin Heidin kanssa, kun se oli niin huvittavan näköistä kun aluksi varoo kastumasta ja sitten hyppää sinne veteen! Välillä me ollaan mietitty Heidin kanssa, että onko Sissi koira lainkaan, kun se hyppii ja pomppii kuin kissa ja jahtaa kaikkea kuin kissa, toisinaan se vaikuttaa gasellilta.. Loputon lista. :D
Tein jopa viikonloppuna jää suklaita juhliani varten. Ne onnistui mielestäni tosi hyvin. Vielä torstai-iltana koulun juhlien jälkeen tarvitsisi leipoa kakkutikkareita.
Viikonloppuna jopa isosiskoni tuli tekemään minulle geeli kynnet. Ja sunnuntaina sitten värjäsin hiukset tumma mahonki värillä. Vaikkakin mun hiukset näyttää liilahkoilta. :D
Myöskin eilen kanini saivat ulkoilla ulkoaitauksessa. Siellä ne viihtyivätkin seitsemään asti illalla. Ne möyrisivät elämänsä kyllyydestä ja Eetukin pääsi kaivelemaan pellolle. Tosin, Sissikin oli apuna! :D
Kuvia minulla ei valitettavasti ole, sillä annoin kamerani isälle, jotta tämä saa opetella perjantaisia juhlia varten kuvaamista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
