3. toukokuuta 2013

Siivoilua, shoppailua.. Kaikkea kivaa

Viikko on mennyt ihan kivasti, näin lomaillessakin. Aluksi tuntui, että eihän tästä yhtään mitään tule. Mutta niin se vain hurahti!
Viime sunnuntaina olimme siis kuten tuossa edellisessäkin postauksessa luki Laitilassa näyttelyissä. Ja hieno pystihän se on tuolla hyllyllä :) Mutta olin myös vanhempieni kanssa keskiviikkona Raumalla mätsäreissä. Aikaahan siellä kului ihan kivasti katsellessa toisia koiria. Pentuluokassa oli tälläkertaa 31 osanottajaa. Hyvin se meni, mielestäni tosi hyvin! Sijoituksemme oli PUN4. Hienon ruusukkeen saatiin ja ruokaa - meillä kun ei ole koiran ruokaa tarpeeksi! :D nimittäin 4 säkkiä ruokaa kun neiti on vähän voittanut sitä.. :D

Tänään sitten olin parhaan kaverini kanssa shoppailemassa tässä Ukin SUUREN SUURESSA cityssä! :D (tai jos oikein lähemmin tarkastellaan tuo kaveri on kuin äiti mulle) Käytiinkin jokaisessa kaupassa mitä vain tässä pikku kirppukylässä on. :D Ja hauskaahan meillä oli! Jokaisessa kaupassa oli jotain PINKKIÄ ja vitsailtiin kaverin kanssa että ostetaan kaikkee pinkkiä.. :D Mut osa niist pinkeist jutuist oli ihan hienoi.

Kotiin päästyäni huomasin, että Lakulle on tullut ensimmäinen ostajaehdokas! Hieno juttu, vaikka onhan se hiukan haikeeta luopuu siitä, mut pakon edessä. ja kaikenlisäksi sen mahdollisessa kodissa sillä olisi tilaa liikkua. :)
Noh, mutta kuitenkin.. Päätin siivota kaikki häkit - desinfioin, huuhtelin ja kuivasin häkit. Eli siis ihan perusteellinen siivous. Hyvähän ne häkit on välillä desinfioida. En siis käyttänyt käsidesiä - en tosiaankaan! Vaan ihan perus väkiviinietikkaa. Sillä lähtee hyvin pissa läikät yms irti. :)
Ja olihan mulla apulainenkin tuossa häkkien siivouksessa! Nimittäin tämä minun erittäin avulias neitiseni, Sissi! :D



28. huhtikuuta 2013

Võida koju!

Tänään olin sitten Sissin kanssa Laitilassa.
Siellä oli mätsärit. Aluksi neiti tahtoi pelkäävän kaikkea, mutta sitten alkoi leikkimään pikkuisen chinhuahuan kanssa.

Ensimmäisessä kehässä Sissi ei oikein tahtonut totella ja seisoa kauniisti, jonka vuoksi sitten saatiinkin sininen nauha. No mutta on sekin parempi kuin ei mitään!
Sinisessä kehässä menikin sitten jo huomattavasti paremmin ja neiti jaksoi keskittyäkin paremmin. En uskonut ikinä, että pääsisimme neljän parhaan joukkoon. Mutta kuinka kävikään?! Sijoituimme aivan ensimmäisiksi!
En meinannut uskoa korviani kun tuomari sanoi, että te jatkatte sitten BIS kehään. Olin hetken ihan, että MITÄ?! Palkinnoksi sitten pikkuinen neiti voitti ison pokaalin, ison ruusukkeen ja lahjakortin Mustiin ja Mirriin, josta sitten saimme hakea kaksi ruokasäkkiä. Ja nuo ruoat kun kelpasivatkin Sissille - tämä söi niitä aivan innoissaan!

