Nimittäin tiistaina jouduinkin osastolle.. En kerro tarkempaa tietoa että mille osastolle muutamat tietääkin jotka tätä lukee, joten jätä sanomatta..
Noh.. Mikäs täällä osastolla ollessa.. Ollut jo 16.10 lähtien osastolla.. No toisaalta tää on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä mitä elämältään haluaa ja vaatii. Paljon on tullut mietittyä ja pohdittua, mutta eihän ne yksin pohtimisella mihinkään mene - päinvastoin. Onneks koulukin ymmärtää tilanteen ja ONNEKSI tämä osasto jakso ei vaikuta mitenkään koulunkäyntiini, sillä onhan mulla hyväksilukuja tullut hieman.. :) Tosin nyt saan käydä työharjottelussa osastolta käsin..
Mutta surullisinta on se, että kanini eivät enää ole minun omistuksessani. :'( Mutta onneksi pääsen niitä aina katsomaan ja hoitamaan, nimittäin ne on nykyisin minun äitini..
Minun ja äitinihän välit on nyt tällähetkellä mitä on, mutta sille ei mahda mitään. Kaipa ne pian lähentyy jälleen kun päästään kaikista asioista yli.
Hieman huolettaa meidän muorinkin kohtalo, sillä hän ei luultavasti enää elä kauaa ja minä kun en ole pahemmin ollut hänen kanssaan tekemisissä.. Kerkeääköhän vielä korjaamaan tilanteen? Sen aika näyttää.
Totta tosiaan, meinasin jo unohtaakin! :D Minähän olen nyt muuttamassa jo pois kotoa. Monet sanoo, että ei kannata vielä muuttaa pois kotoa, mutta mulla on omat mielipiteeni ja musta on tosi hyvä idea päästä itsenäistymään ja elämää kuten tavallisetkin ihmiset. Jokainenhan joskus muuttaa pois kotoa.. Tosin, mua harmittaa ja sattuu sydämeen, sillä joudun pitkän matkan päähän rakkaasta kaveristani - Heidistä. Mutta mä toivon, että hän ymmärtää, että näin on parempi. Ja saahan minun luokse tulla kyläilemään ja vaikka ihan yöksikin. Sitä ei estä mikään!
Nyt on mun aika oppia elämään, jopa omien virheideni kautta, mutta se on elämän kiertokulku - joskus on kaikki asiat hyvin, kun taas joskus kaikki on tosi huonosti. Joskus jopa luulee, ettei tän huonommaksi voi mennä, mutta voin sanoa, KYLLÄ voi mennä huonommaksi, minä sen itse tiedän nyt näin kokemuksesta..
Ensilumikin satoi tänne Uuteenkaupunkiin, mutta sitten se jo sulikin, mutta ihan hyvä vain! nimittäin minulla on ensiviikon torstaina inssi! Ja mun on pakko tässä vähän kehuakin, kun alku on tuollaista vähän synkemmän puoleista, että pääsin ENSIMMÄISELLÄ KERRALLA teoriakokeesta läpi. Just katsastuskonttorin nainen sanoi, että harvoin pääsee kerralla läpi ja sitten meikä tulee ja tekee sen kokeen ja meni heti läpi! No hyvähän asia se onkin, kun säästyy rahaa, kun ei tarvitse uusia koetta. Toivottavasti inssikin menee läpi, että pääsisin ajelemaan omalla autollani! <3 Se on kyllä aivan mahtava auto.
Vaikka eihän se auto ole sen merkkinen kuin sen aluksi piti olla.. Nimittäin alunalkujaan sen piti olla Fiat Punto, koska se kuluttaa niin vähän bensaa, mutta sitten näin unelmieni auton! Opel Calipra. 15 venttiilinen turbo! Ja kyllä on komia. Laitan jossain vaiheessa autostani kuvan, kun vain pääsen kamerani ääreen..
Ja paljonhan pienessä ajassa on tapahtunutkin kuin otsikossakin lukee.. Nimittäin siskoni kuopus sai nimensä. Kyllä hän on niin suloinen, että ei vedä vertoja. Ihanat hiukset ja kaikki! Kyllä on pojat täti ylpeä, vaikka en kummiksi päässytkään, mutta eihän se mitään haittaa, olen joka tapauksessa lapsen täti. Ja sekin on jo paljon. :)
| Tädin omat mussukat. Kahdella vanhemmalla lapsella on samanlaiset mekotkin päällä ja vauvalla tietenkin ristiäismekko.. |