1. marraskuuta 2012

Palju kaevata väikeses aja jooksul

Paljon tapahtuu pienessä ajassa.. Kerkesin olemaan yhden päivän aluksi työharjoittelupaikallani, jossa sitten sainkin siivota jos minkäkin sortin eläimen häkkejä.. Mutta sitten tapahtuikin jotain aivan muuta, jotain mitä ei ehkä olisi pitänyt tapahtua..
Nimittäin tiistaina jouduinkin osastolle.. En kerro tarkempaa tietoa että mille osastolle muutamat tietääkin jotka tätä lukee, joten jätä sanomatta..

Noh.. Mikäs täällä osastolla ollessa.. Ollut jo 16.10 lähtien osastolla.. No toisaalta tää on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä mitä elämältään haluaa ja vaatii. Paljon on tullut mietittyä ja pohdittua, mutta eihän ne yksin pohtimisella mihinkään mene - päinvastoin. Onneks koulukin ymmärtää tilanteen ja ONNEKSI tämä osasto jakso ei vaikuta mitenkään koulunkäyntiini, sillä onhan mulla hyväksilukuja tullut hieman.. :) Tosin nyt saan käydä työharjottelussa osastolta käsin..


Mutta surullisinta on se, että kanini eivät enää ole minun omistuksessani. :'( Mutta onneksi pääsen niitä aina katsomaan ja hoitamaan, nimittäin ne on nykyisin minun äitini..
Minun ja äitinihän välit on nyt tällähetkellä mitä on, mutta sille ei mahda mitään. Kaipa ne pian lähentyy jälleen kun päästään kaikista asioista yli.

Hieman huolettaa meidän muorinkin kohtalo, sillä hän ei luultavasti enää elä kauaa ja minä kun en ole pahemmin ollut hänen kanssaan tekemisissä.. Kerkeääköhän vielä korjaamaan tilanteen? Sen aika näyttää.

Totta tosiaan, meinasin jo unohtaakin! :D Minähän olen nyt muuttamassa jo pois kotoa. Monet sanoo, että ei kannata vielä muuttaa pois kotoa, mutta mulla on omat mielipiteeni ja musta on tosi hyvä idea päästä itsenäistymään ja elämää kuten tavallisetkin ihmiset. Jokainenhan joskus muuttaa pois kotoa.. Tosin, mua harmittaa ja sattuu sydämeen, sillä joudun pitkän matkan päähän rakkaasta kaveristani - Heidistä. Mutta mä toivon, että hän ymmärtää, että näin on parempi. Ja saahan minun luokse tulla kyläilemään ja vaikka ihan yöksikin. Sitä ei estä mikään!
Nyt on mun aika oppia elämään, jopa omien virheideni kautta, mutta se on elämän kiertokulku - joskus on kaikki asiat hyvin, kun taas joskus kaikki on tosi huonosti. Joskus jopa luulee, ettei tän huonommaksi voi mennä, mutta voin sanoa, KYLLÄ voi mennä huonommaksi, minä sen itse tiedän nyt näin kokemuksesta..

Ensilumikin satoi tänne Uuteenkaupunkiin, mutta sitten se jo sulikin, mutta ihan hyvä vain! nimittäin minulla on ensiviikon torstaina inssi! Ja mun on pakko tässä vähän kehuakin, kun alku on tuollaista vähän synkemmän puoleista, että pääsin ENSIMMÄISELLÄ KERRALLA teoriakokeesta läpi. Just katsastuskonttorin nainen sanoi, että harvoin pääsee kerralla läpi ja sitten meikä tulee ja tekee sen kokeen ja meni heti läpi! No hyvähän asia se onkin, kun säästyy rahaa, kun ei tarvitse uusia koetta. Toivottavasti inssikin menee läpi, että pääsisin ajelemaan omalla autollani! <3 Se on kyllä aivan mahtava auto.
Vaikka eihän se auto ole sen merkkinen kuin sen aluksi piti olla.. Nimittäin alunalkujaan sen piti olla Fiat Punto, koska se kuluttaa niin vähän bensaa, mutta sitten näin unelmieni auton! Opel Calipra. 15 venttiilinen turbo! Ja kyllä on komia. Laitan jossain vaiheessa autostani kuvan, kun vain pääsen kamerani ääreen..