BIS kehässä olin jo alunperinkin sellainen, että nyt ei sijoituta. Kun vertasin toisia ykköseksi sijottuneita koiria, niin ei ollut yksinkertaisesti mitään mahdollisuuksia voittaa esim. veteraaneja tai aikuisia koiria. Olihan niillä rutkasti enemmän kokemusta!
Mutta kerta se ensimmäinenkin on päästä BIS kehään ja olihan se kieltämättä ihan sairaan upea kokemus! Ne tietävät sen mahtavan tunteen, jotka ovat koiransa kanssa päässeet BIS kehään.
Kaikesta huolimatta olen ylpeä tuosta koirasta! Ja siitä olen erittäin kiitollinen, että sain juuri tämän koiran enkä sen veljeä. Monet kehuvat tyttöä ihan maasta taivaisiin asti!

Illemmalla sitten päätin vielä lähteä pyöräilemään koiran kanssa. Aluksi kävelimme kemiralle, jotta tämä saa tehdä asiansa jotta sitten jaksaa paremmin keskittyä juoksemiseen. Sitten kun käännyimme nousin pyörän selkään ja poljin niin kovaa kuin Sissi jaksoi juosta!  Hienosti tyttö juoksikin koko matkan. Nyt neiti nukkuu tyytyväisen näköisenä tuossa vieressäni.

On se vaan niin ihanaa omistaa noin ihana ja täydellinen koira! <3

Tässä muutamia kuvia mätsäreistä
















Üks võimalus oli tema terminal

Elikkä, yksi tie sai päätteensä ja toinen voi alkaa. Valmistuin 25.4. Kokemäeltä puutarhuriksi. Se oli mielestäni tosi hienoa, mutta toisaalta todella surullista, koska sitten en enää nää koulukavereitani. Toki, pidämme toivottavasti yhteyttä facebookissa. :)
Koululla juhla oli hieno ja näyttöläiset olivat tehneet hienot asetelmat sinne koristeiksi.

Kotona oli sitten juhlat perjantaina ja kylässä kävi sukulaisiani. Eräs kaveri sanoi ettei he pääse tulemaan, mutta sitten he tulivatkin yllättäen! Se oli mielestäni TOSI mahtavaa! Lahjoja tuli jonkin verran, vaikka en minä niitä odottanut lainkaan. Mutta onhan se hienoa kun saa lahjoja, vaikka minä en niin paljoa lahjoista välitäkään.
Harmittavaa oli vain se juhlissani, että kummitätini ei tullut meille, vaikka olin kutsunutkin. Enkä saanut edes korttia. Mutta antaa hänen sitten kiukutella jos haluaa.

Tässä kuvia päivästäni:
Koulukavereitani. He ovat olleet maailman parhaimpia
kavereita, mitä vain on ollut <3

Meidän luokka :)

Minä ja äiti juhlatilaisuuden jälkeen ulkona

Äidin tekemä täytekakku

Harjoittelin tekemään kakkutikkareita, mutta niistä ei
tullut aivan sellaisia kuin piti

Voileipäkakku


Minä ja siskontytöt.
Elli istuu sylissä ja Emma tanssii





22. huhtikuuta 2013

Outdoor elu ja naeru

Eilen lähdimme aamupäivällä kaverini, Heidin kanssa - sekä tietenkin Sissin kanssa - lenkille. Aluksi meinasimme, että olisimme kävelty agility radalle, mutta sitten kuitenkin käännyimme melkein puolessa välissä takaisin päin sillä Heidin isä lähti muutamaksi viikoksi pois kotoa ja kaverini halusi viettää aikaa isänsä kanssa.
Koiratarhan luona Sissillä oli kamalan kova jano ja huomasi ojan, jossa oli vettä. No ei siinä mitään, aluksi tämä juo varovasti ojan reunalta ettei vain tassut kastu. Mutta sitten hetken päästä koko koira oli yli polviensa vedessä. Ja siitäkös me sitten naurettiin Heidin kanssa, kun se oli niin huvittavan näköistä kun aluksi varoo kastumasta ja sitten hyppää sinne veteen! Välillä me ollaan mietitty Heidin kanssa, että onko Sissi koira lainkaan, kun se hyppii ja pomppii kuin kissa ja jahtaa kaikkea kuin kissa, toisinaan se vaikuttaa gasellilta.. Loputon lista. :D

Tein jopa viikonloppuna jää suklaita juhliani varten. Ne onnistui mielestäni tosi hyvin. Vielä torstai-iltana koulun juhlien jälkeen tarvitsisi leipoa kakkutikkareita.
Viikonloppuna jopa isosiskoni tuli tekemään minulle geeli kynnet. Ja sunnuntaina sitten värjäsin hiukset tumma mahonki värillä. Vaikkakin mun hiukset näyttää liilahkoilta. :D

Myöskin eilen kanini saivat ulkoilla ulkoaitauksessa. Siellä ne viihtyivätkin seitsemään asti illalla. Ne möyrisivät elämänsä kyllyydestä ja Eetukin pääsi kaivelemaan pellolle. Tosin, Sissikin oli apuna! :D
Kuvia minulla ei valitettavasti ole, sillä annoin kamerani isälle, jotta tämä saa opetella perjantaisia juhlia varten kuvaamista.

15. huhtikuuta 2013

Ei elämää....

Joo, tiedän.. Anteeksi, että en ole kerennyt kertomaan lauantaina mitä teimme Heidin ja Sissin kanssa.. Mutta siis, me mentiin lenkille vaikka vettä tulikin ihan kiitettävästi. Minä olin jo läpimärkä Heidin luokse päästyäni, mutta ei se meitä haitannut. Lähdimme kävelemään Saarniston koululle päin ja sitten jouduimmekin menemään pururadan kautta, sillä Sissi alkoi yskimään niin pahasti. joten päätettiin sitten ettei rasiteta pikkuista enempää. Juuri hiljattain Sissillä oli yskä, mutta se tuli takaisin.
Pururadalla tosin Sissi vähän innostui. Nimittäin siellä oli vielä puhdasta lunta jossa se sitten innostui möyrimään. Koiran touhuja katsellessamme me vaan naurettiin Heidin kanssa. :D Se oli oikeesti tosi hullun näköstä!

Sunnuntaina sitten kävimme vanhempieni kanssa vanhainkodilla mummia katsomassa. Sissi tietenkin oli mukana! Me käveltiin suht pitkä matka sinne ja vanhainkodilla muutamat vanhukset ilahtuivat Sissin kyläilystä. Hoitajatkin olivat vähän väliä paijaamassa Sissiä. :D No, mutta ei se mitään! Sissihän kun ei laita pahakseen muutamia rapsutuksia! ;)
Mummikin sai pidellä koiraa sylissä, jossa kylläkin hän sai perusteellisen naamapesun.. :D Olimme siellä noin tunnin verran ja sitten kävelimmekin takaisin kotiin.

Kotona tehtiin ruokaa lenkin jälkeen ja sitten lähdimmekin meidän venerannalle Taivassaloon. Sissi tuli sinnekin tietysti mukaan! :D Taivassalossa sitten Sissi sai juosta ensimmäistä kertaa vapaana. Hienostihan tyttö totteli, vaikka pelkäsinkin kuollakseni että se juoksee jäälle, joka oli oikeesti tosi tosi ohuen näköistä. Vaikkakin kyllä se jää kantoi muutamat pilkkijätkin. Onneksi se ei kuitenkaan lähtenyt juoksemaan sinne, vaan tyytyi seuraamaan minua ja välillä möyriä loskassa ja kaivamaan vesilammikossa kuoppaa.  Koira olikin aikast märkä autoon nostaessani sen.













Tänään jälleen sataa, mutta ei se minua haittaa! Välillä minua ärsyttää suunnattomasti, kun ihmiset valittaa; "Kun aina sataa" tai "Eikä! Miksi aina sataa!?"
Siihen ei me ihmiset voida vaikuttaa, joten miksi siitä sitten valitetaan huomattavan paljon. Luontoäiti huolehtii siitä milloin sataa ja milloin ei.

Mutta hyvää viikon alkua kaikille!