Ja paljonhan pienessä ajassa on tapahtunutkin kuin otsikossakin lukee.. Nimittäin siskoni kuopus sai nimensä. Kyllä hän on niin suloinen, että ei vedä vertoja. Ihanat hiukset ja kaikki! Kyllä on pojat täti ylpeä, vaikka en kummiksi päässytkään, mutta eihän se mitään haittaa, olen joka tapauksessa lapsen täti. Ja sekin on jo paljon. :)

Tädin omat mussukat. Kahdella vanhemmalla lapsella on samanlaiset
mekotkin päällä ja vauvalla tietenkin ristiäismekko..



25. lokakuuta 2012

Halb nädal, halvad päevad

Nyt on ollut todella huonot muutamat viikot.. Aluksi koulussa oli 2 viikkoa yritystoimintaa, josta en tajunnut hölkäyksen pöläystäkään; tulot sitä, menot tätä, tasetili... Huhhuh.. Onneksi meikäläisestä ei tule koskaan yrityksen perustajaa..

Ja sitten se iloinen asia. Pääsin työssäoppimaan ihanaan paikkaan. Tosin sielläkin joudun hoitamaan kasveja, mutta saanpahan hoitaa eläimiä.. Ja voi veljet sentää! Siellä on nyt tullut aivan taivaallisia kaninpoikasia! Ihastuin niihin. Mutta tiedän, ettei minun kannata ottaa enää neljättä kania.. Ja kun perhesuhteetkin on hieman mitä nyt on..

Mutta viikkositten pidettiin kaverin kanssa hieman hauskaa ja vähän alkoi itseäkin lapsettamaan! :D Menimme Pohitullin koulunpihalle - joka on siis ala-aste - ja siellä vähän "leikittiin" niissä härpäkkeissä mitä siellä nyt oli! Odotin kyllä kovasti että kaverini olisi tippunut keinusta kuten viimeksi! :D Me ollaan Heidin kanssa kuin siskokset, vaikka ei ollakaan sukua toisillemme...
Mutta tässä muutamia kuvia sekoiluistamme. :D












































9. lokakuuta 2012

Harmistusten harmistus

Joo, elikkä nyt varmistui asia, joka ei välttämättä ole kovin kiva, mutta toisaalta kuitenkin jotenkin kiva.
Kun kerroin yhdessä vaiheessa meneväni poriin yhdelle tallille työssäoppimaan, niin tuota nyt eilen tein päätöksen, etten lähde sinne. Minut oltaisiin kyllä otettu sinne, mutta sitten olisin joutunut vuokraamaan kämpän porista ja opiskelijan varoillahan kun ei voi ihan noin vain vuokrata mitään kämpää..

Muttah, menen nyt kotipaikkakunnalle joko eläinkaupaan tai sitten yhteen toiseen paikkaan, jossa on niin eläimiä kuin kasvejakin. Mutta aika näyttää, kiireeksi se kyllä vetää kun työssäoppiminen alkaa jo maanantaina ja koululle pitäisi ilmoittaa paikka.. Nooh - kerkeehän sitä! :D

5. lokakuuta 2012

Kiindumust ja armastust

Olin tässä viime viikonloppuna kaverini luona kyläilemässä ja hauskaahan meillä olikin! Pelailtiin kaikkea kivaa ja ennen kaikkea, annettiin hellyyttä kissoille. Päätin siinä samalla sitten ottaa muutamia kuvia niistä. :) Ilona-kissa oli aivan FANTASTINEN <3 Se nuoli kättäni ja ei olisi millään halunnut, että lopettaisin rapsuttelun. Mutta oli pakko, kun näet olen hieman olen allerginen kissoille..

Mutta tässä on niistä muutamia kuvia. :)